Tällä palstalla vilisee paljon sana katkera. Vl-kirjoittajille tuo sana merkitsee haukkumasanaa, jotain inhottavaa ja pahaa. Lähes poikkeuksetta entisen vl:n aloittamaan viestiketjuun vastaa joku vl, joka syyttää aloittajaa katkeraksi.
Oikein ihmettelevät joskus, että miksi olet noin katkera. Olen itse vl-perheen kasvatti, eronnut kuitenkin liikkeestä n. 20 v. sitten. En ole enää kovin katkera, mutta olin sitä joskus.
Ihmetellä täytyy sitä, joka ihmettelee miksei liikkeestä eronnut olisi katkera. Kerronpa miksi olin katkera vielä jokunen vuosi sitten, ja yhä nykyäänkin aina silloin tällöin.
- Koulussa kiusattiin aina vanhempien uskonnon takia. Kerran yläasteella hakattiin niin pahasti, että kävin mutkan sairaalassa.
- Kotona ei ollut telkkaria. Kerran jäin kiinni, kun katselin telkkaria huoltoasemalla, isä hakkasi minut.
- Olin lahjakas urheilija. Harrastin yleisurheilua salaa vanhemmiltani. Sain oman valmentajan, joka ymmärsi tilanteeni. Pidimme matalaa profiilia. Olin 16-vuotiaana suomen lahjakkaimpia nuoria yleisurheilussa (näin minulle sanottiin). Nimeni mainittiin sitten lehdessä, joten jäin kiinni ja isä hakkasi minut. Haukkui minut hulluksi ja pakanaksi ja uhkasipa tappaakin joskus, jos vielä nolaan hänet. Urheiluharrastukseni loppui siis siihen.
- Joka sunnuntai meidät vietiin väkisin seuroihin. Isää puhuteltiin kerran seurojen jälkeen. Häntä syytettiin väärästä hengestä. Johtui siitä, että urheiluharrastukseni oli tullut muidenkin tietoon. Isää ei kuitenkaan erotettu. Itse karkasin tuosta hoitokokouksesta, enkä ole sen jälkeen ry:llä käynyt. Kun tulin kotiin, isä hakkasi minut siitä hyvästä, että hän joutui takiani seurakunnan eteen tilille. Isää ei kuitenkaan erotettu.
- Lähdin kotoa ennenkuin täytin 17. Penniäkään en ole taloudellista avustusta saanut vanhemmiltani. Muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. tein töitä kaikki vapaa-ajat, että sain asuntoni maksettua.
- Kotona en käynyt lähes kymmeneen vuoteen. Puhuin kyllä äitini kanssa puhelimessa, mutta isä ei halunnut nähdä minua, kun en ollut uskovainen. Sisarusteni kanssa on onneksi ollut aina hyvät välit.
- Vasta isäni kuoltua jokunen vuosi sitten, on tilanne rauhoittunut. Käymme perheeni kanssa katsomassa äitiäni säännöllisesti.
Enää en ole siis kokoajan katkera, aina silloin tällöin vain iskee ahdistus.
Eli sinä vl, joka ihmettelet tätä katkeruutta, toivon ettet ihmettele enää. Mielestäni minulla on oikeus olla katkera, jos niin tahdon.
Tein rikoksen, jonka takia jouduin kärsimään vuosia. Tuo rikos oli siis se, että harrastin urheilua. Voitteko käsittää tämän ajan vl-nuoret tätä? Normaaliperheissä tähän kannustetaan ja nuorista ollaan ylpeitä, jos he pärjäävät kisoissa... Taas iskee katkeruus, pakko lopettaa.
Oikein ihmettelevät joskus, että miksi olet noin katkera. Olen itse vl-perheen kasvatti, eronnut kuitenkin liikkeestä n. 20 v. sitten. En ole enää kovin katkera, mutta olin sitä joskus.
Ihmetellä täytyy sitä, joka ihmettelee miksei liikkeestä eronnut olisi katkera. Kerronpa miksi olin katkera vielä jokunen vuosi sitten, ja yhä nykyäänkin aina silloin tällöin.
