Olen huolestunut kun sosiaalityöntekijä ja joskus vanhemmatkin haluavat huoltoneuvotteluun lapsen mukaan kuuntelemaan kun aikuiset rähiset ja riitelevät huostaanotosta.Minusta ainakin että 11 vuotias on llian nuori kuulemaan noinkin vaikeita asioita.Mitä kokemuksia teillä muilla on entä onko lapsille mitään laintuomaa suojaa.Tulee vaan väkisin mieleen,kuinka psyykkisesti traumatisoivaa voi lapselle olla kuullessaan asioita sellaisessa muodossa ettei pysty mitenkään vielä niitä käsittelemään.Niin,mikäköhän on se sossujen näkemys tässä siitä lapsen edusta.Ymmärrän että jotkut 15 vuotiaat istuvat näissä palavereissa mutta kukaan 11 vuotias ei voi olla tarpeeksi kehittynyt tai on sitten todella ihme lapsi.
MIKÄ SOPIVA IKÄ
missäraja
291417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
6v. lähtien läsnä.joka vuosi.
pienemmät lapset olivat viime keväänä ekan kerran palaverissa. Ikä 9 ja 10. Tosin heidän bio-vanhemmat eivät tulleet paikalle. Meidän 13 v. oli kerran paikalla ja sanoi pitääkö hänen olla seuraavalla kerralla paikalla. Sanoi, että häpesi, kun äiti oli niin kamala puheissaan. Pari kertaa oli pois välillä, mutta nyt 15 v. ollut paikalla taas, kun äidin kanssa menee hyvin. En tiedä mikä on sopiva ikä, mutta kun tiedetään, että asiat ovat hankalia ja ihmiset tappelee,onko järkeä kiusata lapsia? Annettaisiin lapsen itse päättää osallistuuko, vai ei!
olla osallistumatta jos hän ei halua. Kertokaa nyt ihmeessä se sossuille, biologisille vanhemmille ja sijareille ja ennen kuikkea lapselle itselleen.
olivat lääkärit ehdottoman jyrkkiä, että 9-v ei saa olla kuuntelemassa aikuisten keskusteluja palavereissa. Päätökset ja kaikki häntä koskevat asiat esitettiin sitten lapselle hänen ikätasoonsa nähden sopivassa muodossa jälkeen päin. Aikuiset sopivat keskenään, kuka asioista lapselle kertoi, oliko se lääkäri, äiti vai omahoitaja.
Kun lapsi siirrettiin lastenkodin hoidolliselle osastolle, siellä hänet pakotettiin kuuntelemaan kaikki, hänet vaikka kannettiin väkisin palaverihuoneeseen, jos hän ei olisi halunnut tulla kuuntelemaan. Kun oudoksuin tätä, minulle sanottiin vain, että se on aina ollut laitoksen käytäntö. Heidän käytäntönsä kyllä poikkesivat lapsen edusta monessa muussakin asiassa, ei yksin tässä.
kanssa samaa mieltä.Aina on ollut aikuisten asioita ja lasten asioita. Käsityskyky ei ole sama 10 v., kun on aikuisella. Lapsi ahdistuu näistä jutuista niin paljon, että kestää taas pitkään, että päästään tasapainoon.
Meilläkin on ollut sijoitettu, joka ollut hoidossa psykiatrisella. Olin hänen palavereissaan aina mukana 2 vuoden ajan. Hänet velvoitettiin olemaan aina paikalla. Kyllä tyttö kiemurteli tuolissaan ja pyysi monta kertaa lupaa lähteä. Välillä lähti pois, vaikka ei ollut lupaa saanut. Minua kyllä säälitti aika paljon ne tilanteet!
