ei minun tarvinnut kysellä että miksi, minä ymmärsin täysin, tiedän tytön tuskan jota hän pakeni, tiedän paksun ilman jota hän koitti hengittää, tiedän tukehtumisen tunteen joka puristi rinnassa.. tunnen saman syvän pimeyden jossa hän vaelsi.. siellähän minäkin vielä vaellan, samaa ilmaa minäkin hengitän ja koitan olla tukehtumatta..
Samanlaiset surulliset silmät kertovat särkyneestä sielusta, murskatuista unelmista.. unelmat jotka kertoivat helpommasta elämästä, helpommasta maailmasta.. Sama hymy joka on kyynelien kanssa luotu kasvoille joita ei koskaan luotu hymyilemään eikä ilosta itkemään.. Tiedän ja tunnen sinut sielunsisareni, ikuisesti tuomittu pimeydessä vaeltamaan ja vain yksinäisyyttä tuntemaan..
Koitit auttaa muita, ehkä sillä saat itse rauhan.. niin minäkin teen, ehkä muita auttamalla saan itsellenikin oikeuden parempaan elämään.. Ehkä kun autan muita, muutkin auttavat minut ylös tästä suosta. Minä tunnen sinut ja tunnen sisäisen tuskasi ja ikuisen kaipuun valoon. Tuskasi ei siis helpottanut auttamalla muita ja olemalla ystävällinen. Miten on minun laitani? Teinkö minä jotain väärin aiemmassa elämässä jota paikkaan nyt auttamalla muita?
Samanlaiset surulliset silmät kertovat särkyneestä sielusta, murskatuista unelmista.. unelmat jotka kertoivat helpommasta elämästä, helpommasta maailmasta.. Sama hymy joka on kyynelien kanssa luotu kasvoille joita ei koskaan luotu hymyilemään eikä ilosta itkemään.. Tiedän ja tunnen sinut sielunsisareni, ikuisesti tuomittu pimeydessä vaeltamaan ja vain yksinäisyyttä tuntemaan..
Koitit auttaa muita, ehkä sillä saat itse rauhan.. niin minäkin teen, ehkä muita auttamalla saan itsellenikin oikeuden parempaan elämään.. Ehkä kun autan muita, muutkin auttavat minut ylös tästä suosta. Minä tunnen sinut ja tunnen sisäisen tuskasi ja ikuisen kaipuun valoon. Tuskasi ei siis helpottanut auttamalla muita ja olemalla ystävällinen. Miten on minun laitani? Teinkö minä jotain väärin aiemmassa elämässä jota paikkaan nyt auttamalla muita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
puhun tekstissäni itsemurhan tehneestä serkustani
Toi kuulostaa niin... Emmä tiä. Ihan kun joku olis kirjottanu musta... Enkö minäkään ikinä tule saamaan onnea, vaikka autankin muita. Saan antamisesta, mutta antavatko muut minulle mitään? Eivät he tiedä antavansa, mutta todellisuudessa tulen olemaan ikuisessa kiitollisuudenvelassa.
Saamani tuki ei riitä. Kova tuska ja epätoivo painaa niin paljon, etten enää jaksa. Lääkkeilläkään ei enää tunnu pärjäävän edes nykyhetkeä. Mielessä ei saata pyöriä mitään muuta kuin itseni vapauttaminen tästä tuskasta. Mutta mitä odottaa sen jälkeen? Ikuinen helvetti? Voiko Jumala antaa anteeksi synneistä suurimman? Ymmärtääkö hän minua? Miksei hän auta minua pohjalta, vaan kiduttaa päivä toisensa jälkeen? Miksi olen nähnyt näkyni tulevan toteen? Onko kaikki ennalta määrätty?
Tuleva päiväsairaalahoito ei elämääni muuta. Hyödytöntä kaikki... En jaksa odottaa kohtalon tuovan minulle onnea, todennäköisyydet ovat niin pienet.
Et muuten vastannut aikaisemmassa ketjussa mun pitkään viestiin, mut ei se mitään. Tiän nyt, et mulla on GAD ja jotain siihen ja vapaudenriistofobiaan liittyviä paniikkikohtauksia. Sit vakava masennus. Ei mitään psykoosiin viittaavaa tod. näk., ei oo oireitakaan ollu tässä. Ihan omia diagnoosejahan nää on, mut uskon, että päiviksessäkin ovat samaa mieltä kun pääsen sinne jutteleen. Ei tästä silti mitään tuu...
