Miten näissä tilanteissa pitäisi toimia? Miten ihmiset yleensä toimivat?
Oletteko tutustuneet exänne uuteen kumppaniin? Minä haluaisin tietää millainen nainen tämä on, koska lapseni viettää tämän seurassa aikaa silloin kun on isänsä luona. Exäni mielestä asia ei minulle milläänlailla kuulu. Mielestäni se kuuluu, koska tämä ihminen on osa oman lapseni elämää. Haluaisin siis tutustua...ei muuta.
No. Mitä minä sitten tekisin jos näkisen uuden naisen? En kai mitään. Mielestäni vain lapsen olisi hyvä nähdä, että kaikki on ok. Hän nimittäin ei ole puhunut tästä naisesta mitään minulle, koska isänsä on kieltänyt. Meillä oli aika riitaisa ero eivätkä välit ole vieläkään kovin toimivat. Mä omalta osaltani voisin olla "ystävä", mutta exälle se tuntuu olevan silkka mahdottomuus. Katkera edelleen. En tosin ymmärrä, että jos hän nyt on löytänyt uuden rakkauden elämäänsä, niin miksi mulle pitää edelleen kiukutella ja olla töykeä, ikävä. Edes lapsen vuoksi voisi yrittää hillitä.
Mutta siis ihan vain kyselen, että miten tällainen uusi elämänkäänne tulisi parhaalla mahdollisella tavalla hoitaa? Lapsen kannalta mikä olisi hyvä? Miten lapsi tämän asetelman hahmottaa? Mulla itselläni ei siis ole uutta suhdetta. Lapseni/emme on 6-vuotias. Uudella tyttöystävällä ei ole omia lapsia. Huhujen mukaan ihan ok tyyppi.
Oletteko tutustuneet exänne uuteen kumppaniin? Minä haluaisin tietää millainen nainen tämä on, koska lapseni viettää tämän seurassa aikaa silloin kun on isänsä luona. Exäni mielestä asia ei minulle milläänlailla kuulu. Mielestäni se kuuluu, koska tämä ihminen on osa oman lapseni elämää. Haluaisin siis tutustua...ei muuta.
No. Mitä minä sitten tekisin jos näkisen uuden naisen? En kai mitään. Mielestäni vain lapsen olisi hyvä nähdä, että kaikki on ok. Hän nimittäin ei ole puhunut tästä naisesta mitään minulle, koska isänsä on kieltänyt. Meillä oli aika riitaisa ero eivätkä välit ole vieläkään kovin toimivat. Mä omalta osaltani voisin olla "ystävä", mutta exälle se tuntuu olevan silkka mahdottomuus. Katkera edelleen. En tosin ymmärrä, että jos hän nyt on löytänyt uuden rakkauden elämäänsä, niin miksi mulle pitää edelleen kiukutella ja olla töykeä, ikävä. Edes lapsen vuoksi voisi yrittää hillitä.
Mutta siis ihan vain kyselen, että miten tällainen uusi elämänkäänne tulisi parhaalla mahdollisella tavalla hoitaa? Lapsen kannalta mikä olisi hyvä? Miten lapsi tämän asetelman hahmottaa? Mulla itselläni ei siis ole uutta suhdetta. Lapseni/emme on 6-vuotias. Uudella tyttöystävällä ei ole omia lapsia. Huhujen mukaan ihan ok tyyppi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis totta kai ideaali olisi, että lapsen parasta ajatellen puheväleissä ja ainakin hyvän päivän tuttuina voisi olla kaikki lapsen elämään kuuluvat ihmiset.
Mutta etpä oikeastaan voi väkisin tutustua, jos ex on asiasta noin ehdoton, et kai oikein mitään sille voi. Odottelet ajan kulumista vaan, ehkä se siitä sitten normalisoituu.
Tapaat sit ku tapaat, jos olet tavataksesi. Lapsesi elämään kyllä ihmisiä tulee ja menee. Tälläisistä elämänkäänteistä ei kannata asiaa tehdä. Isällä on ystävänsä ja sinulla omasi.
Lapselta nyt ei ainakaan voi lähteä naisesta kyselemään, mutta ei kyllä voi kieltää puhumastakaan. Lapsi kyllä puhuu, jos on jotain puhuttavaa.
Lapsi hahmottaa asian ihan yksinkertaisesti. Isällä on ystävä, eikä hän osaa ajatella häntä uutena tyttöystävänä. Se ajatus lähtee jostain muualta, kuten sinulta. Ei hän varmaankaa pidä sinua isänsä vanhana tyttöystävä vaan äitinä.
Asialliset välit vaikka muodollisetkin on entisten puolisoiden ja heidän uusien tyttöystävien kanssa yksinkertaisempia kuin "ystävyydet". Turha sitä on itseään tyrkyttää ja roikottaa entisessä elämässä, vaikka lapsen etuna sitä voisi kuinka puolustella.
Minun entisen puolison, jo entinen uusi tyttöystävä on yksi minun parhaimmista ystävistä. Meidän tutustuminen kävi ajan kanssa syntymäpäivillä yms. ei siihen mitään erikoisia tutustumisia tarvittu, se tuli luonnostaan.
Joo. ei pidä väkiste alkaa jotain teennäistä kuviota. Jollain tapaa kai kuitenkin olisi hyvä tuntea. Mutta. Pitää nyt sitten katsoa mitä tästä tulee. Yritän vain tuon lapsen näkökulmasta hahmottaa tilannetta. Uskon rehellisyyteen tässäkin asiassa. en todellakaan ala esittämään mitään "best friends" juttua. Toisaalta ei ole tarkoitus alkaa mollaamaankaan esim. lapselle. siis todellakaan. Toisaalta jos exä ei anna meidän edes tavata, niin...Se on aika huono minusta lapsen kannalta.
