Etsin oikeaa palstaa, minne voisin purkaa tunteeni mitä tänään sain kokea. Löysin pikkuveljeni kanssa koulusta tullessa äitini nukkuneena pois pitkän sairauden murtamana, se teki todella kipeää kun ei ole koskaan ollut varautunut tähän. Olo on kuin maailma olisi pudonnut raiteiltaan. Itse olen 17 ja pikkuveljeni 13. Ja voi sitä tuskaa minkä isä joutuu käymään läpi menetettyään oman rakkaan vaimonsa. Olo on edelleen tyhjä, mutta on se kuitenkin parempi, että äiti pääsi nuoresta iästään huolimatta pois kärsimästä, nyt hänellä ei ole kipuja ja hänen on varmasti hyvä olla. Kävi äsken lähes koko suku tuomassa sentään jotain lohtua, mutta on se kamalaa kun meni kokonaan motivaatio opiskella ensimmäisen vuoden loppuun ja vielä kun jäi äitin ja minun välillä paljon tekemättä asioita joita olimme suunnitelleet. Ja vielä kamalammalta tuntui kun olin viimeinen, kenet äiti aamulla viimeiseksi hyvästeli lähtiessäni kouluun. Toivon kuitenkin että äiti pääsi ylös Herran syliin ja saa ikuisen rauhan. Äidin muistoa kunnioittaen.
Äidin kuolema
Sad
181545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voimia Sinulle ja jaksamista koko perheellesi!
Kiitos... kovasti yritetään ja ottaahan tämä aikansa... oli sen verran kova shokki
Olin itse 19v kun äitini kuoli yllättäen (nyt 37v isä). Kova paikka teille kaikille mutta tulette pärjäämään, minun tapauksessani vanhempani olivat eronneet joten vaikea sanoa isäsi tunteista tällä hetkellä. Itselleni meni kauan ennen kuin tajusin todella mitä oli tapahtunut mutta helpotti että tiesin äitini päässeen parempaan paikkaan sillä elämä täällä oli tuskaista ja tavallaan osasin odottaa tulevaa. Puhuminen lähisukulaisten & äitisi ystävien kanssa auttaa - valokuvien katselu ja keskustelu. Itke pois jos itkettää, samat sanat veljellesi. Turha mun on varmaan enempää tässä vaiheessa selitellä, lupaan kuitenkin että tulette pärjäämään. En tiedä miten tälle osastolle eksyin ja juuri sinun kirjoitukseen, tulin katsomaan yhtä juttua autoverotuksesta. Halatkaa isäänne, hän ei varmaan näytä helpolla suruaan teille koska kokee nyt olevansa yksin vastuussa tilanteesta. Usein vaikeinta kertoa tunteistaan kaikkein lähimmilleen...kesää teille kaikille
Kiitos viestistäsi, on todella hienoa että ihmiset osaavat kertoa myös omia kokemuksiaan, jotta ei tuntuisi olevan niin yksin. Kävin tänään lääkärissä hakemassa todistuksen masennuksesta että saisin sairaspäivärahaa. Alkaahan se elämä taas tästä sitten menemään, vaikkei viime yönä tullut nukuttua pahemmin. On hienoa tuntea myös kun koko suku on mukana tukemassa.
Muistan sinua ja perhettäsi iltarukouksessani.
Älä murehdi motivaatiota, älä tekemättä jääneitä asioita.
Hae lohtusi kaikesta, mitä ehditte yhdessä kokea.
Itke, itke sielusi puhtaaksi surusta.
Nuku sitten, kun aika on.
Jaa surusi läheistesi kesken, se on helpompi kestää yhdessä.
Tuska vaimenee, kaipuu ei välttämättä koskaan. Muista, että suru saa tulla vuosienkin päästä. Missään ei ole määritelty aikaa suruun.
Rakas ihminen ei unohdu.
"Ikuiseen uneen suljit silmäsi.
Ikuisuuteen kantoi siivet enkelten.
Ikuisuudelta tuntuu aika kyynelten.
En minä puolestasi pelkää,
taivaassa turvassa lepäät".
Otan osaa suruunne.
Alannah
Kiitos, tuo oli todella kaunis viesti.
Ymmärrän sinua tyttö pieni sillä lapsuuden ystäväni kuoli myös reilu kuukausi sitten.Häntä jäivät kaipaamaan 16v.tytär ja 10v.poika.Ystäväni sairasti 5 vuotta syöpää..joka hänet sitten viimein nujersi.
Lapsilla on vaikeata,etenkin,kun heidän isänsä aika-ajoin juo melko rankastikin..nyt varsinkin,kun Vaimo/lasten äiti kuoli.Onneksi mies ei ole väkivaltainen..muuten vaan rasittava juovuksissa.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää.Olkaa siitä onnellisia,että saitte pitää äitinne näinkin pitkään..muistot lohduttaa ja aika parantaa.
Huolehtikaa toisistanne t.Raija
Kiitos viestistäsi, mutta yksi korjaus asiaan, olen poika.
Huomauttaisin, että olen unohtanut mainita, että olen poika, joka on aiheuttanut väärinkäsityksiä.
Kiitän kaikkia, jotka ovat osanneet ottaa osaa suureen suruuni.