Kiitos
kun en ole vastannut aiempaan viestiisi.. en ehdi usein tänne kirjautumaan..
Ei mitään hei. Ja moon kyllä tyhmä, paasaan omia ongelmiani, enkä tajua, et sulle toi on ollu tosi rankkaa... Otan osaa, oikeesti. Mä en vaan ite nää... No... Mulle se on vapautus. Etkä varmaan tajunnu nyt sanaakaan, muttei se haittaa.
...
milloin ja mihin yhteyteen olet laittanut minulle viestiä? laita vaan uudestaan, luen mielelläni :)
Tohon aikasempaan sun alottamaan ketjuun F32se ja se. Siä lopussa on mun aikas pitkäkin teksti. Siihen ketjuun kirjotin joillain diagnoosin haluava ym-nimimerkeillä, mut nyt mulle on vakiintunu toi YAH - yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Tossa linkki ja se viesti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000029017104
"Hmm...
Kirjoittanut: Diagnoosin haluava 17.9.2007 klo 00.47
Ekana pisti silmään noi aistiharhat. Mä oon kuullu elämäni aikana ääniä, nähnytkin välillä jotain hahmoja ym. Noi näköharhat on kuitenkin taaksejääneitä, niitä ei oo ollu vuosiin. Oman puhelimen sointi on ollu yleisin juttu, ja sitä on ollu joskus ihan häiriökskin asti. Lisäks oon muutamia kertoja kuullu jonkun mulle tutun ihmisen puhetta. Näitä ei oo kuitenkaan nyt ollu lähiaikoina, mutta noita pirinöitä on ollu tässä muutaman kuukaudenkin sisään. En ihan tarkkaan kaikkia muista.
Deluusioita ei oo ollu ku joskus ihan nuorena.
Toi katatoninen tila on jotenkin semmonen, johon en nyt saa otetta. Kun vähän niinkun vaikuttaa tutulta, muttei niin täysin, että olis oma juttu.
En mä mitään tarkkaa diagnoosia odottanutkaan, heh. Sitä vaan, et mitä mieltä oot.
Mulla on kans semmosia ihmeellisiä depersonalisaatiojuttuja (jälleen oma diagnoosi). Yleensä ilmenee kun oon paikallani, istun, vaikka ihan normaalitilanteessa, esim autossa. Mä niinkun seuraan itteeni pääni sisältä. Tätä on tosi vaikee selittää, mut... Vitsi, ei mun psykiatrinikaan ymmärtäny. Eiku... mä en oo ihan varma oonko kertonu sille vai oliko se unta. No, joka tapauksessa... Mä niinkun seuraan, mitä mä (tässä tapauksessa joku muu) kattelen. Ikäänkun mä seuraan, mitä mun ruumis tekee. Tosi omituinen tunne. Niin mahdoton selittää, mutta ei voi mitään.
Ja mä en välillä erota todellisuutta ja kuvitelmaa. Esim. tänään heräsin omasta sängystä kesken päikkärien ja olin aivan täysin sekasin, et missä oon ja miten oon tänne joutunu. Lisäks saan semmosia flashbackeja, jotka on jatkoo tilanteelle, missä oon ja ne on niin todellisia, se on kun joku antais mulle toimintamallin. Pelkään tosi paljon menettäväni kontrollin näissä tilanteissa, vaikka sellaista ei ole vielä tapahtunut. Noon nykyään semmosia raivareita, mitä teen, lyön jotakuta tai paiskaan tavaroita. Jotain aikoja sitten ne oli semmosia moottoritieltä ulosajamisia tms. Ei niitäkään nyt paljon ole.
Sitte pelkään muutenkin et saan yhtäkkiä raivarin tai alan rimpuileen pitkin lattiaa hysteerisenä, niinku semmosta kohtausta.
Sainkin tossa pari päivää sitte aika pahan paniikkikohtauksen tietystä syystä, mutta 20mg pamia ja sairaalakäynti, niin tunnin jälkeen oli ihan ookoo olo. Se oli paras lääkärikäynti ikinä. Sain kans vahvempia, pidempivaikutteisia rauhottavia, Opamoxia (15mg). Niitä saan ottaa 1-2 kerrallaan, 1-3 kertaa päivässä. Oon ottanu nyt vähintään sen 3 ja niillä olo on ollu aika ookoo, masennuksen puolesta. Eikä oo kyllä ahdistanukkaan.