Lapsen oikeudet eivät ole mielipideasioita, eivätkä edes kansallisessa päätösvallassa vaan lapsen oikeudet, mm. oikeus kieltäytyä osallistumasta aikuisten riitoihin ja ristiriitoihin tai muihin lasta koskeviin päätöksentekoihin, vaikka ne koskisivatkin lasta itseään, perustuu kansainvälisiin lapsen oikeuksiin, jotka menevät yli suomalaisen kansallisen hölmöilyn. Siis jos lapsi haluaa, hän saa osallistua itseään koskeviin asioihin, jos hän ei halua, hänen ei tarvitse. Lasta ei saa velvoittaa velvoittaa ilmaisemaan mielipidettään, jos hän ei halua.
hoitopaikasta aina minulle, kun soitti. Milloin oli mikäkin asia huonosti. Kerroin niistä palavereissa ja samalla kyseenalaistin lääkityksen tarvetta, kun tyttö oli välillä ihan tokkurassa. Lopputuloa oli, että tyttö ei saanut enää soittaa minulle ja lääkäri sanoi, ettei tarvinnut sairaalan ulkopuolelta hoidollisia ohjeita. Sairaala, kun oli ammattitaidoltaan Suomen huippuluokkaa! ELI ASTUIN ISOILLE VARPAILLE! Mutta hätä keinot keksii. Kun oma puhelin oli kanissa, löytyi aina kavereita, jotka lainasivat puhelinta:)
Kuinka ylipäätään kukaan asianmukaisesti koulutettu lääkäri voi suostua hoidolliseen huostaanottoon. Ei minkäänlaista estetikkaa koko touhussa. Minusta olisi kyllä jo korkea aika tutkia, minkä pilipaliyliopiston kirjekurssilta nää auktoriteetit oikein on valmistuneet vai onko Suomen oma lääketieteellinen yliopisto-opetus psykiatrian puolella noin avutonta, onnetonta ja herkkähipiäistä materiaalia tuottavaa.
Tässä ei ollut hoidollinen huostaanotto. Lapsi oli huostaanotettu jo vuosia sitten. Tuli asumaan sukulaisten luota meille. Oli meillä 4 vuotta. Sairastui ja joutui psykiatriseen hoitoon. Sukuperimä on aika voimakas tässä sairaudessa!
hoitomuotoa sitten voisi nimittää, kun huostaanotettu otetaan sijareilta sairaalaan ja eristetään sijareista vasten tahtoaan eikä edes yhteydenpitoa sallita. Tuplahoidollinen huostaanotto varmaan. Toivottavasti hän on jo parantunut, muutenhan julkeasta ihmisoikeusloukkauksesta ja eristämisestä ei ollut edes hyötyä lapsipotilaalle.
niiltä on kadonnut järki jo kauan sitten. Minun lapsi olla nökötti taas 4 tuntia koulun jälkeen palaverissa, jotta silleen ei ne kyllä paljon lasta ajattele.
Lapsi tuodaan paikalle, jotta et voisi sanoa sellaisia kaikkia asioita, jotka on pahoja, mutta totta.
Nuori on laitoksessa varmaan lopun ikäänsä, niin vakavasti on sairas. Viime viikonloppuna piti päästä kotilomalle, mutta liika jännitys vei ns." mattohoitoon". Loma paloi. Tätä en ole koskaan käsittänyt. Lapsi/nuori, joka on sairas ei tietenkään itse voi mitään sille, että näitä jännityksestä johtuvia ylilyöntejä tapahtuu. Rangaistuksena kotiloman peruuntuminen ja kierre jatkuu..
Eihän potilasta saa rangaista siitä, että hän on sairas. Kotiloman peruuntuminen on rangaistus lapsen sairaudesta. Kauheeta sairaanhoitoa Suomen sairaaloissa.
Tuhmuudesta rangaistaan, mutta se ei kuulu suinkaan sairaalan toimivaltaan, vaan kasvattajien, jos parhaaksi niin näkevät.
Teoriani lääkäreiden kirjekurssista on sai vahvistuksen.
Mattohoidosta innostuneille sairaanhoitohenkilöille tiedoksi, että lapsia on maailmalla kuollut mattojen sisään. Jokin lahko alkoi kääriä lapsia mattoon, ja siitä se kaiketi on levinnyt Suomeen, jossa ilman kritiikkiä mennään kaiken maailman kotkotuksiin mukaan, vaikka lapsia on siihen tukehtunut.
Hellu juurikaan joutunut lääkäreitä käyttämään, ainakaan yleisen terveydenhuollon ns. ilmaispuolelta.
Muuten olisit jo ajat sitten tiennyt, ettei enää mistään saa kirjekurssitasoa kummosempaa hoitoa.
Terveyskeskukset on arvauskeskuksia ja sitä rataa myös kaikki muut yhteiskunnan varoilla ylläpidetyt laitokset.
