Pyöräilin äskettäin ruokaostoksilla marketissa. Sitä tulee mietiskeltyä aina kaikenlaista. Ruokaostoksilla oli paljon perheita ja pariskuntia. Mietin tässä sitä että kun en kyennyt tavoittamaan rakkautta tässä elämässä. Olen aina kokenut oloni jotenkin rakkaudettomaksi. Olen seurustellut elämässäni ehkä parin kuukauden ajan, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni rakastetuksi. Olen ollut aina yksin ja kuin ulkopuolinen kaikkialla. Varhaisesta nuoruudesta saakka haaveilin aina parisuhteesta, jossa kokisin jonkun naisen kanssa rakkauden. Täytän pian 29-vuotta, eli olen mielestäni ohittanut sen iän, jolloin ihmiset löytävät elämänkumppanin, tulevan aviopuolison.
Aloin kokea voimakasta ahdistusta etenkin viimeisen vuoden aikana. Avuksi lopulta uskalsin ottaa mielialalääkkeitä. En tiedä kaikkia syitä masennukseeni, mutta kyllähän nuo lääkkeet lievittävät oireita. Jotenkin ne tosiaan turruttavat tunteita ja ei oikeastaan ahdista sekään että että seuraavat 50 vuotta elän yksin, ilman rakkautta. Välillä jos ahdistaa, riittää kun nappaa lisäksi 15 mg:n tabletin rauhoittavaa. Käyttämäni "aamulääke" tuo juuri sitä kaivattua etäisyyttä omiin tunteisiini. Marketissa usein pelottaa katsella ihmisiä, sitä jotenkin haluaa kulkea omissa ajatuksissaan. Koen että nämä lääkkeet lisäävät sitä poissaolevuutta. Kenties kävelen monen tuttavan ohitse noteraamaatta mitenkään, en tiedä näyttääkö sitä sitten sellaiselta joka on turrutettu kapseleilla? Ja sitäkin mietin että jos sattuisi joskus olemaan sellaisessa kunnossa että voisi jättää nämä nappulat pois, palautuukohan tunteminen sellaiseksi lähes normaaliksi? Eli tuleeko takaisin oma herkkyys vai muuttako nämä masennuslääkkeet pysyvästi avoijamme sellaisiksi että asiat eivät enää tunnu niin voimakkaina?
Aloin kokea voimakasta ahdistusta etenkin viimeisen vuoden aikana. Avuksi lopulta uskalsin ottaa mielialalääkkeitä. En tiedä kaikkia syitä masennukseeni, mutta kyllähän nuo lääkkeet lievittävät oireita. Jotenkin ne tosiaan turruttavat tunteita ja ei oikeastaan ahdista sekään että että seuraavat 50 vuotta elän yksin, ilman rakkautta. Välillä jos ahdistaa, riittää kun nappaa lisäksi 15 mg:n tabletin rauhoittavaa. Käyttämäni "aamulääke" tuo juuri sitä kaivattua etäisyyttä omiin tunteisiini. Marketissa usein pelottaa katsella ihmisiä, sitä jotenkin haluaa kulkea omissa ajatuksissaan. Koen että nämä lääkkeet lisäävät sitä poissaolevuutta. Kenties kävelen monen tuttavan ohitse noteraamaatta mitenkään, en tiedä näyttääkö sitä sitten sellaiselta joka on turrutettu kapseleilla? Ja sitäkin mietin että jos sattuisi joskus olemaan sellaisessa kunnossa että voisi jättää nämä nappulat pois, palautuukohan tunteminen sellaiseksi lähes normaaliksi? Eli tuleeko takaisin oma herkkyys vai muuttako nämä masennuslääkkeet pysyvästi avoijamme sellaisiksi että asiat eivät enää tunnu niin voimakkaina?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Usko vaan et mulla menee nyt kaikki päin v....a. On siis tosi paska olotila. Et oo ainut. Kyllä sullekin on joku tuolla jossain. Ja tosi se on, lääkkeet turruttaa mielen. Kunhan selviää tän päivän ja sit on taas aamu ja koko paska alusta....
Miten tuttuja tunnelmia! Ja miten hienoa, että nykyään on näitä palstoja, joilla jakaa kokemuksiaan!
En tiedä masennuslääkkeitten pitkäaikaisvaikutuksista, joista kyselit. Kiinnitin vain huomiota pariin kohtaan jutussasi. Masentunut usein vääristelee totuutta omaksi epäedukseen, ja olin huomaavinani sitä sinunkin jutussasi. Ei 28-vuotias ole suinkaan ohittanut ikää, jolloin ihmiset löytävät elämänkumppanin! Ei todellakaan! Ja onko tosiaan varmaa, että elät seuraavat 50 vuotta yksin, ilman rakkautta? Onko jo opittu näkemään tulevaisuuteen? Ei suinkaan! Näet nuo pariskunnat ja perheet itseäsi parempina ja onnellisempina, mutta se ei välttämättä vastaa todellisuutta: osa heistä riitelee ja elää perhehelvetissä, osa on eroamassa. Masentuneita on seassa sankoin joukoin. Kiitos vuodatuksestasi! Älä kiduta itseäsi sisäisillä moitteilla! Onnea ja iloa sinulle!
ole vielä kovin vanha ja varmasti jossain vaiheessa löydät mukavan tytön. Mielialan alavireisyys saa sinut ajattelemaan noin surumielisesti. Tiedän kokemuksesta, kun itsekin olen vuosia sitten ollut masentunut ja lääkitys ja terapia ovat sitten auttaneet nousemaan. Itselläni on sinua vuotta vanhempi poika, jonka seurustelua olen seurannut kaukaa välillä huolestuneena, mutta puuttumatta kuitenkaan nuoren elämään. Nyt hänellä on onnellinen vaihe menossa. Ihmisten keskuudessa liikkuu paljon elämäänsä tyytymättömiä, niin sinkkuja kuin parejakin. Elämä on välillä vuoristorataa, mutta sitä mukavammalta elo tuntuu kun synkästä vaiheesta heränneenä huomaa oman arvonsa. En usko, että pitkäänkään mielialalääkkeitä nauttineena lääkkeet veisivät herkkyyden tuntemuksen. Aikaa voi kulua ennen kuin oma herkkyys tulee takaisin, mutta malta odottaa. Tsemppiä sinulle.