Mä oon hidas. En ajatustoiminnaltani, mutta fyysisesti. Mun kävely (vaikka oonkin masennuksen puolesta ookoo noilla Opamoxeilla) on hidasta. Lisäks mun kaikki liikkeet on kuin semmosesta vähän hidastetusta filmistä.
Toi katatoninen stupor kuulostaa ihan omalta, mut oireet on nopeempia tuleen ja meneen.
Ja ton "masennus" otsikon alta allekirjotan kaikki paitsi keskittymishäiriöitä ja ehkä huonontunutta itsetuntoa. Ehkä mä ajattelen itsetunnon jotenkin erikoisesti... Psykoottisista oireista en sitten tiedä, niihin saa joku muu sanoo jotain.
Mun depressiivisyys on kyllä ihan itsesyntyinen.
Osaisitko sanoa jotakin tähän tilaani... En ehkä oikein täysin luota psykiatriini. Voi tietty olla liian aikaista sanoa mitään kahden käyntikerran jälkeen...
Kiitos."
Vähän päivitystä/korjausta tohon... En siis pelkää saavani mitään kohtausta, ennemmin kai toivon sellasta julkisella paikalla tai jotain. Ny en oo ees tommosia miettiny. Ja mä en oo enää niin hidas liikkeissäni. Kyllä noi lääkkeet on ihme kapistuksia. Ja ilman ei pärjää. Yritin tossa pitää vähän vajaan viikon käytön jälkeen parin päivän tauon, mut se tyssäs alkuunsa. Ei vaan pystyny oleen ilman, oli niin paska olo.
Mä nyt jo tiän, et mulla on GAD, vaikea masennus, vapaudenriistofobia ja vaativa persoonallisuus(häiriö). Jäiköhän jotain... Nää kaikki muodostaa semmosen kimpun ja menee vähän käsi kädessä. Ja nää on mun omia diagnooseja, mut saman ne mulle sanoo sit ku pääsen päiväsairaalaan avautuun. Edelleen syön noita Opamoxeja säännöllisesti mut oon nostanu annosta, nyt 60mg.
Mut jos ihan jotain voisit sanoo, niin olis kiva. Kiitän jo etukäteen. Ja jaksamisia.
"taitoihin" luotat? Huh...
"En mä mitään tarkkaa diagnoosia odottanutkaan, heh. Sitä vaan, et mitä mieltä oot."
No kukin tavallansa, itse menen kyllä hammasvaivoissa hammaslääkärille, en esim. soita putkimiestä kotiin.
Oletko tietoinen miten vähnä lähihoitaja-koulutuksessa yleensäkin opiskellaan esim. jotain psyykeasioita? Lähihoitajan työnkuva on kyllä aikas selvä.
olen lukenut psykologiaa opiskelumielessä tiiviisti pian 7 vuotta:D
En minä ainakaan ammatikseni perseitä pese niinkuin sie luulet:D:D heh
mt-alalla joo ja eihän asia sinulle kuulu jos joku haluaa kysyä mielipidettäni asiaan:)
Voih sua, taidat olla joku uusi provosoija täällä, mutta ei me vanhemmat käyttäjät oteta huomioon provoviestejäsi, toivottavasti et pahoita mieltäsi..
Ja pian olen valmis psykiatrinen sairaanhoitaja.. katso kun jotkut opiskelee työn ohessa:D voi hyvä ihmisrukka
tassa maailmassa mikaan ei oo varmaa ja kaikki on mahdollista. kysyin mielipidetta. jota en muuten saanut btw. ;) kylla luotan psyk alan opisk mielipit ihan hyvin. luotan myos enemman omiin dignooseihini ku jonkun ekan kaynnin perust psykan antamiin. itse asiassa oon niista nyt niin vakuuttunu, et uskon paivasair paadyt samoihin. sori et teksti on tammost,kirjotan pleikkarilla ku kone on huollos. niin osaisitko kleopatra jotainpien sanoo...
siellä toisessa ketjussa mihin annoit linkin:)