Kun ihminen pääsee eroon alkoholistisesta ajatusmaailmasta, vapautuu paljon kapasiteettia
muihun toimintoihin. Miten olette käyttäneet
tätä *vapaata levytilaa*, hyödyllisesti tai vihteellisesti ? Itse olen huomannut tulleeni
melkoiseksi herkkuperseeksi, kiinnitän huomiota
paljon syömisiini ja juomisiini. Ennen raitistumistani olin lähinnä ruuan tankkaaja. Laadulla ei ollut niin väliä. Myös asiat jotka
aikaisemmin eivät kiinnostaneet, ovat saaneet uutta hehkua..historia, yhteiskunta ja sen sellaiset asiat, joiden ymmärtämisestä nyt ei ole sinällään mitään omakohtaista hyötyä, ovat alkaneet kiinnostaa aivan uudella tavalla..mites muilla?
muihun toimintoihin. Miten olette käyttäneet
tätä *vapaata levytilaa*, hyödyllisesti tai vihteellisesti ? Itse olen huomannut tulleeni
melkoiseksi herkkuperseeksi, kiinnitän huomiota
paljon syömisiini ja juomisiini. Ennen raitistumistani olin lähinnä ruuan tankkaaja. Laadulla ei ollut niin väliä. Myös asiat jotka
aikaisemmin eivät kiinnostaneet, ovat saaneet uutta hehkua..historia, yhteiskunta ja sen sellaiset asiat, joiden ymmärtämisestä nyt ei ole sinällään mitään omakohtaista hyötyä, ovat alkaneet kiinnostaa aivan uudella tavalla..mites muilla?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Raitistuneen mielipidettä en voi kirjoittaa, kun silloin tällöin vieläkin pistän hanat täysin auki, mutta havaintoja raitistuneista tuttavista löytyy.
Arvelen, että addiktioherkillä raitistuneilla ihmisillä poistunut alkoholiaddiktio korvautuu uusilla.
Uusi addiktio yhdellä tutulla on jatkuva ravitotoaminen, toisella keräilyautojen rassaaminen ja hankkiminen, kolmannella kaikki mahdollinen ry-toiminta (ml. AA) ja sitä rataa.
Varsin kohtuullisia riippuvuuksia viinan juontiin verrattuna poislukien kaikkien rahojen tärvääminen raveihin.
Luulen, että enemmistö tämänkin palstan väestä itseni mukaanlukien on tavallaan äärimmäisyysihmisiä, eli kun on juotu/juodaan viinaa, niin se menee kohtuuttomuuteen ja äärimmäisyyteen.
Kun sitten keinolla tai toisella on päästy raittiuteen, niin sen entisen viinan juomisen tilalle tulleeseen ehkä hyödylliseen uuteen riippuvuuteen keskitytään lähes fanaattisesti.
"Paheiden summa on vakio."
Yksi poistuu - uusi tilalle.
On itsellekin tuttu asia..tai ainakin perfektionismi, tulee otettua joskus pulttia
aivan yhdentekevistä asioista, kun ne nyt eivät
aivan pilkunkarvalleen niinkuin haluaisi..huoh..
kuluneen vuoden ensimmäinen puolisko oli sellaista haipakkaa, että tunteja kertyi ehkä keskimäärin 60 h/vko. Kesällä alkoi helpottaa. Töiden ohessa tulee koko ajan opiskeltua jotain; viimeisten kolmen vuoden aikana olen suorittanut kaksi 1,5 vuoden mittaista täydennyskoulutusta ja kolmas, 2,5 vuoden koulutus, päättyy ensi keväänä. Mietin jo, mitä lähtisin seuraavaksi opiskelemaan.
Jäljelle jäävän ajan käytän lukemalla, ja aina kun on aikaa ja rahaa, matkustamalla. Niin ja yhdistyshommat vievät aika paljon aikaa, ensi viikonloppukin menee kokonaisuudessaan erään yhdistyksen valtakunnallisilla päivillä Keski-Suomessa.
Ei kovin usein ole aika tullut pitkäksi...
Olet saanut vapautuneen levytilan hyötykäyttöön.
Mulla menee paljon energiaa aivan haahuiluun..mutta pirun mielenkiintoiseen haahuiluun..:)
sellainen työ, että saa aika ajoin ihan sen puolesta "haahuilla" niin ei ole mitään hätää :-) Eikä palkkaakaan makseta työajan perusteella vaan vain tuloksista, joten ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että kirjoittamisen välissä tuhrautuu aikaa jonninjoutavaan - kuten Suomi24 keskusteluihin ;-)
Töitä on onneksi aika paljon, ilman niitä ei juokse palkkakaan elikkä leivälle olis vaan ylähuuli joten työhön keskittyessä menee pakostakin aika suuri osa raittiista ajasta. Hyvä niin koska työ on minulle myös mieluinen. Ulkoilun ja liikunnan olen löytänyt parin vuoden paussin jälkeen uudelleen ja sehän tuo tunnetusti hyvää mieltä ja energiaa. Ei sen kummempaa kuin reipasta kävelyä ja pyöräilyä tähän mennessä. Uimahallilla kävin katselemassa hintoja ja kunhan raaskin niin hankin sinne kausikortin. On meinaan aika kallis..:-( Energiaa ja sellaista yleistä elämäniloa on muutenkin paljon enemmän näin raittiina. En pahemmin ole ruvennut herkuttelemaan, ennemmin päinvastoin, kun pitäisi muutama kilo saada tiputettua. Pikkusen erityksissä tai yksinäinen sitä kyllä jotenkin on kun viikonloppuisin en ole enää mennyt kapakkaan ja arkena tuttavien tapaaminen on tietysti vähemmässä kun kaikilla on omat hommansa.
