Koulukiusaaminen alaluokilla näyttää ennakoivan mielenterveysongelmia ja rikollisuutta aikuisena.
Tämä selviää laajasta lastenpsykiatrisesta tutkimuksesta, jossa on seurattu vuonna 1981 syntyneitä suomalaislapsia.
He täyttivät kahdeksanvuotiaina lomakkeet, joissa kysyttiin muun muassa kiusaamista ja mielenterveyden häiriöiden oireita. Niitä tiedusteltiin myös opettajilta ja vanhemmilta.
Otokseen kuuluneita poikien vaiheita on seurattu miehuuteen asti. Poikia siksi, että heidän mielenterveysongelmansa alkavat usein varhemmin ja jatkuvat selkeämmin.
Kolmen raportin tulokset hätkähdyttävät: kahdeksanvuotiaina päivittäin toisia kiusanneille kertyi nuoruus- ja aikuisiässä selvästi enemmän rikoksia. Mielenterveysongelmat taas syvenivät usein persoonallisuuden häiriöiksi.
Tulokset korostavat varhaisen puuttumisen tärkeyttä. "Kiusaaminen on kuin hälytysmerkki tai punainen lippu", kuvailee tutkimusta tehnyt dosentti Andre Sourander Turun yliopistosta.
"Ei riitä, että kiusaamiseen tartutaan, vaan lapsen tilannetta pitää selvittää tarkemmin. Osalla toistuvista kiusaajista ja kiusatuista on vaikeita mielenterveyden ongelmia. On suuri vaara, että ne säilyvät."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Koulukiusaaminen ennakoi rikoksia ja mielenterveysongelmia aikuisena/1135230018815
Tämä selviää laajasta lastenpsykiatrisesta tutkimuksesta, jossa on seurattu vuonna 1981 syntyneitä suomalaislapsia.
He täyttivät kahdeksanvuotiaina lomakkeet, joissa kysyttiin muun muassa kiusaamista ja mielenterveyden häiriöiden oireita. Niitä tiedusteltiin myös opettajilta ja vanhemmilta.
Otokseen kuuluneita poikien vaiheita on seurattu miehuuteen asti. Poikia siksi, että heidän mielenterveysongelmansa alkavat usein varhemmin ja jatkuvat selkeämmin.
Kolmen raportin tulokset hätkähdyttävät: kahdeksanvuotiaina päivittäin toisia kiusanneille kertyi nuoruus- ja aikuisiässä selvästi enemmän rikoksia. Mielenterveysongelmat taas syvenivät usein persoonallisuuden häiriöiksi.
Tulokset korostavat varhaisen puuttumisen tärkeyttä. "Kiusaaminen on kuin hälytysmerkki tai punainen lippu", kuvailee tutkimusta tehnyt dosentti Andre Sourander Turun yliopistosta.
"Ei riitä, että kiusaamiseen tartutaan, vaan lapsen tilannetta pitää selvittää tarkemmin. Osalla toistuvista kiusaajista ja kiusatuista on vaikeita mielenterveyden ongelmia. On suuri vaara, että ne säilyvät."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Koulukiusaaminen ennakoi rikoksia ja mielenterveysongelmia aikuisena/1135230018815
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun koulukiusaajat on työelämässä, onnellisia perheissä, on lapsia ja pahin tapaus opiskelee helsingin yliopistossa. Mä olen ollut suljetulla, nyt avoimessa hoidossa ja syön psykoosilääkkeitä. Pelkää koko ajan edelleen ja en osaa edes kuvitella itselleni perhettä, lapsia, rakastavaa miestä, työtä jossaminua arvostetaan ja hyvää opiskelupaikkaa. Olen pohjasakkaa kun sairastuin.
Minusta tuntuu että minun kohdalla on toisin päin. En oikein osaa ennustaa niille kiusaajille kovin hyvää tulevaisuutta, vaikka eihän siitä koskaan tiedä. Mutta itse uskon, että minulla tulee ihan hyvä sellainen olemaan. Kiusaamisen jälkeen ja sen aikana itsetunto oli niin pohjamudissa, ettei kai siitä paljoa huonommaksi voinut mennä, kun se oli jo niin paljon miinuksen puolella. Mutta se onkin sitten kasvanut ja parantunut niin suuresti, vaikka vaikeasti ja hitaasti. Tuntuu, että minulla on nyt parempi itsetunto, kuin monilla muilla. Ja elän nyt sellaista elämää mistä pidän, ehkäpä tulevaisuuskin on sitten sellainen mukava.
Osa kiusaajistani näyttää nyt jo olevan tilanteessa, että tuskin niillä on tulevaisuudelle mielekkäitä suunnitelmia. Mutta ainakin pari ihmistä on sellaista, että uskon niiden tulleen järkiinsä sitten yläasteen jälkeen ja he ovat varmaan tajunneet toimivansa silloin tyhmästi. Ja ehkäpä heillä tulee vielä olemaan kunnon elämä, vaikka vaikeaakin olisi:) Yhden puolesta olen surullinen. Se oli silloin kiusatessaankin niin katkeran oloinen ja näytti että sillä ei elämä sujunut. Enpä osaa muuta kuin onnetonta tulevaisuutta ajatella sille.