MOI!! Ajattelin kirjoittaa ja rohkaista muita aloittamaan lääkityksen panikkihäiriöön jos ei ole sitä vielä tehnyt. Kärsin kamalasta paniikista kauan. Vihdoin sain itsestäni irti ja mentyä lääkäriin. Lääkäri määräsi minulle Seronil 20 mg aamuin ja terapiaa. Olen nyt kuukauden syönyt lääkettä annoksella 10 mg päivässä. Oloni on tosiaan muuttunut ja pahimmat paniikit poissa. Luojan kiitos!!Kannattaa todella ottaa apu vastaan,kun sitä tarjotaan! Minua ainakin auttoi,
moiips
LJSIOUUI
7441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
MOI ja onnittelut avun saamisesta. Millaisia kohtauksia ja missä sinä sait? Kärsitkö pitkään?
Minulla alkoi 3vkoa sitten kerralla kohtaus hammaslääkärissä ja sen jälkeen tullut 5kohtausta. Ihan järkyttävää. Sain Opamoxeja siihen kohtaukseen tarvittaviin ja nyt odottelen että aloitanko vai en cipralex lääkkeen säännöllisen käytön.
Ovat aika rankkoja kohtauksia, ensimmäinen vaati ambulanssin. Toisen kerran menin itse lääkäriin. Ja viidennen kerran menin taas lääkäriin. Katsotaan miten tästä selviää....
Moi! Sain yhden kohtauksen kaupassa. Sen jälkeen minulla oli kohtauksen pelkoa ja voimakasta ahdistusta sen vuoksi. Varsinaisia kohtauksia en saanut.Lääkitys on parantanut huomattavasti oloani.Onneksi!Vielä kun lopettaisi koko asian pohtimisen niin eiköhän tämä vaiva ajan mittaa poistu.Toivottavasti.Miten lääkitys on sinuun auttanut?Onko kohtauksia yhä tullut? Voimia sinulle!!
Moikka.
En minä ole aloittanut sitä Cipralex-lääkettä. Sinnittelen edelleen vaikka on pelkoa ollut jonkin verran joka päivä, että kohta tulee kohtaus. Ilmeisesti ahtaat paikat ja hammaslääkäri ovat pahimmat paikat. Enkä diggaa kaupassa käynnistä ja jonottamisestakaan. Lentokoneeseen tuskin ihan heti nousen yms.
Olen opamox lääkettä ottanu kohtaukseen ja ihan jees, ei auta täysin mutta helpottaa.
Varasin ajan psykologille, uskon että pääsen sitä kautta alkuun tämän homman hoidossa paremmin kuin pitkäaikaisella lääkityksellä. Mutta jos menee ylivoimaiseksi niin sitten se on lääkittäväkin.
Oletko sinä nainen vai mies?
Minä nainen.
Moi!!Kiva,kun vastasit. Olen myös nainen.Minusta tuo sinun paniikkihäiriö kuulostaa aika samankaltaiselta kuin minun. Siis pärjään sen kanssa ja ehkä olisin pärjännyt ilman lääkitystäkin,mutta elämä on vain helpottanut huomattavasti lääkityksen myötä.Itse olin aika kielteinen lääkkeitä kohtaan aluksi,muuta lääkäri sai ympäripuhuttua ja olen tyytyväinen,että sai.Tietysti teet itse päätöksesi ja toivotaan,että kohdallasi tuo terapia auttaa. Onko sinulla epäilyksiä mistä paniikkisi johtuu?Mitä ikäluokkaa edustat?
Moi.
Olen 25v. entäs sinä?
Luulen paniikin liittyvän hammaslääkärissä käynnin yhteydessä johtuvaan hoidon komplikaatioon (puudutus meni väärin tai jotain) ja se aiheutti pahaa oloa yms. paniikki kehittyi jonka jälkeen olen ajatellut sitä asiaa ja saanut siitä paniikin.
Luulempa myös että ainainen väsymys ja isot elämänmullistukset ja vaikeudet ystävien ja sukulaisten välillä ovat voineet vaikuttaa myöskin.
Nyt edelleen välillä meinaa tulla kohtaus ihan koulun ruokasalissa tai tunnilla. Mutta selviän siitä piirtelemällä ja ajattelemalla ettei se ole vaarallista. TOsin kova väsymys iskee aina kohtauksen tai kohtauksen pelon jälkeen. Noidankehä jokatapauksessa.
Oletko pitkään käyttänyt lääkkeitä tähän vaivaan? >>Tsemppiä sinullekin!
Mistä muuten sinun paniikki johtunee?
Moi!Oon 24.v. En tiedä tarkkaan mistä paniikki johtuu... Terapeuttini mukaan heijastuu lapsuudesta. Nyt on ollut monta viikkoa hyväolo..Kohtauksista ei tietoakaan.Eikä oikeastaan kohtauksen pelostakaan. Olen syönyt Sepram 10mg n. 2,5 kk. Ajattelin kyllä ennen joulua vähentää 5mg ja sitten pois kokonaan. Aloitan kyllä lääkityksen heti jos oireita ilmaantuu. Oletko miettinyt lääkityksen aloittamista? Mielestäni ainakin kannattaisi kokeilla.Et sinä siinä mitään menetä.Päinvastoin voit elää normaalia elämää.
Onhan ne paniikkihäiriöiden syyt netin mukaan moninaiset. mulla on yks hyvä kirja kans, joka antaa infoa itselle ja läheisillekin. Siinä hyvin yleisenä ryhmänä pidetään nuoria naisia. Elämäntilanteeseen tavalla tai toisella uskotaan liittyvän. parantumisprosentti oli tosi hyvä jne.
Olen menossa tällä viikolla psykologin tykö ja ajattelin keskustella hänen kanssaan tästä tarkasti ja mietin sen jälkeen sitä lääkitystä. Kovasti olen pohtinut että aloittaako vai ei.
Mutta päivä kerrallaan...