Näin ei voi enää jatkua, vai mitä mieltä olette elämästäni: Asumme suht pienellä paikka kunnalla. miehelläni on hyvä työ ja hän on hyvä ja ihana mies ja rakastaa minua ja lapsia.Lapset eivät ole enää niin pieniä mutta toki äiti on tärkeä ja tarpeellinen.Olen kotiäiti. mikä ihana sana mutta minulle se on painajainen.Tein töitä putkeen 7 vuotta kunnes alkoi sairastelu.Epämääräisiä neurologisia oireita, tutkittu moneen kertaan, ei syytä.Vuosi sitten olin isossa maha leikkauksessa ja sen jälkeen en ole saanut itsestäni mitään irti.Mies ja lapset kun aamulla lähtee, hoidan kyllä kodin ja ja teen ruuan ja leivonkin ja itken.Voi luoja miten paljon minä itken. Toisina päivinä en sitten oikein jaksa mennä edes vessaankaan ja olen niin väsynyt. En käy juuri missään.Kartan naapureita, en pidä valoja päällä.Juoksen kaupassa tuttuja karkuun etteivät vaan kysy mitä minä nyt teen.Tiedän että pitäis mennä lääkäriin mutta en ilkeä kun olen ollut syrjäytyneenä jo kaksi vuotta, nehän nauraa minut ulos sieltä. Niin, mieheni elättää minut ja eikä ole puuttunut tilanteeseeni mitenkään.Tuntuu siltä että kunhan hänellä on asiat hyvin ei mitään ongelmia ole.Luulen ettei hänellä ole aavistustakaan siitä mitä minulle tapahtuu.Olen aina ollut sellainen etten puhu omista asioista muille.En kylläkään ole mikään tuppisuu seurassa.Minä häpeän niin kovasti itseäni että kohta halkean tähän tuskaan.
mistä ovi aukeaa?
äippä43
5437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lääkärin vastaanotolle. Tilaa aika yksityiseltä lääkäriasemalta, jos et halua oman paikkakunnan lääkäriin.
Taidat kärsiä masennuksesta ja siihen tarvitset kyllä apua. Jos mökkiydyt kotiisi ja kartat ihmisiä, on toipuminen vaikeaa.
Tarvitset ehkä lääkitystä ja terapiaa. Aluksi varmaan katsotaan veriarvot, kilpirauhasarvot esim.
Toivon sinulle rohkeutta puhua asiasta miehellesi ja tilaa se lääkäriaika heti.
Jos lääkäriajan tilaaminen tuntuu vaikealta, on tilanne jo aika paha. Siis pakota itsesi tarttumaan luuriin.
Muista, että lapsesi ja miehesi haluavat äidin voivan hyvin.
Minusta on tullut samanlainen mökkiytynyt kuin sinusta. En halua käydä terveyskeskuksessa lääkärissäkään, koska tunnen itseni tyhmäksi ja käyntini turhaksi. Minulla on se suuri etu, että eräs läheiseni on lääkäri ja hän ottaa minut todesta. Hän on antanut minulle mielialalääkkeet, joiden avulla voin myös nukkua. Hän komensi minua, että pitää voida nukkua, kun kaikki alkoi mennä sekaisin. Käyn myös terapiassa ja sekin on kaikki yksityistä. En ole tuossa ahdistavassa julkisessa koneistossa.
En halua tavata ihmisiä, mutta he tulevat tapaamaan minua. En tee kunnolla kotitöitä, koska olen vetämätön. Nyt kyllä menen jo kohti parempaa, mutta kaikki käy hitaasti. Niin väsynyt ja masentunut olen ollut. Kun on tällaiseen suohon vajonnut, eivät omat voimat riitä auttamaan ulos sieltä.
Kaikki lääkärit eivät naura. On sellaisia, jotka ottavat täydestä. On kuin olisit yksinäinen, vaikka on perhekin. Sellaista se on minullakin ollut, mutta lapset ovat sentään pitäneet elossa ja pinnalla.
Kannattaa puhua miehellesi. Hän varmaan yllättyy aluksi, mutta on itsesi, miehesi ja lastenne kannalta tärkeää, että sinä voit hyvin. Silloin kokonaisuus voi paremmin, kun kaikki osat voivat hyvin. Tuo häpeä on niin tuttua. Se kutistaa kaiken niin pieneksi.
Tekee mieleni sanoa kuten edellinen vastaaja, että mene lääkäriin, ei siinä muu auta. Ota mukaan kirjoittamasi aloitus ja näytä se lääkärille. Siitä lähtevät asiat rullaamaan eteenpäin. Pyydä vaikka miehesi mukaan kuljettajaksi tai henkiseksi tueksi.
Minullakin lähes samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Sillä erotuksella että työllistämistukityössä pitäisi jaksaa vielä muutama kuukausi. Päivät menevät siihen että raahaudun töihin ja teen vain pakolliset jutut. Illat menee itkiessä ja maatessa, mitään ei jaksa tehdä. Lääkityksenä bentsoja ahdistukseen. Masennuslääkkeistä olen kokeillut seronilia, sepramia ja cipralexia. Kaikilla pahentui entisestään paha unettomuuteni. Unettomuuteen eivät auta myöskään unilääkkeet. Mielenkiinnosta kysyisinkin mikä on sellainen (masennuslääke???) jonka avulla saa myös unta?? Sitä tarvittaisiin, tai kohta romahdan lopullisesti. Aloittajalta kysyisin mitä neurologisia oireita Sinulla on? Itselläni on jatkuvaa huimausta ja pyörrytystä sekä verenpaineen vaihteluja, mutta ei kuulemma tarvitse sen kummemmin tutkia, pitävät varmaan vaan "nuppivikaisen" vaivoina :-(
Masennuslääkkeeni on Mirtatsapin. Täällä palstalla monet ovat kirjoitelleet siitä. Se toimii kuulemma unilääkkeenä pienellä annoksella (15 mg tai pienempi) ja masennuslääkkeenä suuremmilla annoksilla. Olen käyttänyt aluksi 15 ja nyt 30 ja nyt vaikuttaa myös masennukseeni. Pieni annos ei vaikuttanut masennukseen. Tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta on pakko alkaa nukkua, koska ei jaksa olla hereillä. Lääkkeiden vaikutukset ovat tietysti yksilöllisiä.
Minulla on jo yli 10v. ollut sormien nykimistä,tuntohäiriöitä,tasapaino heittää,jäykkyyttä ja kipua siellä täällä.ja älytön väsymys.Ehkä n.3 tuntia päivässä vois olla toiminta aikaa sitten jalat ei enää kanna ,eikä pää jaksa. tutkittu 2 eri kertaa, ei mitään tuloksia. ja kaikki tämä on saanut minut kuvailemaani tilanteeseen.