Minun on ollut vaikea unohtaa sinua. Olen yrittänyt ehkä liikaakiin. Aina kuitenkin tulet mieleeni, joka päivä. Kadulla olen monta kertaa ollut näkevinäni sinut, mutta pettyneenä olen saanut todeta että se olikin joku muu, aivan vieras ihminen. Olen toivonut että astelisit minua vastaan rannassa, lenkkipolulla, missä tahansa.
Kuinka voisin edes sanoinkuvailla tätä kaipuuni määrää? Vatsassa kouraisee kun vain ajattelen sinua. Siitä on jo aikaa, mutta silti tuntuu kuin olisit ihan äskettäin ollut lähelläni. Tuntuu kuin siitä ei olisi kuin viikko tai pari kun sain tuntea läheisyytesi. Omaksi onneksi tai ehkä sittenkin onnettomuudekseni ehdin painaa mieleen sun jokaikisen piirteesi. Luoja yksin tietää kuinka paljon kaipaan sun ääntäsi tai nauruasi. Sun syntymämerkkiä ja silmäkulmassa olevia naururyppyjä kun nauroit. Sun vartaloasi ja sitä sun arpea. Ei ole muilla sellaista näkynyt vaikka kuinka olen katsellut etsiessä edes jotakin mikä muistuttaisi sinusta.
Ehkä jonakin päivänä tulee joku joka ottaa sinun paikkasi. Ja sinusta jää mun sydämeen samanlainen arpi kuin mikä sinulla on ihollasi. Samanmuotoinen, samanpituinen ja yhtä syvä.
Yksi asia sinussa minua kuitenkin lohduttaa. Se, kun silloin sanoit omaa arpeasi katsellessa että ajankuluessa ne arvetkin vaalenee.
Kuinka voisin edes sanoinkuvailla tätä kaipuuni määrää? Vatsassa kouraisee kun vain ajattelen sinua. Siitä on jo aikaa, mutta silti tuntuu kuin olisit ihan äskettäin ollut lähelläni. Tuntuu kuin siitä ei olisi kuin viikko tai pari kun sain tuntea läheisyytesi. Omaksi onneksi tai ehkä sittenkin onnettomuudekseni ehdin painaa mieleen sun jokaikisen piirteesi. Luoja yksin tietää kuinka paljon kaipaan sun ääntäsi tai nauruasi. Sun syntymämerkkiä ja silmäkulmassa olevia naururyppyjä kun nauroit. Sun vartaloasi ja sitä sun arpea. Ei ole muilla sellaista näkynyt vaikka kuinka olen katsellut etsiessä edes jotakin mikä muistuttaisi sinusta.
Ehkä jonakin päivänä tulee joku joka ottaa sinun paikkasi. Ja sinusta jää mun sydämeen samanlainen arpi kuin mikä sinulla on ihollasi. Samanmuotoinen, samanpituinen ja yhtä syvä.
Yksi asia sinussa minua kuitenkin lohduttaa. Se, kun silloin sanoit omaa arpeasi katsellessa että ajankuluessa ne arvetkin vaalenee.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mullakin on ihan hirveä ikävä sua ja kaipaan sun läheisyyttäsi, kosketustasi,ääntäsi, tapaa jolla saat mut tuntemaan kuin pikku tytöksi joka on niin ihastunut ettei tiedä miten päin voisi olla..
kaipaan lämpimään syliisi, jossa oli uskomattoman hyvä olla, pitkiä keskusteluita, aivan kuin olisimme aina tunteneet toisemme, miten voikaan kaikki olla niin luontevaa ja ihanaa, niitä kaikkia asioita kaipaan, yhä vain toivon, että saisin kokea ne kaikki uudestaan=)