Kävelylenkillä ollessani vastaan käveli mies koiran kanssa. Arvelin, että hihnan päässä olevan TÄYTYI olla koira ja hihnasta pitävä ihminen. Mut voi olla toisinkin päin :). Olivat NIIN NIIN saman näköisiä.
Valitseeko ihminen itsensä näköisen koiran? Tai itsensä luontoisen?
Välillä kyllä hymyilyttää koirantaluttajat.
Itse rakastan Tanskandoggeja ja niitä minulla on ollut 3 kappaletta. Taidan vähän muistuttaa dogia.
Viimeisen Tanskandogin kaveriksi otettiin Newfoundlandinkoira, mieheni tykkäs semmosesta. Ja nyt kun mietin, taisi hän vähä nöffiä muistuttaa.
Jos joskus vielä otan koiran, niin Dogi sen olla pittää.
Valitseeko ihminen itsensä näköisen koiran? Tai itsensä luontoisen?
Välillä kyllä hymyilyttää koirantaluttajat.
Itse rakastan Tanskandoggeja ja niitä minulla on ollut 3 kappaletta. Taidan vähän muistuttaa dogia.
Viimeisen Tanskandogin kaveriksi otettiin Newfoundlandinkoira, mieheni tykkäs semmosesta. Ja nyt kun mietin, taisi hän vähä nöffiä muistuttaa.
Jos joskus vielä otan koiran, niin Dogi sen olla pittää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla oli kahvinruskea kääpiö villakoira ja tunsin usein samankaltaisuutta sen kanssa. Kova ikävä on usein.
niitä on tuolla tuolin alla ja sohvan alla,pari on keittiössä,osa majailee tuulikaapissa,onhan voita veskissäkin.
Pitäs mennä ruokkimaan emoa tonne johonkin...
tuli telkkarista "Cannon", eikö siinä ollut bulldogissa ja miehessä yhtäläisyyksiä, heh?
Saman havainnon olen tehnyt autoissa ja ihmisissä.
On pitkiä ja sulavalinjaisia autoja, lyttynenäisiä ja leveäperäisiä jne.
ei niin rumaa koiraa ole olemassakaan. Toisaalta, luonteen puolelta voisi täsmätäkkin, on se niin ihana ja kiltti tuo koiratar.
Onko Tanskandoggi ruma? Höh! Suloinen sylikoira. Oikeesti, on aina tukkimas syliin. Ison kokonsa takia ei pääse kokonaan, mutta työntää takapuolensa syliin ja jalat on lattiassa ja tyytyväisenä siinä köllöttää. Tanskandoggi on uljas, itsetietoinen koira. Huumorintajuinen. TIETÄÄ ison kokonsa ja on varovainen pienempiä kohtaan.
On kovin ikävä dogeja, nyt kun niitä muistelee.
meinasin vaan vastauksena kysymykseen "Valitseeko ihminen itsensä näköisen koiran?", ettei omalle kohdalle oikein sovi se ajatus, on sen verran nätti tuo oma koira ja isännästä ei voi sanoa samaa;) Taisi tulla vaan ilmaistua asia vähän epäselvästi.
Onhan se tanskis komea ja mukavanoloinen koira vaikka itse pidänkin enemmän sellaisista suurinpiirtein kokonaan syliin mahtuvista.
:D
Joo, kiitti vaan täsmennyksestä. Minä jo aloin täällä hyppelehtimään seinille, kun aattelin, että-jotta kuka kummas se Tanskandogeja mollailee.
Oli koira sitten minkä näköinen ja kokoinen tahansa, niin mukavia kavereita ovat. Ja ainahan se oma koira on se paras koira :), kun siitä on tullut ystävä.
Sopisko tähän loppuun Antoine de Saint-Exuperyn: Pikku Prinssistä.......: Te olette samanlaisia kuin minun kettuni oli aluksi. Se oli aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
:D
Mukavaa päivää sinulle ja suloiselle koirallesi.
samoin.
Varohan, ettet rusennu dogisi alle kun se pyrkii syliin;)
Tuli vastaan mummu, jolla oli hihnassa musta mopsi. Olivat tosi paljon toistensa näköiset.
Kulkivat hiljaa laahustaen. Pitivät pientä rohinaa. Mukavan näköinen pari.
Mulla on bichon, ja ollaan samanlaisia eläväisiä seuranhakuisia tyyppejä. Koira on paljon nätimpi kuin minä, mutta yhtä vauhdikkaita ollaan jaloistamme molemmat.
Naurattaa kun ajattelee jotain yhtäläisyyksiä tuon kääpiön kanssa.
Mustat silmät, musta nenä ja valtava karvakasa.
No ehkä meissä jotain samanlaista voi vielä ilmetä.