Oon nii yksin! mä en tajuu... mitä teen väärin ku koskaan kukaan ei kysy mua mihinkään. katon aina ikkunasta ku muut kaverit menee jonnekki... mut mä jään aina tähä...
siitä tulee tosi paha mieli. mä aina kysyn mukaan niitä, ja koskaan ne ei lähe mun kaa mihinkään. tekosyitä löytyy...
miksi se on näin? ei ne tiiä mikä mulla on. oonko vaan nii epämiellyttävän läski sika.
onko sulla näin?
siitä tulee tosi paha mieli. mä aina kysyn mukaan niitä, ja koskaan ne ei lähe mun kaa mihinkään. tekosyitä löytyy...
miksi se on näin? ei ne tiiä mikä mulla on. oonko vaan nii epämiellyttävän läski sika.
onko sulla näin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloita joku uusi harrastus vaikkapa keilailu, sähly ,kansanopistonkurssilta esim maalausharrastus, tai mikä nyt kiinnostaa...
Tietty helpommin sanottu kun tehty... Olet varmaan tyttö,aika nuori??
Itse sain uusia kavereita harrastusten parista.
Heidän kanssaan olen sit mennyt " jonnekkin"
Ei Sinussa mitään vikaa ole, elämä vain on joskus tämmöistä..
minä olen itse vaan niin kertakaikkiaan ujo, että en lähde neljän seinän sisältä muualle ku töihin.
se sitten ahistaa. olen muuttanut pois kotipaikkakunnaltani ja ainoa ystäväni on poikakamu.
sitten se aina valittaa, kun olen liian huomion kipeä... yleensä se valittaa ja eneen kaikkea valistaa mun syömisestä ja sen vähäisyydestä. ihan kuin en itse tietäisi. kumpa saisin olla ihan yksin... onnistuisi painon pudotuskin paremmin.
mulla ei oo enää ketää enkä tajua miks kirjotan tänne tätä peetä toisinsanoen en jaksa itteeni:((
miksi ystävät on vaan kadonnu?
en tajua...
en kellekkään oo tästä ketonu... vai onko se nii läpinäkyvää?
Minulta on valitettavasti luottoystävät kadonneet ajat sitten ja satunnaisia kavereitakin on enää muutama. Kuten joku ketjussa aiemmin minäkin olen muuttanut pois kotipaikkakunnaltani ja viimeinen henkilö elämässäni on poikaystävä. Eilen meillä oli hän sitten ilmoitti minulle itkusilmässä et ei kestä katsoa kun palelen, heikottaa jatkuvasti, enkä jaksa tehdä mitään. Mikään ei kiinnosta enää. Hän on rukoillut minua syömään ja yrittänyt tukea, mutta tää sairaus hallitsee mua liikaa.. Jos hän lähtee nyt katoa viimeinen linkkini elämään. Vihaan tätä yksinäisyyttä ja koko paskaa... Ja siltikin toivon et jos vilä vähän hoikempi olisin..
Voimia teille!
Minulta on valitettavasti luottoystävät kadonneet ajat sitten ja satunnaisia kavereitakin on enää muutama. Kuten joku ketjussa aiemmin minäkin olen muuttanut pois kotipaikkakunnaltani ja viimeinen henkilö elämässäni on poikaystävä. Eilen meillä oli erittäin vakava keskustelu ja hän sitten ilmoitti minulle itkusilmässä et ei kestä katsoa sitä että palelen, minua heikottaa jatkuvasti, enkä jaksa tehdä mitään. Mikään ei kiinnosta enää. Hän on rukoillut minua syömään ja yrittänyt tukea, mutta tää sairaus hallitsee mua liikaa.. Jos hän lähtee nyt katoaa viimeinen linkkini elämään. Vihaan tätä yksinäisyyttä ja koko paskaa... Ja siltikin toivon et jos vielä vähän hoikempi olisin..
Anteeksi kirjoitusvirheet, tää sairaus varmaan on tuhonnut aivonikin tai jotain.
Voimia teille!
Vastaa tähän viestiin