Kuntoilun aloittaminen on mullakin ollut mielessä,
lähinnä ihan kuntosalissa..mutta on ne hinnatkin
tosiaankin suolasia. Yhteen aikaan kuntoilin paljonkin..saahan siinä sitä holistille ainutta
sallittua huumetta, endorfiiniä..mutta jotenkin se jäi..täytyy terästäytyä, varsinkin kun toi herkuttelu ei puolestaan ole jäänyt..:)
kohta viisi vuotta odottanut, että iskisi kuntoiluaddiktio, mutta en vaan jää siihen koukkuun. Taloyhtiössä olisi omat kuntosalikin (tai oikeammin ihan peruslaitteet yhteisten tilojen nurkassa), ja kävelymatkan päässä olisi useampiakin kuntosaleja, pari uimahallia ja vaikka minkälaisia jumpparyhmiä. Mutta kun mihinkään säännöllisiin jumppajuttuihin tms ei voi liittyä, eikä yksin tule lähdettyä kuntoilemaan :-(
Toisin kuin luulisi, harrastin liikuntaa paljon aktiivisemmin juovana aikana. Silloin kävin punttisalilla ja lenkkeilin ja tiistai-iltaisin hypin aerobicissa. Satunnaisesti kävin uimassa kilometrin kerrallaan, ja kokeilin myös joogaa ja taijia ja monia muita lajeja.
Mistähän löytäisi kipinän liikuntaan? Pakottamalla en ole kertaakaan saanut liikkumisesta mielihyvän tunteita.
Se aloittamisen vaikeus..eiviittijaksakykenehuvita..
kyllähän sitä viitsii rehkiä melkoisestikin, kun vain saa raahattua perseensä salille asti..juu.. jos joku tietää mistä kuntoiluaddiktion saa hommattua,
ruiskeena tai tabletteina, niin otan vastaan ja kärsin seuraukset miehekkäästi..:D
Ja nyt kun talvi on tulossa ja päivät lyhenee niin ainakin ulkoileminen jää helposti vielä vähemmälle. Ehkei ole hyväkään yrittää saada mitään "addiktiota" vaan ilman stressiä vaan yrittää käydä vaikkapa kävelemässä muutaman kerran viikossa. Nuo kuntosalihinnat on täälläkin aika mahdottomat tai nykyäänhän melkein joka paikassa pitää ostaa se jäsenyys ja käydä pitäisi sitten usein että homma rahallisesti kannattaa. Ite saan motivaatiota liikkumiseen ainakin sillä että haluaisi kropan olevan edes jonkinmoisessa kunnossa kun ei tässä enää niin nuori ole. Läskiäkin kertyy helpommin kuin ennen ja istumatyössä tämän toosan ääressä saa kaikenlaista kremppaa niskoihin. Niin ja että mielifarkutkin nousisi taas takapuolen ylitse..;-). Ja kun on vähän huonolla tuulella eli vaivaa perusv*****s niin pikkulenkki parantaa senkin aika hyvin. Ennen tulikin helposti korkattua kylmä kalja siinä tilanteessa.
ahmin töitä ihan hulluna ja olen "rakastunut" työhöni uudestaan. Työ kaveri sano mulle, että "äijä on intoo piukassa!!!"
......vapautin levytilaa siihen että olin työelämässä luotettavampi, myös muissa sosiaalisuhteissa samoin.
Lukemiseen, uuden oppimiseen, jonkin verran matkusteluun. Sen itsekehuna sanon että hokasin asian ytimen ettei pidä keskittyä yhteen asiaan,vaan "maistella" elämää sieltä ja täältä pikuannoksin!
Alkoholistisen ajatusmaailman muutaminen onnistui siinä määrin hyvin että voin saunakaljat juoda huoleti ja joskus pari drinkkiä juoda harkitusti maistellen!
Päättää..
*Olisinkohan.......
Kirjoittanut: A.A.Milne 22.11.2006 klo 04.37
........minäkin alkoholisti jos olisin aikanaan toveriseuraan mennyt! *
Mikä olet tai et ole..:D
......sanoo:klikkaa A.A.Milne!
Valitsin ei!Kiellän,vaikka kieltäminen kuinka syntistä olisikin!
Tai jotain SM kuitenkin..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000029335476
;=)
vuosien aikana hankkinut koulussa opittujen lisäksi itselleni yhden uuden kielen taidon. Harrastuspohjalta siinä on tietenkin aukkoja, mutta kyllä tuolla ulkomailla sitä äidinkielenään puhuvilta olen saanut myönteisiä kommentteja. Toisten alkoholistien (raittiiden ja juovien) seurassa olen myös saanut viettää aikaani niin kotimaassa kuin rajojemme ulkopuolellakin. Aikuisopiskelu, luonto ja toiminta hengellisessä yhteisössäni täyttävät myös osan ajastani.
Kannattaa aina..Olen myös syventänyt esim. englannin
taitojani. Tässä nettimaailmassa ei kovin pitkälle
tarvitse mennä sen hyödyllisyyden/välttämättömyyden huomatakseen. Sitäpaitsi se pitää mielen notkeana ja
dementian loitolla..:)