ihan vain mielenkiinnolla kyselen teiltä et mitä mieltä olette imetyksestä? toiset sitä niin rakastavat mut toisille se on vaan välttämätön pakko..
itse en voisi sanoa että rakastan sitä, mutta pidän siitä että saan olla vauvaani lähellä.
itse en voisi sanoa että rakastan sitä, mutta pidän siitä että saan olla vauvaani lähellä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En myöskään nauti imetyksestä. En kestä valuvia ja arkoja rintoja, märkiä rintaliivejä ja paitaa. Välillä tuntuu, että on pelkkää tissiä vaan. Varsinkin muiden ihmisten kommentit, "otaako vaavi nyt äidin tissiä" tai "nyt tarvitaan äidin tissiä tänne ja äkkiä", jne...tissi sitä ja tissi tätä...Vauvani saa lisäksi usein rintaraivareita ja se on todella turhauttavaa. Mutta jatketaan nyt sitkeästi päivä kerrallaan. Katsotaan kuinka kauan jaksan, äidinkin henkinen hyvinvointi on tärkeää.
omasta suustani! Just nuo ihmisten tissikommentit ovat raivostuttavia. Lopetin imetyksen vauvan ollessa vasta 3kk ja siitä sitä on saanut vasta kuullakkin! Suoraan sanottuna vituttaa, jättäisivät jo rauhaan..
mulla poika 6kk ja imetän. Olen sitä mieltä, että jos imettäminen onnistuu, eli vauva suostuu maitoa imemään niin silloin hänellä on oikeus siihen.
En ole mitenkään fanaattinen imettäjä ja toisaalta jopa odotan innolla, että "saan" lopettaa, mutta todennäköisesti lopetan vasta kun saa siirtyä suoraan oikeaan maitoon.
Minä kyllästyin kanssa kommentteihin tissi sitä ja tissi tätä, joten päätin, että jos joku kommentoi asiaa niin huomautin ensin nätisti, että en pidä siitä ja jos se ei mennyt nätisti jakeluun niin tein täysin selväksi, että en siedä kommentteja! Nykyisin en enää kuule niitä.. :o)
Meillä varsinkin mieheni isoäiti oli varsin innokas vouhottaja ja kommentoija. Kaikista häiritsevin kommentti mikä hänen suustaan tuli oli tämmöinen; Oletkos sinä antanut tuota tissimaitoa myös isälle, kun isä vaikuttaa niin hyväntuuliselta? Silloin paloi käpy ja hiljeni mummeli.. ;o)
Meinasi mennä homma poskelleen jo synnärillä kun saatiin vauvan kanssa molemmat infektio heti synnytyksen jälkeen (lapsivesien menosta 38.5 tuntia)!Lääkäri määräsi kolmen tunnin pulloruokinnat,joten eipäs imenytkään sitten rintaa!
Nyt kotona ja useimmiten onnistuu,mutta iltasella näitä raivareita jolloin mielessä käy luovuttaminen... otan vain imetyksen kerrallaan,enkä stressaa esim. iltaa koko ajan,niin aina on sitten taas jaksanut yrittää.. Ei voi omaa päätään tämän asian kanssa hajoittaa,onhan jokainen imetys ja päivä ja viikko
lisää onnistumista ja vauvan parhaaksi!!!Jaksamista rumbaan
En itsekään varsinaisesti rakasta imettämistä, mutta teen sen mielelläni kun saan olla vauvaa lähellä ja tiedän sen olevan vauvalle hyväksi. Meilläkin rintaraivarit ovat todella turhauttavia, lisäksi maitoa heruu vähän väliä jolloin saa olla jatkuvasti vaihtamassa liivinsuojia uusiin... eikä nuo täydet rinnatkaan ole kovin mukavan tuntuiset.
Vauva on nyt 2kk, vielä en tiedä kuinka pitkälle aion imettämistä jatkaa.
Mulla nuo valumiset sunmuut helpottu 3kk imettämisenjälkeen toooosi paljon.Tsemppii vaan,kyllä se sinullakinhelpottaa.
3kk ikäseksi enkä jaksnut pidempään koska tyttö kokoajan rinnalla ja mulla kaksi muutakin lasta joten olin aika poikki koko rumbasta vaikkakin pidin imetyksestä. Korviketta aloin antamaan jota menikin jo muutaman päivän päästä 1.5 litraa imetys päälle joten neuvolassa suositeltiin jo kiinteisiin siirtymistä.
