Ihastuminen-palstalla, että on mukavaa olla ihastumisen tunteessa. Monelleko se on syy esim. roikkua näillä palstoilla? Jos ihastuminen johtaiskin suhteeseen ja toista näkis usein (ts. ei joutuis kaipaamaan), niin olisko koko juttu lopulta pettymys?
Muistan itse seurustelujeni alkuvaiheista, että parasta oli se kun toisen näki esim. viikon jälkeen. Sitten kun oltiin päivä pari taas oltu yhdessä, niin kaikki olikin niin arkipäiväistä ja tavallista.
Ihastuminen ja kaipaaminen voi tunteena johtaa harhaan. Jos ihastuminen johtaa rakastumiseen ja lopulta rakkauteen, niin se on vasta jotain!
Muistan itse seurustelujeni alkuvaiheista, että parasta oli se kun toisen näki esim. viikon jälkeen. Sitten kun oltiin päivä pari taas oltu yhdessä, niin kaikki olikin niin arkipäiväistä ja tavallista.
Ihastuminen ja kaipaaminen voi tunteena johtaa harhaan. Jos ihastuminen johtaa rakastumiseen ja lopulta rakkauteen, niin se on vasta jotain!
Vastaukset 3
Vanhimmat
jokaisessa tapauksessa yksilöllinen tilanne.
Ensin kaivataan, sitten tullaan tutuksi, arkiseksi. Ei se siitä kaipaamisen määrästä ole kiinni, riittääkö rakkaus sinne arkeen asti. Se on kiinni noista ihmisistä.
jos ei koskaan pääse tutkimaan asiaa? Ehkäpä täälläkin olisi monen särkyneen sydämen ja ikävöivän tilalla onnellisia ihmisiä jos vaan tuo kommunikaatio toimisi toisin edellytyksin? Jos uskaltaisi antaa hiukkasen enemmän valtaa tunteilleen. Rohkenisi puhua hiukkasen avoimemmin tunteistaan. Ei pelkäisi kuolemakseen kasvojensa menettämistä. Uskaltaisi antautua tunteittensa vietäviksi. Minne asti ne kantaisivat sitähän ei koskaan voi tietää etukäteen. Nyt näyttää siltä että aivan liian usein pelko kaataa ojaan ennen määränpäätä. Onhan sekin tietenkin tunteilleen antautumista.
on ajatuksenkulkusi. Niitä kaikkiahan tarvitaan, ihastumista, rakastumista, rakastamista. Ei yhtä ilman toista. Kaikki ihastumiset eivät johda rakastumiseen, kaikki rakastumiset eivät rakkauteen. Mutta kaikilla tunteilla on tehtävänsä ja kaikki ovat arvokkaita.