Miten teillä on onnistunut opiskelemaan lähtö, kun talouteen pitäisi saada rahaakin? Meillä puoliso ei oikein ole pitänyt uudesta muutoksesta, vaan huomauttelee ärtyneesti usein. Teen opiskelun ohella osa-aikatöitä iltaisin ja joskus viikonloppuisin, enkä ole kotona yhtä paljon kuin ennen. Huusholli on sekaisempi ja pyykkivuori kasvaa, kun en enää ennätä niiden kimppuun. Perheen velat ja menot pitää saada katettua, joten töitä pitäisi saada tehtyä niin paljon kuin vain mahdollista, mutta koulussakin pitää käydä ja kotitehtävät tehdä.. Hankala yhtälö, eikä sitä yhtään helpota se, että kotoa ei tunnu tulevan tukea. Olo on joskus epätoivoinen ja olen jo miettinyt, että pitäisikö koulu sittenkin jättää kesken.. Ryhdyin opiskelemaan ihan uutta alaa, joka on kyllä ihan juuri sitä, mitä haluan tehdä. Opiskeltuani vasta muutaman viikon, mielikuva ja tunne oikeasta alavalinnasta on vain vahvistunut. Silmäni ovat avautuneet näkemään uusia uramahdollisuuksia ja erilaisia näkemyksiä, jotka ovat olleet todella mielenkiintoisia ja innostavia. Pettymys olisi iso, mikäli nyt joutuisin päästämään käsistäni tämän mahdollisuuden.. mutta miten tämän kaiken junailen? Opiskelut ovat vasta ihan alussa ja valmistumiseen on 3,5 vuotta...
Kertokaa kokemuksianne, hyviä tai huonoja. Kiitos!
Kertokaa kokemuksianne, hyviä tai huonoja. Kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
lapsia?
Olen sitä mieltä, että opinnot kannattaa jättää kesken vain siinä tapauksessa, että lapset kärsivät niistä - siis oikeasti kärsivät. Aikuisen miehen täytyy kestää se, että vaimo opiskelee. Jos lopetat opintosi miehesi takia, olet hänelle loppuikäsi katkera.
Pyykkivuori ei ole mikään syy keskeyttää opintoja.
Ei ole lapsia. Tosin tuo mies joskus tuntuu isolta lapselta. :)
mulla on onnekseni ymmärtäväinen mies. Minua itseäni häiritsee paljon enemmän se pyykkivuori ja sekasotku kotona kuin miestäni. Toisaalta mies tekee nykyään paljon enemmän kotitöitä, koska minä en ehdi.
Mieheni näkee, että voin paremmin kuin ennen koulun aloitusta ja että tykkään opiskelusta, joten hänkin on onnellinen. Kuulostaa varmasti unelmalta, tarkoitus ei kuitenkaan ole lannistaa vertailemalla vaan haluan vain kertoa, että tällainenkin tilanne on mahdollinen.
Ennen opiskelun aloittamista keskustelimme asiasta yhdessä. Ehkä sillä on vaikutusta positiiviseen suhtautumiseen, että mies sai sanoa mielipiteensä ja vaikuttaa asiaan.
Olemme tosi läheisiä ja viihdymme paljon yhdessä. Kiire ja sotkut kotona eivät tee parisuhteesta huonompaa. Se yhteinen aika mitä jää (ja sitä aikaa täytyy jäädä tai järjestää!) on sitäkin ihanampaa. Parisuhdetta ja miehen huomioimista ei saa unohtaa opiskelun ja työn takia. Mielestäni parisuhde on opiskelua tärkeämpää, mutta oma henkinen hyvinvointi on kaikista tärkeintä. Jos lopettaisit opiskelun niin se kostautuisi varmasti myöhemmin jollain tapaa. Uravalinta tai huono työpaikka voi vaikuttaa oleellisesti elämänlaatuun.