Minulla on viha-rakkaussuhde imetystä kohtaan. Välillä se on ihanaa, ja toisinaan taas vihaan imettämistä ja sen sitovuutta. Oikeastaan imetys on ihaninta siitä alkaen kun vauva syö jo kunnolla kiinteitä, sinne n. 1v asti.
Hei,
Olen vaja 4kk pojan äiti. Olen imettänyt melkein 4kk Ja kun aloitin kiinteä ruoka pikku hilja lopetin ja siirryttiin korvikkeen. Olen tosi tyytyväinen imetyksestäni. Halusin jatkaa Mutta ei onnistunut. Koska poika ei halunnut imettää.Tykännyt korvikesta. Mutta mielellään vielä laitan rintamaito soseihin . Musta imetys on maailman paras. Myös ei ole kaikilla mahdollista antaa rintamaitoa.Jolla ei ole. Jos on miksi ei anna?
Esikoisen imetys oli aluksi yhtä tuskaa, rinnat kipeinä pari kuukautta, rintatulehduksia, 5h imetysmaratoneja, rintaraivareita... Vasta välillä 5kk-12kk tykkäsin imetyksestä ja lopulta oli tosi haikeaa lopettaa se.
Nyt toisen lapsen kohdalla olen tykännyt alusta asti. Ihanaa läheisyyttä! Rinnat ei olleet kipeät kuin viikon verran. Tyttö myös on tehokas imijä, niin ei tarvitse tutitolkulla lutkuttaa. Ainoa harmi on suihkutissit, joten voin imettää vain tietyissä asennoissa, muuten tyttö meinaa tukehtua.
Tsemppiä kaikille teille, joilla imys takkuaa alussa! Se helpottaa kyllä parin kk päästä, ja rinnatkin sopeutuu niin, ettei ne enää valu tai tunnu pinkeiltä.
samat ajatukset. Esikoisen kohdalla alku oli täyttä helvettiä tuonne n. 2,5 kk:den ikään asti, jonka jälkeen yllättäen huomasin, et hei, ei tämä enää satukkaan, eikä koske rintoihin puoltatoista tuntia jälkeenpäin..
Toki se sitovuus oli aika rankkaa henkisesti, mut mä en halunnut lasta sitä varten, et voin samantien sen hommata johonkin hoitoon ja lähteä "omiin juttuihini".. Ne joutivat kyllä odottaa.
Siinä vaiheessa kun kiinteät aloitettiin, niin helpotti jo lähteminenkin, kun lapsi ei ollut enää niin riippuvainen äidinmaidosta.
Toisen kanssa on ollut alusta asti helpompaa, ei sitovuuden osalta, koska yhtä lailla on ollut maidosta ja äidistä riippuvainen, mut kipujen, rintojen täyteenpakkaantumisen yms. vuoksi.
Nyt on jo kiinteitä maisteltu hyvän aikaa, joten alkaa jo siinäkin mielessä helpottaa.
Suhtaudun imetykseen niin, et se on nisäkkäälle luonnollinen tapa ravita jälkeläistään ja juuri ja juuri pystyn ymmärtämään sen, et joltain ei maitoa tule (vaikka sitä kovasti epäilen..) mut se, et joku "ei viitsi, tai et se on niin sitovaa, tai inhottaa, tai jotain muuta tällaista" niin sellaisia ihmisiä en ymmärrä???
Ehkä heillä on jäänyt omassa kasvatuksessa jotain pahasti puuttumaan ja se pitää olla pois myös omalta lapselta.
En tiedä, tuntuu välillä siltä, et nykyaikana kaikki pitäis käydä niin hemmetin helposti ja jos ei käykkään, niin samantien annetaan periksi ja sit vaan selitellään, kuinka meidän lapsi on niiiin onnellinen, kun saa maitonsa pullosta ja yks lause, mitä olen kyl oppinu inhoamaan, on se "onnellinen äiti, onnellinen lapsi"..
Kukahan äiti mahtaa olla onnellinen, joka ei viitsi lapselleen parasta tarjota??
Rakastan imettämistä. Joka kerta kun lapseni syö, koen valtaisaa onnen tunnetta. Tuntuu, että pakahdun.
En pystynyt imettämään ensimmäistä lastani, kun maito ei vain noussut niin tämä on minulle niin suunnattoman tärkeä asia.