Tänä iltana ns. taivas tippu niskaan.Oli tunnustettava itelle, että pelätty, varottu ja suojautumalla yritetty ehkäistä masennus on hiipinyt uudelleen sydämeeni.Kovin yritin tulkita merkkejä, pelkäsin ja koitin ennalta ehkästä sitä, koska pelkään ja pelkäsin, että tauti saisi minut täysin valtaansa ja en pystyisi huolehtimaan pienestä tyttärestäni.
Tiedän tehneeni virheen valitessani lapseni isäksi keskenkasvuisen nuoren miehen, josta ei ole ehkei koskaan ole isäksi ja nyt minua pelottaa myös se miten käy pienen tyttäreni jos minua ei ole tai tauti vie mennessään.Muu perheeni tuntuu hyljänneen minun ja tuntuu etten halua edes olla ihmisten kanssa jotka eivät minua halua tai ole kiinnostuneita minun asioista.Tyttäreni on puoltoista vuotias ja uhma on juuri alkanut ja syö minun voimavaroja luonnollisesti, kun olemme yhdessä 24/7.Lähipiirissäni on muutenkin ollut viime aikoina erilaisia ikäviä tapahtumia, jotka ovat varmasti osittain vaikuttaneet olooni.
Ehkä päällimäisenä minua masentaa, että pelko jota olen itselleni vähätellyt että jäisin aivan yksin pienen kanssa on käynyt toteen ja se on nyt minut musertanut.Olo on kuin pienellä lapsella joka on jätetty yksin pimeään huoneeseen ja pelkää kuollakseen. Itkettää vaan, mutta toisaalta raivostuttaa ja turhauttaa. Huokaus ku helpotti, ehkä huomen on parempi päivä ja vastaaville tiedoski minulla on jo olemassa tukisuhde etten ole aivan yksin kuitenkaan...oli pakko vaa purkautua
Tiedän tehneeni virheen valitessani lapseni isäksi keskenkasvuisen nuoren miehen, josta ei ole ehkei koskaan ole isäksi ja nyt minua pelottaa myös se miten käy pienen tyttäreni jos minua ei ole tai tauti vie mennessään.Muu perheeni tuntuu hyljänneen minun ja tuntuu etten halua edes olla ihmisten kanssa jotka eivät minua halua tai ole kiinnostuneita minun asioista.Tyttäreni on puoltoista vuotias ja uhma on juuri alkanut ja syö minun voimavaroja luonnollisesti, kun olemme yhdessä 24/7.Lähipiirissäni on muutenkin ollut viime aikoina erilaisia ikäviä tapahtumia, jotka ovat varmasti osittain vaikuttaneet olooni.
Ehkä päällimäisenä minua masentaa, että pelko jota olen itselleni vähätellyt että jäisin aivan yksin pienen kanssa on käynyt toteen ja se on nyt minut musertanut.Olo on kuin pienellä lapsella joka on jätetty yksin pimeään huoneeseen ja pelkää kuollakseen. Itkettää vaan, mutta toisaalta raivostuttaa ja turhauttaa. Huokaus ku helpotti, ehkä huomen on parempi päivä ja vastaaville tiedoski minulla on jo olemassa tukisuhde etten ole aivan yksin kuitenkaan...oli pakko vaa purkautua
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä, kun osaat kirjottamalla purkaa tuntemuksiasi.
Tiedät, että täällä on aina joku joka "kuulee" ja tavallaan elää kanssasi.
Et siis sittenkään ole ihan yksin. Meitä on täällä paaaljon.
On erittäin ymmärrettävää, että tunnet siten kuin tunnet.
Yksinäisyyden pelko on varmaan ihan niitä pahimpia.
Yksinäiseksi voi tuntea itsensä, vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä ympärillä, mutta ei itse saa heihin oikein kontaktia, tai ei vaan jaksa.
Minä olin myös pahasti masentunut, mutta pääsin siitä tosi nopeesti eroon, siis verrattuna moniin muihin.
Kävin nimittäin Rosen-terapiassa, ehkä n. viisi kertaa. Se selkiytti ajatukset ja antoi selityksen mun tuntemuksille, siis mikä vaikutti mihinkin. Opin tuntemaan itseäni paremmin ja samalla myös ymmärtämään asioita eri tavalla.
Suosittelen sitä terapiaa lämpimästi.
Kerta käynti maksaa noin 50-60 euroa, mutta todella apu tulee siinä niin nopeasti, eikä tarvi käydä kuin muutamia kertoja.
Itse saat myös määritellä ja päättää, menetkö uudestaan ja kuinka monta kertaa.
Itse tuntee, kun vielä tarvii lisää ja sitten taas
milloin ei enää tarvi mennä.
Noista peloista sun pitäis päästä eroon, ettet liikaa miettisi ns. negatiivisesti. Usko vaan, että pärjäät. Yritä iloita lapsestasi ja anna hänen väsyttää kaikella touhulla sinut ja täyttää päiväsi, niin ettet enää jaksa miettiä, vaan menet päivän kerrallaan. Pian huomaat, et lapsi menee jo kouluun ja rippikouluun ja kysyt itseltäsi, et minne ne kaikki vuodet katosi.
Äläkä haikaile lapsen isän perään, jos ei hänestä kerran mihinkään ole.
Todennäköisesti olet vielä nuori ja koskaan ei voi tietää minkä nurkan takana se sun kohtalos odottaa.