sydän ja verisuonitaudeista ja monenlaisista nivel- sekä ihosairauksista kärsivälle asiakkaalleen, ettei ole mitään syytä käyttää minkäänlaisia lisäravinteita eikä vitamiineja lääkärin määräämien lääkkeitten lisäksi, kun käyttää monipuolista ravintoa jota saa ihan päivittäisistä ruokatavarakaupoista.
Kysyisin asiantuntijoilta, mihin lääkärien tieto ja asiantuntemus täysipainoisesta ruokakaupan ravinnosta yleisesti perustuu, tieteellisiin tutkimuksiin, yleisiin olettamuksiin vai pelkkään arvaukseenko?
Kysyisin asiantuntijoilta, mihin lääkärien tieto ja asiantuntemus täysipainoisesta ruokakaupan ravinnosta yleisesti perustuu, tieteellisiin tutkimuksiin, yleisiin olettamuksiin vai pelkkään arvaukseenko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mihin luulet jonkun luontaistuotekauppiaan asiantuntemuksen perustuvan? Kummalla luulet olevan enemmän tieteellistä tietoa, lääkärillä vai rohtokauppiaalla? Kumman luulet ajattelevan nimenomaan sinun parastasi, eikä kukkaroasi?
Voisiko joku Tolonen tai vastaava muu vastata, eikös hänkin ole lääkäri vai?
Lääkäreiden koulutukseen kuuluu ravitsemusopintoja korkeintaan muutama viikko. Monet luontaistuotekaupoissa työskentelevät ovat sen sijaan yllättävän hyvin koulutettuja mitä tulee ravitsemustietoihin. Heillä voi olla esimerkiksi 1-2 vuoden mittainen kokopäiväinen luontaisalan koulutus, josta yksi vuosi on lähes pelkästään ravintoon ja ravintolisiin keskittyvää koulutusta. Lisäksi hyvään luontaisalan koulutukseen kuuluu myös peruslääketieteen opinnot. Siinä kouluttajina on mm. lääkäreitä.
Voit toki joskus itsekin kysyä luontaistuotekauppiaaltasi millainen koulutus hänellä on.
Luin joitakin aikoja sitten mielenkiintoisen kirjan ”Terveyden vaarat” siinä kirjoittaja Sven-Olof Jakobsson paljastaa asioita joissa esimerkiksi kysytään: onko lääketiede menossa väärään suuntaan? Tietolähteitä ja vankkaa asiantuntemusta todella löytyy.
Mutta vain harvat ”arvauskeskuslääkärit” tietävät että esimerkiksi Suomen maaperän ravinneköyhyydestä johtuen viljakasvitkaan eivät ole pitkään aikaan saaneet riittävästi kaikkia ihmisen terveydelle välttämättömiä ravinteita maaperästä. Sen asian he kyllä myöntävät, että ihmisten yleinen sairastuvuus on rajussa kasvussa. Mutta rajoittaako tiedonpuute haluun vaieta sairastuvuuden eri syistä?
Vielä harvemmat taitavat tiedostaa, että tämän maailman äveriäimmille ja vaikutusvaltaisemmille ”bisnesmiehille” puolestaan on tärkeämpää hyötyä mieluimmin jokaisesta mahdollisesta tilanteesta tarjoamalla lääkkeeksi sellaista, joka kyllä vaikuttaa mutta ei paranna.
Kannattaa todella tutkia asioita terveesti ja nähdä enemmän vaivaa niin oman kuin lähimmäisensäkin terveyden puolesta. Rehellistäkin ”bisnestä” on vielä olemassa.
Annetaan lääkäreille tunnustusta siitä, minkä he osaavat: he ovat osaavia lääkehoidon ammattilaisia. Mutta ravinnosta ja ravintolisistä he eivät koulutuksensa puolesta tiedä paljonkaan ellei heillä ole ollut erityistä harrastusta tietojen syventämiseen.