Hiljaisuuden suojissa

Voi hyvä ihme, miten kaunis on vastarunosi !

Kiitos, ja vielä kerran kiitos.

Tämä elämä kun antaa aihetta niin moneen,
kaipaukseen - sanoinkuvaamattomaan kaipaukseen,
jota on toisinaan vaikea sanoiksi pukea.

Lämmin kiitokseni sanoistasi, ja hyvää päivän
jatkoa.

onko se syksyn haikeus, vai mikä.

Rakastan kyllä syksyä sen kaikkine väreineen ja
kuulauksineen. Mutta kai siinä silti on
jonkinlainen haikeus, menneeseen kesään.

Todella kauniisti Sinäkin päätit palautteesi,
lämmin kiitokseni.
Eletään paremman toivossa.

ja sitä sydämen sykettä.

Missä on se kadonnut, kaikki mitä joskus on tun-
tenut - elämää ahminut ja nauttinut ?

Runo puhuu puolestaan, runo kertoo sen mitä ei
ääneen edes lausua voi.
Mutta näihin on niin helppoa uppoutua, antaa tun-
teilleen siivet.

Hyvää päivän jatkoa Margitta ja kiitos.

Enpä tiedä aamun ihanuudesta, mutta Sinulla se
varmaan on - ihana.

Juuri niin;
> kädet haluaisi täyttyä hellyydestä,
kokea rakkauden täyttymys <

Ei satamassani loista lyhdyt
en askeltesi kaikua kuule,
vain meren surullisen laulun.

Odotan alustasi,
odotan Sinua saapuvaksi
mutta en tiedä
kuinka sydämeni jaksaa.
---

Kiitos Sinulle, olkoon päiväsi rakkauden
täyteinen.

Vahva, niin - ehkä se onkin oikea sana kuvaamaan
runoni sisältöä.

Kun tunteiden meri jyllää, ja yrittää pukea ne
tuntemukset runoksi - niin tällaistakin se
synnyttää, elämä.

Kiitos Sinulle ja aurinkoista päivän jatkoa,
t. linda

eläkä Sinä ole kateellinen, itse runojen suuri
sielu siellä.

Kiittäen Mys Mystisein.