Ei saa veronmaksajat minkäänlaista vastinetta rahoilleen. Pelkkää puoskarointia joka puolella.
Ihmettelen vaan miten tämän kokoisella maalla on varaa tuhlata rahoja tuollaiseen.
Kaikki tulee aina vaan maksamaan enemmän, kun joudutaan ottamaan turhia kokeita, terapioita, fysikaalista hoitoa, mitä tahansa, kun lääkärit eivät kertakaikkiaan osaa tehdä oikeaa diagnoosia.
vaiheessa kun lapsi tarvitsi noin pitkää psykiatrista hoitoa. Sairaalahoitoa minunkin lapselle suositeltiin, mutta kun sitä ei ollut riittävän nopeasti tarjota, järjestettiin paikka lastenkodin hoidolliselta osastolta. Ja sen valmistelun yhteydessä (kun kapinoin huostaanottoa vastaan) lääkärit selittivät, että useimmillä osastoilla sairaalassakin tehdään huostaanotto, jos hoito venyy parivuotiseksi.
Olen joutunut oman lapseni viemään lastenlinnaan itsemurhavaaran takia alle 10-vuotiaana.Annoin henkilökunnalle kirjallisen luvan käyttää ns.houldingia ja mattohoitoa.Poikaa ei kyllä koskaan hoidon aikana laitettu sairaalan taholta palavereihin.Käsittääkseni mielenterveyspuolen laki antaa mahdollisuuden kiinnipitämiseen kun kyseessä on lapsi tai nuori sekä aikuispuolella on selvät sävelet noihin tilanteisiin,jos on itselleen tai muille vaaraksi mutta tällöin nämä menetelmät ovat minusta ainoastaan terveydenhuoltolaitoksella käytössä.Voin omasta puolestani sanoa, että yhteistyö onnistui lastenlinnan kanssa erittäin hyvin ja poikakin sieltä kotiutui hyvä kuntoisena jatkamaan normaalia elämäänsä.
Kyllä hoitaja itse tietää, milloin on tekemässä väärää mitä lie mattohoitoa tai kiinnipitoa. Jos ei tiedä, niin voisi ajatella että kehtaisko tämän hoidon tehdä yleisön edessä. Sellainen teko, joka aiheuttaa katselijoissa ahdistusta, on moraalisesti väärä. Ihminen on rakennettu niin, että hän ahdistuu jos näkee jotain alentavaa tai kiduttavaa, kärsimystä aheuttavaa kohtelua heikompaa osapuolta kohtaan. Testatkoon hoitoväki menetelmänsä yleisön edessä, jos eivät itse muka tiedä tai ovat turtuneet ja paatunet työympäristössään unohtamaan ihmislapsen tunteet ja arvon.
Hoito ei saa aiheuttaa suurempaa kärsimystä kuin tauti, varsinkaan, jos paranemisennuste on olematon.
Tietysti oikean koulutuksen saaneet, voivat näyttää yleisölle, miten kiinnipito tehdään.Siinä ei ole mitään salattavaa.Itse jouduin käyttämään omaan lapseeni ns.houlding kiinnipitoa ja tähän sain ohjeet hoito henkilökunnalta.Ei kaikki, mikä näyttää pahalta, tarkoita sitä,kun vaan vanhemmille kerrotaan miksi, toimitaan tietyllä tavalla.
Tekniikan näyttäminen esitysluontoisesti on aivan eri asia kuin tositilanne kiinnipidossa tai mattohoidoksi nyt kutsutussa fyysisessä toiminnassa. Kysehän on pakottamisesta, pakkohoidosta siis, kun se sairaalassa tapahtuu tai hoitokodissa. Minusta tositilanne pitää voida näyttää yleisölle, esim. kuvanauhalta, jossa kauhistuneen ja rimpuilevan alaikäisen lapsen kasvot himmennetään tunnistamisen estämiseksi. Aikuinen voi omalla naamallaan kellistää hoidettavan, jos kerran uskoo olevansa oikealla asialla vieraan lapsen käsittelyssä.
äiti sen yllä kuvasi. Mutta lastensuojelulaitoksissa sitä käytetään myös rankaisukeinona sellaisissa tilanteissa, kun lapsi EI ole ollut vaaraksi itselleen, eikä toisille tai irtaimistolle.
