Pelkään että miesystävä jättää

Kuule, elämä on pelkkiä valintoja puolin ja toisin. Vaikka se välillä ottaa kipeästi niin joskus ne valinnat on tehtävä. Kuulostaisi että kärsit jonkin asteisesta läheisriippuvuudesta.
Meni muuten miten tahansa niin toivon ettet nyt sentään niihin unilääkkeisiin sorru. Ei niillä saa muuta kun sairaala reissun ja hitonmoisen olon sen jälkeen.

Epävarmuus on pahempaa kuin varma tieto, siitä voi ainakin alkaa suunnistaa elämässä johonkin uuteen suuntaan - johonkin, jossa mielesi on kirkkaampi ja valoisampi kuin nyt. Pyri siis puristamaan miehestä totuus, on se sitten mikä hyvänsä.

Miksi ottaisit unilääkettä ja menettäisit kaiken mukavan, jota elämä sinulle vielä saattaa tarjota? Esimerkiksi miehen, joka välittää sinusta ihan oikeasti, eikä kaartelisi ja välttelisi. Sellaisiakin on.

olen 36v mies ja monesti kokennut tuon saman.jatkuva pelko j'tetyksi tulemisesta on johtanut siihen ett' ei uskalla en''n edes yrit'' suhdetta vaan pilaa ne heti alkuunsa.neuvoista en tied' mut itse kuitenkin olen niist' yritt'nyt puhua kumppanin kanssa ja kertoa rehellisesti milt' tuntuu.aina se ei ole mahdollista silloin sit puhun jonkun muun kanssa.mut t'rkein mink' halusin sanoa on se ett' et ole yksin tuon tunteen kanssa ja kuolema tuskin on siihen ratkaisu,parempaa jatkoa!

Jospa lakkaat pelkäämästä moisen miekkosen takia. Jälkikäteen kun tuppaa käymään AINA niin, että huomaa ettei ukko edes ollut kovin kypsä ja kaiken tuskan arvoinenkaan.

Hanki omaa elämää, arvosta itseä ennen kaikkea, kehitä itseä, luo upea elämä itsesi kautta, tee kivoja asioita/harrasteita(juuri itsellesi sopivia) ja tutustu uusiin ihmisiin siis hanki (luotettavia, mukavia) tuttuja. Puhu. Arvosta itseä ja hyvä itsetunto. Pikkuhiljaa... sinnepäin(?)

Tuska voi olla siksi jos ei ole kokemusta, ja kokemusta siitä että asiat voikin mennä ihan hyvin elämässä. Jotain kautta. Lue mietelauseita, viisauksia...helpottaa nekin:) Ei tule maailmanloppu, vaan vaikeksien kautta voittoon. Voit jo nyt elää hyvää elämää, sulla on oikeus olla heti onnellinen.

Lepää tarpeeksi. Älä tee mitään itselles! Vaan toivo on vielä tulossa. Valoa. Aurinko paistaa vielä risukasaankin varmasti.

Usko hyviin asioihin sekä onnistumiseen, ja positiivisuus, ovat tärkeitä asioita. Usko hyvään. Aina. Siis toki saa varovainen olla, mutta noin pääpiirteissään.

Jospa lähdet ihan (ilman alkoa) kurkkimaan nurkan taa mitä hyvää voisi löytyä, ihmistarjonnasta. Ystävä, tuttu tai muu. Ettet elä liiaksi miehelle. Olitte nuoria kun menitte yhteen, tee omakin elämää... pystyt siihen:) Se ei ole siltä mieheltä pois ja saat muuta ajatuksiisi välillä.

Kun käy asioita läpi, kerta kerralta laimenee(vaikka olis kuinka kertoja), ei olekaan niin paha. Ja saa uusia ajatuksia siihen...niitä viisauksia. Usko minua, koska aikoinaan olin kovin heikko, mutta jotkut viisaudet vahvisti lopulta jollain tapaa ihme kyllä...=)

Kaikille meille ihmisille tulee asioita, jotka ei ole helppoja. Mutta me selvitään. Ja löydetään aina parempaa. Ja se parempi on hyvä ihme.

Usko pois, tilanteesi kääntyy vielä parhain päin. Itse sain kuulla muutama vuosi sitten nuorimman lapsemme ollessa aivan pieni vauva, että silloisella aviomiehelläni oli toinen nainen. Tuo kauhea tunne -kun kuulin asiasta- tuli mieleeni kun luin viestiäsi. Muistan kuinka ahdistavaa ja romahduttavaa se oli. Mutta niin vain päivä kerrallaan, ystävien avustuksella, jaksoin päivästä toiseen. Tuli avioero, ja siinä samalla monta ongelmaa, mutta niistä selvisin. Sitten tuli se ihana päivä kaksi vuotta sitten, kun tapasin ihanan nykyisen avomieheni. Huomasin että tulen hänen kanssaan vielä paremmin toimeen kuin ikinä ex-mieheni kanssa, ja olen OIKEASTI ONNELLINEN. Ex-mieheni taas alkoi katua tekemisiään, mutta minä vein avioeron loppuun asti.

Haluan tällä viestillä antaa Sinulle voimia ja uskoa tulevaan! Usko pois, joskus vielä löydät sen Ihan Oikean Miehen. (En minäkään siihen uskonut, mutta niin se vaan löytyi!) Vaikka alku on vaikeaa, ota yksi päivä kerrallaan, ja unohda itsetuhoiset ajatukset! Ja jos niitä ajatuksia tulee, älä epäröi hakea apua!! Asuinkunnallasi on varmasti mielenterveystoimisto mistä apua saa.

Aurinkoista syksyä!

Kiitos paljon myötätuntoisista ja valoisista vastauksista!

Tilanteeni on sillä tavoin edistynyt, että miesystäväni on ehdottanut, että pitäisimme pientä taukoa tapaamisessa mm. hänen työstressinsä vuoksi. Se on täysin uskottava selitys, sillä hän on äärimmäisen stressaavassa työssä, sen olen aina tiennyt. Nyt hänen työpaikallaan on meneillään uudistuksia, joten ylimääräistä työtä on paljon. Puhuimme pitkään puhelimessa näistä asioista, ja kävi ilmi, että minun vaihteleva masennukseni stressaa häntä entisestään. Tämänkin uskon täysin. Hän ei halua luopua minusta (enkä minä siis myöskään hänestä), mutta on parempi, että tapaamme vasta sitten, kun pahin stressi hänen työpaikallaan on hellittänyt. Sovimme myös, että hakeudun psykologille masennukseni vuoksi, ettei paha oloni kasaudu kokonaan hänen harteilleen, hän kun ei ole terapeutti.

Näiden viime päivien aikana olen myös huomannut, että elän liikaa miesystäväni kautta. Kuten osa vastaajista neuvoikin, minun kannattaisi hankkia myös ns. oma elämä. Miesystävällänikin on oma elämä yhteisen elämämme ohella. Se ja avun saaminen masennukseen ovat seuraavia projektejani. Ja tietysti miesystäväni tukeminen hänen stressissään.

Hyvää syksyä kaikille!

Ja muista sekin että on miehiä, jotka haluaa olla enemmän lähellä. Toiset ei ole joskus sitä. Ja se että laittaako mies työn vai sinut etusijalle. Elämässä pohtii tuotakin, ja kannattaa. Toki voi niinkin olla että ajan kanssa lähemmäs. Mutta yksilöitä on miehissäkin.