Olen sotilas, tuntematon sinullekin
kun kävelen, lumi jo peittää maan
kaipaus hetkittäin täyttää sydämmein
kunnes jo katoaa, ei ole tulessa aikaa rakastaa.
Tiedän olet siellä, jos et muualla
kirjeenä paperiin kellastuneen kirjoitetun
ne sanat uniini yhä palaa, räjähdykset peittää maan
jos nyt kuolen, tiedän kuolen kuitenkin.
Ei ollut minulla muuta sinulle antaa
vain rakkaus kylmän sotilaan
vain rakkaus, se oli minun elämäni
miehen, jota sota vaati tappamaan
olemaan se jota en ollutkaan.
kun kävelen, lumi jo peittää maan
kaipaus hetkittäin täyttää sydämmein
kunnes jo katoaa, ei ole tulessa aikaa rakastaa.
Tiedän olet siellä, jos et muualla
kirjeenä paperiin kellastuneen kirjoitetun
ne sanat uniini yhä palaa, räjähdykset peittää maan
jos nyt kuolen, tiedän kuolen kuitenkin.
Ei ollut minulla muuta sinulle antaa
vain rakkaus kylmän sotilaan
vain rakkaus, se oli minun elämäni
miehen, jota sota vaati tappamaan
olemaan se jota en ollutkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mikä tässä runossasi loppujen lopuksi koskettaa,
mutta jollain lailla se on silti haikea.
" kylmän sotilaan rakkaus "
on yhtä tärkeä, ainutkertainen kuin kenen tahansa
muunkin.
Toivon, että Sinulla on oikeassa elämässä kohde
tälle kauniin haikealle runollesi.
Lämpimin terveisin,
lindalinda
Lindalinda, otan hatun päästä ja kumarran nöyrästi.
Hyvää syksyä sinulle.