Hurjin lada-muistosi?

hinasin , uudenkarhean mersun korjaamolle.

eroon :)

Palasin katsastuksesta kun jarrut petti ollessani hidastamassa liikennevaloihin. Minun suuntaa oli punaiset ja edessä kaksi autoa pysähtyneenä rinnakkain. Onnistuin jotenkin pujahtamaan niiden välistä, väistämään risteävän liikenteen ja kaartamaan onnistuneesti puistikon puolelle ajamatta kenenkään päälle.

Siinä sitten odottelin käsien tärinän loppumista kun lada itsestään syttyi tuleen ja otin ritolat.

Sen jälkeen en edes ole ladaa harkinnut.

viimeisestä Samarasta jäi mieleen, kun oli kylmä alkutalven ilta ja lähdin hakemaan uutta autoani, enkä ollut enää tankannut samaraani, kuin sen mitä ajoille aina tarvi ja otin silloin mukaan 10mk setelin, että pääsen autoliikkeeseen, mutta kuinka ollakaan automaatti ei huolinut sitä ja päätin sitten lähteä sydänkylmänä kohti autokauppaa odottaen milloin meno loppuu, vaan ei se loppunut ja perille pääsin..

Ikävä on edelleen tuota loistavasti palvellutta samaraa, johon ei yksikään länsi auto ole yltänyt vaan aina on ollut vikoja riittämiin!

Ajoin verstaalle sisään juuri katsastuksessa käyneen Ladan hitsailtavaksi kun ei mennyt mätävian takia läpi. Ratin vääntäminen vaati voimaa samaan malliin kuin kuorma-autojen 50 v. sitten ja jarruttamiseen ei voimakaan riittänyt. Tämä siis juuri näiltä osin katsastuksessa hyväksytyssä autossa.

Toinen kokemus oli kun tuttu oli sopinut Ladan vaihdosta 100km päässä. Lupasin ajaa Ladan vaihtopaikalle koska omistajan ajokunto oli vähän kehno. Ladaa sai ohjastaa jatkuvasti suorallakin tiellä. Ohjauksessa oli väljää sata kertaa se mitä länsiautossa ja Ladakin oli vain muutaman vuoden vanha.

Olen hyvin onnellinen kaikkien tielläliikkujien puolesta siitä että suomalaiset ovat järkiintyneet eivätkä osta enää itänaapurin autohirvityksiä.

Tuli pikaista asiaa Tampereelta Helsinkiin. Siitä paikasta piti lähteä ja yllätyksekseni lada kesti moitteetta koko matkan.

Nyt en voi sitä kertoa, ukko lupasi antaa selkään jos paljastan vielä lisää lada-totuuksia.

Käsijarruvaijeri katkesi ja pahaksi onneksi meidän parkkipaikka oli mäen päällä. Kolme muuta autoa sai vaurioita kun ne lähti jonossa mäkeä alas.

Broidilta loppui kerran lasinpesuneste ja oli kurakeli. Näppäränä miehenä tämä päätti kusta pesuainesäiliöön ja hyvin meni, kunnes kaari vahingossa osui puolaan. Broidi ulvoi ja oli tienvarressa kaksinkerroin kymmenisen minuuttia.

Tosi kovat ajot maatalouden tarpeissa kesti viininpunainen farmari lada.Ikänsä tuli vanhaksi. Otimme raksalle tarveajoon ja ajelimmekin pari vuotta kaikki menot. Täytteet katosta alkoi pölytä ja veimme kotiinsa maataloon kiitellen lainasta. Siitä pikkukokossit pellolle ajua harjoittelemaan viikoiksi ja pihaan loppui henki siitä autosta. Täysin palveli. Vielä lopuksi venäjälle satasella meni. Muistoja piisaa.

pauke ja hyppely kannoista oli hirviä mutta ei 2105 minkään siitä hajonnu.Pyöränkulmat vähän muuttu.Uuden auton ripustukset olis kyllä lentäny helvetin kuuseen.