Huomasin yllätyksekseni(näitä asioitahan ei voi tietää ennenkuin ne on kohdalla/realisoituu) olevani helpottunut siitä, että exä menee elämässään eteenpäin. Sitä tässä olen odottanut. Hän on TODELLA dominoiva ja lievästi sanottuna persoonallinen luonne erosta katkertoitunut (oli?). Siitä johtuen en itse ole uskaltanut ryhtyä mihinkään uusiin suhteisiin. Kaikki miehet olen lempannut sen vuoksi (tai sitten ne eivät ole olleet sen riskin arvoisia)ja yhtäkään en ole esitellyt lapselleni. Ulkona tosin olen käynyt. Nyt tuli tunne, että "hei! Mäkin voisin rakastua uudelleen", koska jos exällä on uusi rakkaus, niin hän ei kai enää minusta ole mustasukkainen (oli sairaanloisesti ja mm. siksi avioliittokin oli ihan kauheaa ja eron jälkeenkin on kytännyt ja kuvitellut omiaan). Olin vähän niinkuin hänen omaisuuttaan vrt. auto tai joku muu "asia". No. nyt hänellä on uusi "asia".
vapaus vapaus vapaus! :-) vihdoinkin.
vähän kyllä säälittää sen uuden puolesta. Toisaalta. ehkä hän on erilainen ja saa siten exästänikin paremmat puolet esille. Mitään en mene varoittamaan. Itseppä on leikkiin ryhtynyt. Ja ehkäpä tosiaan ei ole mitään varoittamisen aihettakaan. ehkä he ovat perfect match.
pitää nyt vain toivoa, että lapseni ja exän uusi tulee juttuun.
Niin kun nuo entiset puolisot tapaavat olla narsistisia, ollaan me terveellä tavalla narsistisia, niin selvitään entisen puolison kikkailusta, tosta noin vaan.
Kerran kun on miehellä jotain ollut, niin eihän siitä voi noin vain luopua. Niin uusi leluhan korvaa vanhan, mutta onko se pysyvää, sen aika näyttää. Ehkä ei nää tässä vaiheessa vaivaa tutustua, kun huomenna voi olla jo seuraava. Näin meillä ja lapsetkin pitää jo isän "tyttöystäviä" vitsinä.
Nyt vaan eteenpäin, täydellä höyryllä. Entinen on entinen, kuka siitä välittä mitä hän ajattelee tai kikkailee. Rohkeasti vaan vastuuta omasta ja lapsesi onnesta.
Sinähän olet nähnyt vaivan, että olet tutustunut lapseesi, niin kyllä sinä sen huomaat tuleeko he juttuun vai ei. Murehdi vasta sitten. Tai sitten vaan ylläri käynnille.
Oma uusi nasystäväni ei syystä hyväksyä exäni (lähiäiti) käytöstä...Exä on "tytötellyt" nykyistäni yms...Lisäksi nykyiseni ei hyväksy exän toimintaaja tapaa millä hän pitää lapsen "itsellään"..Exäni ei mm. suostu vuoroviikkoon, 5 yötä välitapaamien kylläkin...Lapselle puhuu vain että on yksi koti..ym. kaikenlaista ikävää. Silti exän pitäisi tavata nykyiseni..Pitisiköhän hänen mennä hiukan itseensä??
Exä saa lapsiisät korotettuna, lapsilisät ja minulta hyvä elatusmaksut. Palkioksi valittaa että en palauta joskus (heti) jotain vaatteita....No onpa tullut ostetua niitä senkin takia lapsen toiseen (meidän) kotiinkin, kuten paljon muutakin...
Vuoroviikkoon meillä oisi ihanteelliset mahdollisuudet, muta exän ala-arvoinen suhtautuminen ja katkeruus ja ehkä kateuskin..??...Kaiken huippu on että exän uusi mies käytännössä asuu exän kanssa ja myös miehen "vuoroviikkolapsi"! Oma lapsemme haluaisi tietyti kanssa olla luonamme viikno kuten tämä toinenkin poika psaa olla molemien vanhempien luona..mutta ei, ei ja ei.mikään ei käännä katkerituneen ja hallitsevaalaa" sanelevaa äidin päätä..ei vaikka kaikilla olisi parempi olla!!
Sorry tekstin sekavuus..johtui huonosta näppäimistöstä..selvää ehkäpä saatte silti :)
Tietenkin asia sinulle kuuluu. Mutta vain, jos olette naimisissa. Ette kuitenkaan taida (enää) olla.
Päästä jo irti exästäsi, et saa häntä enää takaisin.
Meillä avopuolisoni exä terrorisoi kaikella tavalla, haukkumalla mm. minua miehensä viemisestä, vaikka näin se ei todella mennyt. Lapsille olen mielestäni hyvä äitipuoli, itsellänikin on lapsia. Kauheata kuulla kun lapset sanovat äidin haukkuvan minua naudaksi, lehmäksi ja huo...ksi. Puolisoni exä on aivan joustamaton, mutta emme ole enää joustoa pyytäneetkään, helpompaa olisi jos lapset muuttaisivat meille. Oma exäni käy meillä kylässä ja meillä kolmella on ihan jees-välit, mutta tästä yhdestä ei saa kyllä minkäänlaista "ystävää". Mieti kannattaako yrittää tutustua exäsi nyxään, se tulee myöhemmin luonnostaan, jos on tullakseen, aika parantaa haavat, jopa exäsi.
niellä nuo lehmittelyt ym., mitäs aloit sähläämään varatun perheenisän kanssa, anna niiden huorittelujen mennä suoraan toisesta korvásta ulos..
Vaikka ei ihan oikeutettua oliskaan, niin yritä ajatella itsesi sen exän kenkiin.