- Koulussa kiusattiin aina vanhempien uskonnon takia. Kerran yläasteella hakattiin niin pahasti, että kävin mutkan sairaalassa.
- Kotona ei ollut telkkaria. Kerran jäin kiinni, kun katselin telkkaria huoltoasemalla, isä hakkasi minut.
- Olin lahjakas urheilija. Harrastin yleisurheilua salaa vanhemmiltani. Sain oman valmentajan, joka ymmärsi tilanteeni. Pidimme matalaa profiilia. Olin 16-vuotiaana suomen lahjakkaimpia nuoria yleisurheilussa (näin minulle sanottiin). Nimeni mainittiin sitten lehdessä, joten jäin kiinni ja isä hakkasi minut. Haukkui minut hulluksi ja pakanaksi ja uhkasipa tappaakin joskus, jos vielä nolaan hänet. Urheiluharrastukseni loppui siis siihen.
- Joka sunnuntai meidät vietiin väkisin seuroihin. Isää puhuteltiin kerran seurojen jälkeen. Häntä syytettiin väärästä hengestä. Johtui siitä, että urheiluharrastukseni oli tullut muidenkin tietoon. Isää ei kuitenkaan erotettu. Itse karkasin tuosta hoitokokouksesta, enkä ole sen jälkeen ry:llä käynyt. Kun tulin kotiin, isä hakkasi minut siitä hyvästä, että hän joutui takiani seurakunnan eteen tilille. Isää ei kuitenkaan erotettu.
- Lähdin kotoa ennenkuin täytin 17. Penniäkään en ole taloudellista avustusta saanut vanhemmiltani. Muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. tein töitä kaikki vapaa-ajat, että sain asuntoni maksettua.
- Kotona en käynyt lähes kymmeneen vuoteen. Puhuin kyllä äitini kanssa puhelimessa, mutta isä ei halunnut nähdä minua, kun en ollut uskovainen. Sisarusteni kanssa on onneksi ollut aina hyvät välit.
- Vasta isäni kuoltua jokunen vuosi sitten, on tilanne rauhoittunut. Käymme perheeni kanssa katsomassa äitiäni säännöllisesti.
Enää en ole siis kokoajan katkera, aina silloin tällöin vain iskee ahdistus.
Eli sinä vl, joka ihmettelet tätä katkeruutta, toivon ettet ihmettele enää. Mielestäni minulla on oikeus olla katkera, jos niin tahdon.
Tein rikoksen, jonka takia jouduin kärsimään vuosia. Tuo rikos oli siis se, että harrastin urheilua. Voitteko käsittää tämän ajan vl-nuoret tätä? Normaaliperheissä tähän kannustetaan ja nuorista ollaan ylpeitä, jos he pärjäävät kisoissa... Taas iskee katkeruus, pakko lopettaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
huonoa kohtelua ja sen vuoksi 'haavoilla'. En ihmettele sitä asiaa. Isäsi ei toiminut oikein hakatessaan ja hyljeksiessään sinua. Sun on varmaan vaikea unohtaa hänen tekemisiään koskaan, vaikka antaisitkin ne hänelle anteeksi. Tuollaisia traumoja kantaa mukanaan varmaan hautaan asti, näin olen ainakin kuullut. 'Lapsuus luo varjonsa vanhuuteen'. Terapia vois helpottaa oloa. Jokatapauksessa et ole missään vaiheessa ansainnut niin huonoa kohtelua! Voimia!!
Taidat olla vain katkera, kun et saa olla Jumalan valtakunnassa ja et pääse taivaaseen. Tuu käymään ry:llä seuroissa sunnuntaina, niin varmasti olo helpottaa. Me voidaan joukolla saarnata sulle synnit anteeksi. Saat jopa sen urheilun kuolemansynninkin uskoa anteeksi. =) Ei vaiskaan. Tsemppiä sulle!
T: melkein samoja asioita kokenut.
