Jokainen päivä tuo uuden tunteen.
Kaiken unohtaminen on aina vain helpompaa.
Aivan kuin olisi heittänyt
pullopostin mereen ja seurannut
sen kulkua suureen näkymättömyyteen.
Alakulo irroittaa tuskaisen
otteensa, hitaasti näköjään,
mutta varmasti, se olisi pitänyt
uskoa jo aiemmin. Jaksamisen
tunne voimistuu tunti tunnilta.
En kaipaa kesää, en syksyä,
löysin itseni uudelleen,
jaksoin avata oven, joka minulta
oli jo suljettu, iäksi, niin luulin,
nyt olen perillä.
Kaiken unohtaminen on aina vain helpompaa.
Aivan kuin olisi heittänyt
pullopostin mereen ja seurannut
sen kulkua suureen näkymättömyyteen.
Alakulo irroittaa tuskaisen
otteensa, hitaasti näköjään,
mutta varmasti, se olisi pitänyt
uskoa jo aiemmin. Jaksamisen
tunne voimistuu tunti tunnilta.
En kaipaa kesää, en syksyä,
löysin itseni uudelleen,
jaksoin avata oven, joka minulta
oli jo suljettu, iäksi, niin luulin,
nyt olen perillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.