Rakastuin palavasti jo ensisilmäyksellä yhteen todella renttuun tyyppiin. Itse olen aika varovainen ja harkitseva ihminen. Tämä tyyppi lupasi rakastaa minua ja olla kanssani ja kertoi välittävänsä minusta eniten. Luotin häneen liikaa ja annoin hänen tulla todella lähelle minua ja rakkaus häntä kohtaan senkun vain kasvoi. Tämä tyyppi oli kuitenkin seurustellut niin paljon muidenkin kanssa, ettei edes muista kaikkia exiään. Hän oli muutenkin eronnut juuri exästään ja halusi siitä huolimatta olla kanssani. En kyennyt luottamaan häneen, mutta rakastin häntä silti. Halusin huolehtia hänestä ja auttaa häntä ongelmissa ja saada hänet välittämään vain minusta. Sain kuitenkin tietää etten ollut ainoa kenen kanssa hän jakoi rakkautensa ja hän piti vieläkin exästään. Petyin nähdessäni heidät yhdessä ja erosimme. Seurustelu ei kestänyt kauan, mutta tuntuu kuin olisin ollut hänen kanssaan vuoden! Olen murtunut ja haluaisin olla vieläkin olla hänen kanssa, mutta hän ei välitä minusta enään yhtään. Roikun vieläkin hänen perässään, enkä pysty antamaan periksi. Auttakaa minua, sillä en tiedä mitä teen. Hän on ainoa mies, jonka olen antanut koskettaa minua ja koin niin paljon uusia asioita hänen kanssaan, että unohtaminen on tuskallista. Pommittelen hänelle tekstiviestejä vaikka hän kieltää sen. Olen säälittävä ja tyhmä!
Epäonnistunut
Periksi antamaton
3700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se pommittelu. Ja yritä vältellä tämän rentun tapaamista ja näkemistä. Jos satutte kohtaamaan yritä näytellä välinpitämätöntä. Sitten menet kotiin ja itket kyyneleesi kuiviksi. Ja kirjoitat vaikka tänne palstalle tunteesi tyhjiksi. Yritä keksiä jotain tekemistä joka vie ajatuksesi muualle. Alkujaan pakotat itsesi tekemään jotakin. Käy vaikka pitkiä kävelylenkkejä, mutta jossain jossa et voi osua tämän rentun kanssa yhteen. Kyllä se sitten ajan kanssa ohi menee. Pärjäile!
samalla tavalla kuin sulle. Aluksi yritti saada mut rakastumaan itseensä, kertoi tulevaisuuden jutuista, että tykkää tehdä sitä ja tätä ja haluaa tehdä niitä asioita mun kanssa etc. Ja onnistuikin kyllä. Olin aika murtunut jälkeenpäin kun hän sitten ilmoittikin että rakastaakin vielä exäänsä, vaikka tunnettiin vain vähän aikaan. Jälkeenpäin lähettelin myös tekstiviestejä, jotka nykyään kyllä hävettää. Ylipäätänsä hävettää koko homma. Silloin ajattelin jotenkin näin, että voi voi mua parkaa, miten selviän ilman häntä yms. Säälin itseäni jne. Mutta enemmän säälittää tää mies nykyään. Olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni ja siitä, että mulla on tunteet, enkä koskaan harrastais tuollaista peliä kenenkään kanssa.
Vieläkin ajattelen häntä paljon, unohtaminenkaan ei ole helppoa. Mutta tiedän kuitenkin sen, että mulla ei tule koskaan olemaan hänen kanssaan tulevaisuutta, haluan kuitenkin itselleni miehen, joka luo turvallisuuden tunnetta minuun. Vaikka tässä miehessä oli paljon ihania puolia niin tuota kaikkein tärkeintä asiaa hän ei koskaan pystyisi täyttämään.
eipä ole helppoa unohtaa...Vasta kuukausi mennyt viime näkemisestä ja silti mielessä koko ajan. Ei auta työt, harrastukset, kaverit, eikä uusien miesten tapailu. V****.