Tuon syytöksen olen saanut tällä palstalla monta kertaa. Yhäkin se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. Tosin nahkani paksuuntuu koko ajan ja pian vl-syytökset vain pisaroivat höyhenilläni ja tippuvat turhina alas...
Pitäisikö minunkin kertoa stoorini sinun laillasi tänne, nimettömänä. Koska nimelläni en voi sitä tehdä. En voi kertoa kokemaani, koska sillon loukkaisin muita ihmisiä. Minut tiedetään ja tunnetaan. Heti selviäisi mistä ja keistä puhun. ;(
Otan osaa kohtaloosi ja pahoittelen sitä, että aikuisten ihmisten pahuus ulottuu lapsiin ja nuoriin. Jäljet jäävät ja ehkä seuraavat uuteen sukupolveen? Nekin vl-synnit, joita ei haluta tunnustaa eikä hylätä.
Maailman parantaminen ei ole helppoa!
Hyvä kun kirjoitit. Voimia sinulle!
Lisää näitä juttuja. Voimme kaikki näin omalta osaltamme lisätä avoimuutta.
Ihminen joka on hämmentynyt, ylimielinen, peloissaan tms. hyvin herkästi syyttää katkeruudesta heitä, jotka uskaltavat tuoda omia juttujaan esille.
Minusta tämä palsta on todella hyvä, täällä toteutuu hyvin avoimuuden henki, ihmiset voivat vapaasti nimimerkeillä kirjoitella kokemuksistaan.
Avoimuus on aina hyvä asia, tapahtui se omalla nimellä tai nimimerkin suojissa. Täältä löytää todellista avoimuutta, mitä rauhanyhdistysten "yksi oppi - yksi uskonto" kaanan kieli -liturgioissa ei koskaan tulla tavoittamaan.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olet hyvin menestynyt elämässäsi.
On suuri asia ,että pystyt käsittelemään asiaa, vain silloin voit siitä myös "parantua".
Älä ole katkera.. Katso suurempaan "Henkilöön" kuin isäsi oli. Katso Jeesukseen Kristukseen, joka on todellinen Isäsi.Hän tahtoo auttaa.
On hyvä ,jos pystyt mielessäsi antamaan isällesi anteeksi,ja ihmisille.On suuri etuoikeus alkaa mielessään siunaamaan ihmisiä. Vajavaisia ovat vanhemmat siinä kuin muutkin ihmiset.
>> Lähes poikkeuksetta entisen vl:n aloittamaan viestiketjuun vastaa joku vl, joka syyttää aloittajaa katkeraksi.
Juuri tuota määritelmää itsekin haeskelin. Itseltäni on kysytty niinkin, onko kirjoittelussani kyse "henkilökohtaisista ongelmista". Voi ollakin.
Anteeksi antaminen on hieno juttu, mitä sitä ei voi väkisellä vääntää eikä pidä mielestäni milloinkaan vaatia minkään opin varjolla. Ei uskolla Jeesukseen tai viittaamalla hänen sovitustyöhönsä tai ihmisen vajavaisuuteen yleensä. Anteeksianto saatta tulla yllättäen monivaiheisen asian käsittelyn myötä, kuin lahjana taivaasta.
Katkeruutta voi vähentää monilla tavoin ja kirjoittaminen tällaisille palstoille on yksi hieno menetelmä. Saa äänensä kuuluville ja turvallisuutta tuo myös paljon parjattu nimettömyys.
VL-linjausten mukaanhan se on juuri pahasta.
elävässä uskossa oleva perheenpää ei toimi kuvamallasi tavalla. Lihan käsivarrella ei Jumalan sanan mukaan saa ketään ojentaa.
kaikkialta maailmasta, rakkautta, ilman minkään ryhmän oppia elävästä uskosta.
Aloittaja:..Isää puhuteltiin kerran seurojen jälkeen. Häntä syytettiin väärästä hengestä. Johtui siitä, että urheiluharrastukseni oli tullut muidenkin tietoon. ..Kun tulin kotiin, isä hakkasi minut siitä hyvästä, että hän joutui takiani seurakunnan eteen tilille.
