tämä ilta sinetöi jo jonkin aikaa kypsyneen ajatuksen..en jaksa,en jaksa enää elää jatkuvan nujertamisesi kanssa.en osaa enää lähestyä sinua oikealla tavalla..et halua läheisyyttäni,et halua kuunnella sanottavaani..et ole se sama mies johon kerran rakastuin.mihin katosi se läheisyys ja ilo joka oli aina niin olennainen osa meitä kahta...?en enää ymmärrä mitä tässä pitäisi tehdä..olen niin väsynyt riitelyymme.nykyisin olen vain lastenhoitaja,ilmainen piika ja loputtoman vitsailujesi kohde.oinas luonteesi tulee liian voimakkaasti esille.on se myönnettävä,sinä voitit.minä luovutan.jos jään luoksesi,se tuhoaa minut.rakas oinas-mieheni..minulla ei ole enää voimia elää kanssasi...
mihin katosi rakkaus?
ylpeys ja ennakkoluulo
71908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lisäisin vielä, että oinasmiehen kritisointi on vaarallista,hän ei huomaa omia virheitään..ei puhu eikä pussaa.. tulis joku ja veis mut pois...
Myös minulla sama tilanne.Kaksi vuotta oinasmiehen kanssa ja hermot ja sydän riekaleina.Nyt kun olen päättäväisesti ryhtynyt toimimaan itseni hyväksi(hankkinut asunnon ja järjestellyt muuttoa yms.)on mies heittäytynyt suorastaan idiootiksi;juo ja juoksee baareissa,juttelee mulle ilkeitä,näyttää kaikki v-mäiset puolensa entistä selvemmin...sinänsä hyvä,eipä jää ikävä,kun viimeisen kerran hänelle heipat sanon.Mutta kertokaa viisaat,oliko oinaat häntäpäässä,kun tunneälyä ja empaattisuutta jaettiin?Tuntuu siltä,koska ns. mieheni(lue:lapsellinen ja itsekäs kakara)on aivan uskomaton sontiainen aina niin halutessaan ja haluaa aika usein ja kaikkihan on tietysti minun syytäni,kun mulla on siniset silmät ja vaalea tukka!!!
kyllä nää oinaan kiukuttelut on tosiaan tutuksi tullu..kyllä hän saa ilkeillä ja pilkata,mut annas olla jos meinaat ittees puolustaa..siitähän se vasta intaantuu meuhkaamaan.tyyliin ämmät hiljaa!!.tosi ihana mies.aina pitää pelätä ettei vaan sano jotai semmosta mistä ottaa herneet henkee..tosi rasittavaa elää tollasen kanssa.
sama oinas, joka asuu meillä... aikani aina ihmettelin, kun oli kyse mistä vitun asiasta tahansa, aina saa syyn hienosti heivattua emännän niskoille.. nyt annan olla, tyyliin toisesta korvasta sisään , toisesta ulos.
...että mullakin on näin paljon kohtalotoveireita ja niin tutulta kuulosti nuo kirjoituksenne.
Minä kans lopen kyllästynyt, ilkeilyyn (joka on muka huumoria), itsekkyyteen ja jyräämiseen. Suhteen alussa lupasi kuut ja maat ja tuo kaikki loppui yhtä pian kuin oli tullutkin. En ymmärrä tuota sarvipäätä joka minulla on, en sitten yhtään, liekkö koskaan tunsinkaan.
30 v ja oinas. Luen itsestäni aikaisemmista viesteistä.
Vaikka toista sattuu niin perustelen sitä huumorilla, vaikka oikeasti mikään ei oo huumoria jos toista ei naurata vaan ennemmin itkettää.
Suhteen alussa tunne on sellainen että voin luvata vaikka ne tähdet taivaalta, ja naiset pitää mua ihanimpana mitä koskaan ovat tavanneet. Sitten se muuttuu. Tuntuu kuin ilkeä oma itseni kumpuaa jostain sisältä, mutta en kuitenkaan tarkoita pahaa. Tämä on se hullu paradoksi mun omassa päässäni: tiedän olevani pisteliäs mutta luulen silti olevani ja tekeväni hyvää. No nyt on takana pitkä parisuhde, jonka jälkeen heräsin omaan itsepäisyyteeni ja itsekkyyteeni, enkä ymmärrä miten kukaan vois elää tälläisen ihmisen kanssa, tai mitenkä muuttua. Olisko oinaalle sitten kuitenkin parasta yksin eläminen?
Osuit naulankantaan, oinas ei sovi parisuhteeseen, ainakaan pidempiaikaiseen. Oinaalle parasta on yksin eläminen.