Kuinka vakaalla pohjalla suhteenne on? Onko miehesi jäänyt niin vähälle huomiolle, että purkaa sen esim tappelemalla turhista asioista? Mieskin kaipaa läheisyyttä ja huomiota. Voisitteko istua alas ja keskustella asioista ja tehdä vaikka suunnitelman siitä kuka tekee mitkäkin kotityöt ja koska? Mies osaa varmasti suhtautua tilanteeseenne paremmin jos tuntee, että ymmärrät ja huomioit häntä.
jatka ihmeessä opintojasi, joista nautit! Nyt on oikea hetki!
Kyllä kaksi aikuista ihmistä pärjää sekä rahan että huushollin puolesta muutaman vuoden, vaikka toinen opiskelisikin. Moni yksihuoltajakin opiskelee.
Opiskelu on sijoittamista tulevaisuuteen.
Miksi ylipäätäns ees pidätte niiä koiria teillä? Koska ette pärjää? Miehet on täyttä paskaa. Heittäkää pihalle paskakasanne... Jos ei ole aikaa miehelle, vaan pitää opiskella, niin mitä valitatte?? Aiotteko antaa koko elämänne miehellenne???? Miehien pitää nuolla teidän perseitänne eikä teidän miehenne!!! Ei ne ämmät koskaan ymmärrä mitään..
ajattele itseäsi. meillä mies aloitti opiskelut vaikka lapsiakin on ja hyvin mennyt vaikkakin tiukkaa tehnyt. ajattelin itse lähteä sitten opiskelemaan kun mieheni valmistuu. taloutemme ei sentään kestä 2 aikuisopiskelijaa..
Kiitos kannustavista viesteistänne. Itseltä tuppaa todellisuudentaju välillä hämärtymään keskellä arjen kiireitä ja eripuraa. Totta on, että en varmaan kovin hyvin sulattaisi sitä, mikäli nyt luovuttaisin. Katkeruus miestä kohtaan tulisi epäilemättä suureksi koetinkiveksi parisuhteellemme, varmasti suuremmaksi, kuin tämänhetkinen kiire ja taloustilanteemme.
Epäilemättä rauhallinen ja hyvä keskustelu miehen kanssa olisi nyt paikallaan. Joku kirjoittaja vastasi, että oli jutellut puolisonsa kanssa etukäteen - meillä se keskustelu ei ollut järin pitkä, joten varmaan miestä kaivelee se, ettei ole päässyt oikein sanomaan mielipidettään ja vaikuttamaan asioiden kulkuun. Toisaalta, olen tähän saakka päästänyt miehen arkiaskareissa hieman liian helpolla, joten kapinoi kenties sitäkin vastaan, että nyt pitäisikin tehdä enemmän itse.
Kiitos tästä palautteesta, saatte vielä kertoa kokemuksistanne, minua kovasti kiinnostaa. :)
Minkälaisia ratkaisuja olette joutuneet tekemään talouspuolella? Ovatko pienet säästötoimenpiteet riittäneet, vai onko vaadittu jotakin radikaalimpaa?
Jos olet löytänyt oman alasi, niin TOTTAKAI jatkat opiskeluja. Kuitenkin huomioiden perhesuhteet.
Miulla kesti kaks vuotta, enneku uskalsin ees laittaa hakupaperit sisään.
Nooh, nyt oon opiskelemassa. Asuntolainaa lyhennetään samalla lailla kuin ennenki, tosin saan Koulutusrahaston tukea (n. 900 € kuussa) , että ei tässä ihan opiskelijaelämää, vielä, vietetä.
Mutta ei kyllä mitään kulutusjuhlaakaan. On noita lapsiakin, nimittäin.
Ajoittain koti on kuin kaatopaikka, kaaos vallitsee, mutta se on tämmöstä. Itse on valintani tehnyt ja jos se jotain muuta häiritsee, niin tulkoo siivomaan ;).
Olen siis tänä syksynä aloittanut opiskelut ja nyt jo meidän opinahjosta on tipahatnut aika moni pois : "Liian rankkaa", "Ei pysty" jne. Mie jatkan! Loppuun asti. Toteutan unelmani.
Toivon, että myös sie mietit tarkkaan omalla kohdallasi, että miksi ja miten, koska ja mitä varten. Onnea ja menestystä, pärjäile!