Miten pystyy tappamaan tunteet toista ihmistä kohtaan jos tietää jo etukäteen ettei sen kanssa ole yhteistä tulevaisuutta?
Tämä tunne tekee minut hulluksi..
Tämä tunne tekee minut hulluksi..
Miten?
Minä vaan.
111937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aika, aika ja aika. Ja se, ettei kohtaa. Ne yhdessä haalistavat tunteet, vaikkei välttämättä kokonaan unohdu.
En minä ainakaan ole voinut unohtaa. Aikaraja on ylitetty, tunteet vain haalistuivat. Mahdotonta kaikki on ja sen hyväksyn, mutta tunteilleen ei voi näköjään mitään. Ehkä sen kanssa on vain opittava elämään.
Se auttaa todella hyvin, jos ei tapaa ihastuksen kohdettaan. Poissa silmistä, ajan kanssa myös mielestä. Ja sitten tuleekin jo uudet jutut.
yksin et noiden tunteiden kanssa ole. Kärsin ja riudun ja kohta sekoan. En ole kymmeneen vuoteen tuntenut mitään näin vahvaa. Toivon, toivon, toivon että tämä tunne kuolee pian pois.... Koetan keksiä mahdollisimman paljon täytettä ajalleni...puoli-ilmaista työtä, what ever.
Kaikki sympatiani ovat sinun puolellasi. Hold on.
Älä unohda. Sivusta
Mitä jos mahdollisuutta ei ole niihin puoli-ilmaisiin töihin ja jää? Mitä sitten pitää tehdä? mikä auttaa? Kun aikakaan ei toimi hyväksesi?
Miten voit olla varma ettei teillä ole tulevaisuutta? Oletteko edes yrittäneet?
a) Se henkilö on minua paljon vanhempi
b) Se on luultavasti varattu
c) Se kaikkein painavin syy tähän minun varmuuteeni hän on minun tukihenkilö..
...välttely on ehkä kaikkein paras keino päästä eroon ihastumisesta, niin mieti, voisitko saada toisen ihmisen tukihenkilöksesi? Se voisi helpottaa oloasi.
Mutta ku se välttely tuntuis aivan kauheeelta..
En näkisi sitä ollenkaan ikävä tappais minut.. Aika mahdoton yhtälö..
Voisin tietenkin vaihtaa tukihenkilöä mutta se pitäis perustella. Eikä mulla oo kanttia kertoo minkä takia. En varmaan tulisi edes niin hyvin juttuun kenenkään muun kanssa ja aika varmaan toisen tukihenkilön läsnä ollessa kaipaisin sitä yhtä henkilöä koko ajan.
täälläkin. Minäkin hulluksi jo tainnut tullakin. Olen todennut että ei niitä tunteitaan voi tappaa. Jos sinulla on pienikin mahdollisuus niin ole edes ystävä hänen kanssaan. Sitä ei ajan kanssa tiedä mihin se ystävyys lopulta johtaa. Ei pidä aina tietää asioita etukäteen. Sattumalla on monta kertaa odottamatta sormensa pelissä. Jos lopettaa ystävyydenkin ja kaiken yhteyden niin asia tulee paljon paljon vaikeammaksi. Ja ikävä paljon paljon raskaammaksi kantaa.
Mukava ku joku ymmärtää täysin minua.
Ei se ystävyys juttu onnistuis ku ei tukihenkilö voi olla kaveri.. Olisi se paljon helpompaa jos voisin olla sen ystävä koko loppu elämän mutta tämä juttu loppuu siihen ku pysyn omilla jaloilla pystyssä ja se päivää pelottaa.. Tieto siitä että joku päivä tämä loppuu enkä näe häntä enää tuntuu todella pahalta..