Lämmin osanottoni suruunne.Voin vain kuvitella kuinka tyhjä ja paha olo teillä on.Vaikka läheinen ihminen olisi kuinka sairas ja välillä toivoisi että hän pääsisi pois tuskistaan,niin on menettäminen aina kova paikka. Oma äitini on jo vuosia sairastanut altzhaimerintautia ja välillä toivookin että hän pääsisi pois, ja tuntuu kun ihminen kokoaja menee vain huonommaksi ja tietää että parempaa ei ainakaan ole tiedossa tuntuu että kuolema olisi hänelle pelkkä helpotus.Mutta tiedän myös sen että kun äitini pääsee pois on se kuitenkin kova paikka kaikille meille lapsille.Voimia teille koko perheelle.
Kiitos osanotostasi.
Tahdoin ottaa osaa suruunne, koska minäkin tiedän miltä tuntuu menettää toinen vanhemmista. Itselläni se oli isä, joka oli myöskin vakavasti sairas ja heikkona viimeisen elinvuotensa. isän hautajaiset olivat päivää ennen 16.vuotis syntymäpäivääni.. En rupea nyt kirjoittamaan kaikkea juttuun liittyviä seikkoja (se olisi todella pitkä tarina) mutta kerron vain että tiedän tunteesi ja ymmärrän sinua surussasi. Vaikka nyt ei tuntuisikaan että sinun ei tarvitsisi käydä puhumassa asiasta kenellekään ulkopuoliselle, suosittelen sitä lämmöllä. Itselläni "ahdistus" tuli vasta nyt, 2 vuotta myöhemmin ja se on vaikuttanut elämääni melko paljonkin. käyn nyt terapiassa ja toivon että se auttaisi.
tsemppiä jatkossa!
Kiitos osanotostasi!
Otan osaa suruusi. Alkuun on ihan normaalia, että ihminen on ikään kuin turtana, tapahtumaa ei ymmärrä, ei halua ymmärtää, itku ei tule jne.
Se on ihmisen itsesuojelumekanismi joka toimii.
Suru tulee itkuna vielä ulos.
Älä mieti mitä jäi tekemättä vaan mieti mitä teitte, iloitse ettei selvittämättömiä asioita jäänyt hoitamatta ja että äitisi tiesi sinun rakastavan häntä. Ja äidin rakkaus seuraa sinua aina, vaikka äiti ei paikalla olisikaan.
Hautajaiset ovat hyvästä surun kokemiselle.
Puhu ja kirjoita niin paljon kuin voit.
Voi hyvin ja muista että äitisi kulkee aina sydämmessäsi mukanasi.
Kiitos viestistäsi ja kiitos osanotostasi!
Otan osaa. Olet hyvin nuorena joutumassa käymään läpi sellaista asiaa, jonka olisi suonut tulevan vasta myöhemmin. Elämä kun ei kysy.
Olet monien ajatusten edessä. Voit kääntyä ainakin seurakunnan sielunhoitajien puoleen, heidän kanssaan voi puhua asiasta ja voit purkaa tunteitasi vapaasti. Kuolemaan kun liittyy niin paljon tunteita. Olin itse vähän yli 20 kunäitini kuoli, ja muistan elävästi, miten ajoin autolla kotiin ja HUUSIN ääneen tuskaani. Voi tuntua oudolta, mutta sekin helpotti.
Äiti jättää voimansa tyttärilleen, sanotaan. Tulet huomaamaan sen. Taivaan Isä kantaa Sinua ja pikkuveljeäsi ja teidän isäänne surussa. Tukekaa toisianne, puhukaa, surkaa, itkekää.
Äiti on elämän peruspilari. Hänen menettämisensä on elämän menetyksistä suurimpia. Senkin tulet näkemään. Lue surua käsittelevää kirjallisuutta, jos jaksat. Puhu suruasi pois, puhu pikkuveljesi kanssa, hyviä ja huonoja, kaikenlaisia muistoja, surkaa niiden kautta.
On paljon hyviä ihmisiä, jotka joutuvat lähtemään liian varhain. Meidän jälkeenjääneiden on vain hyväksyttävä se.
Rukoile, lohtua löytyy kyllä Raamatusta. Taivaan Isä hoitaa nyt äitiänne. Olen pahoillani puolestanne.
Voit viedä asiaasi netissäkin: hakusanalla rukouspyyntö löydät rukouspalvelun sivuja, jätä sinne pyyntö, että puolestanne rukoillaan. Sen huomaat kyllä. Voit ottaa yhteyttä seurakunnan työntekijöihin, pappeihin tai viedä vaikka kirkkoon rukouspyynnön.
Siunausta Sinulle, veljellesi ja isällesi, pikku-Sad. Rukoilen puolestanne.
Annu
Kiitos! On todella hyvä että tiedän etten ole ainut joka on kokenut tämän. Nyt jo alkaa hieman helpottaa mutta vielä muutaman viikon päästä tuleva siunaustilaisuus on varmasti tuskaisa.
Tuska ei ehkä koskaan helpota mutta tänään pääsee sen pelottavimman ja pahimman yli... äidin siunaustilaisuus toimitetaan aamulla. Pelottaa kovasti ja ei saa millään unta, kokoajan itkun ja pelon sekaisissa tunteissa. Ei tiedä, itkeäkkö, huutakko vaiko pelätä, olo on sekava.