Ja yksi merkittävä seikka:
Tietyissä psykiatrian klinikoissa leimataan esim. AS-oireyhtymä vain ja ainoastaan psykoosiksi. Lapsesta tehdään väärällä diagnoosilla sairaampi kuin hän on ja lääkärin etiikan vastaisesti ei lasketa toisen lääketieteen alan tutkimuksiin vanhempien pyynnöistä huolimatta.
Väärällä hoidolla Asperger-lapsesta kyllä saadaan psykiatrinen potilas, mitä hän sinällään ei ole.
Lapsipotilaiden vanhempain tukiryhmässä olleista 10:stä perheestä 1 oli tyytyväinen lapsensa onnistuneeseen psykiatriseen hoitoon. Muut 9 olivat kokeneet laittoman hoidollisen huostaanoton tai huostaanotolla uhaten lapsi oli pakotettu hänelle sopimattomaan hoitoon, esim. vääräntyyppiseen terapiaan.
On mainittava, että Suomessa on olemassa myös sellaisia lastenpsykiatrian yksiköitä, jotka toimivat hyvässä yhteistyössä neurologian puolen kanssa ja silloin autisminkirjon lapsetkin pääsevät asianmukaiseen hoitoon - täysin ilman huostaanottoa!
Onhan aivan eri asia, jos kiinni pitää oma äiti tai jos kiinni pitää väkisin vieras aikuinen mies tai nainen pientä lasta. Ei se nyt vieraan sylissä väkisin ja alistamalla ainakaan turvalisuudentunnetta lisää, jos sitä siinä haetaan. Jos laki tuommosen sallii, niin lakia tulee muuttaa. Puhumattakaan sitten tästä maton sisään käärimisestä, sehän on vaarallista kaiken pelottavuuden lisäksi. Siihen on kuollut lapsia.
Onko kiinnipito ja mattoonkääriminen tieteellisesti tutkittu ja todettu parantava vaikutus lapsipotilaille, kun sitä kerran sairaaloissa harrastetaan ja kutsutaan hoidoksi?
"Sellainen teko, joka aiheuttaa katselijoissa ahdistusta, on moraalisesti väärä."
onpa mustavalkoista ja naiivia. meillä anoppia ahdistaa kun lapsille sanoo ei.
Tuossa kuitenkin biologinen äiti kertoi, että häneltä pyydettiin kirjallinen lupa lapseen kohdistuviin pakkotoimiin, kuten holding, sairaalassa. Sairaala ei siis uskalla omin päin ryhtyä ja itse vastata fyysistä väkisin tapahtuvasta lapsen pakottamisesta vaan vieritti vastuun äidille, äidin allekirjoitusta edellyttäessään.
Tästä päätellen toiminta on kyseenalaistettu sairaalassakin.
Tiedättekö, onko muissa EU-maissa yhtä primitiiviset sairaan lapsen psykiatriset hoitomenetelmät mattoon kääritsemisineen päivineen, kuin meillä täällä Suomessa.
aikaa sitten julkaistun tutkimuksen, joka kehui kovasti lastenpsykiatrista hoitoa. Hesarin nettikeskustelussa välittömästi repesi ainakin yksi hoitaja, että "kun sinne hoitoon nyt pääsisi yleensä". Hoitotakuustahan ei ole tietoa vieläkään, vaikka laki siitä on ollut voimassa jo herra ties miten pitkään. Tutkimus kilvoitti muutenkin voimakkaasti sitä arvosteleen keskustelun.
Samassa yhteydessä kehuttiin tietysti hoidon tasoa myös muuhun maailmaan verrattuna. Mieleen jäi vertaaminen siihen, että meillä lapset hoidetaan omilla osastoillaan. Sitä ei kerrottu minkä maanosan maahan Suomea verrattiin.
mukana joka kerta. Ikää nyt 14 vuotta. Meillä ei ole ollut koskaan mitään riitaa. Asiallisesti ollaan pystytty keskustelemaan.
Mutta joskus olen pyytänyt, että lapseni poistettaisiin vähäksi aikaa palaverista. Minusta on kuitenkin ollut joitakin asioita, joita en ole halunnut käsitellä lapseni kuunnellessa. Olen bioäiti.
lapseni tietävän kaiken saa olla kokouksissa,
ihmettelee hän muutenkin koko systeemiä.