Vastasit..
"elävässä uskossa oleva perheenpää ei toimi kuvamallasi tavalla"
Kyllähän tuo "isä" on väärin menetellyt lastaan kohtaan, se on selvä. Mutta miksi et sanallakaan mainitse, että seurakunta oli kohdellut myös tuota isää törkeästi, kun rankaisi toisen urheiluharrastuksesta?
Puolustamasi "henkioppi" teki juuri noin, että toisia rangaistiin toisten tekemisistä ja rangaistuksen kohde ei välttämättä tiennyt syytä.
Noinhan se "usko menee suvusta sukuun", eli isän seurakunnalta saama aiheeton rangaistus siirtyi omalle lapselleen ja lapsi on katkera edelleen..!
Tuntuu, että kirjoituksesi lopusta puuttui vain lause, että "seurakunta sai tekonsa hiljaa anteeksi, mutta isä joutui h..ttiin!"
voin olla ämmän kanssa samaa mieltä jostakin. ihmeitä siis tapahtuu edelleen.
Noin käyttäytyvät pääsevät jonon ohi vl-taivaaseen, sillä jokainen epäuskoinen lapsi on vanhemmilleen kauhistus!
poistu!
Kommenttisi osoittaa suurta ylimielisyyttä, välinpitämättömyyttää, asiantuntemattomuutta, ja ennenkaikkea typeryyttä ja sitä että aivojen tilalla Sinulla on jotakin ihan muuta.
tiedä, kuinka vl-yhteisössä "uskonsa kieltäneitä" lapsia ennen kohdeltiin. He muuttuivat piiloteltaviksi epäihmisiksi, joita sai kohdella niin huonosti kuin vain vanhemmat osasivat...
Älä hyökkää noin kiivaasti, kun et asioita tunne.
mutta en myöskään koskaan kuullut tuollaisesta.
Onhan se mahdollista, mutta ei se mitenkään liity vl-oppiin.
Kyseessä täytyy olla sairaus.
Jokainen meistä yli 40-vuotiaista muistaa sen, kuinka "uskonsa kieltänyttä" lasta hävettiin ja vanhemmat häntä suorastaan vihasivat koska lapsi oli pettänyt heidän luottamuksensa sekä vaivalla annetun vl-kasvatuksen.
Oletko kuullut edes sellaista sanontaa kuin "tupalammas"? Se on sellainen epäuskoinen lapsi, joka ei ole edes niin ahkera, että hankkisi hyvityksen epäuskolleen tekemällä riittävästi töitä vanhenmiensa tilalla.
jos sellaista on ollut, sen täytyy liittyä jonnekin syrjäseutujen kulttuuriin.
Niissä kaupungeissa, joissa olen asunut, en ole törmännyt ko. asiaan.
Olen kyllä yli 40 vuotias.
mitä kerroit, en ihmettele.
Jos tuo on totta, olet kokenut paljon ja monella tasolla vääryyttä, julmuutta ja armottomuutta.
Jos tuo on totta, ei voi kuin toivoa, että isäsi on saanut parannuksen armon ennen kuolemaansa, sillä tuollaisella sieluntilalla jossa kerroit hänen olleen, jos se on totta, ei mennä taivaseen.
Jos tuo on totta, perheessäsi ei ole vallinnut sellainen mieli, kuin Kristuksella oli.
Jos tuo on totta, epäilen, oliko kotisi vl-koti.
Jos tuo on totta, koeta jaksaa antaa isällesi anteeksi.
Jos tuo on totta, olisi hyvä käsitellä asiaa ammattiauttajan kanssa.
Jos tuo on totta, muista kuitenkin, että vl-usko ei opeta, ei hyväksy, eikä kannusta tuollaiseen käytökseen ja toimintamalliin jota olet kohdannut.
Jos tuo on totta, jää mieleen kysymys, oliko isäsi henkisesti terve.
Koska he eivät alistuneet SRK:n muuttuviin sääntöihin, he ovat automaattisesti katkeria.
...