Rakas päiväkirja 10/2006
Kun mies tuli kotiin, en ollut tajunnut ulkomaailmasta mitään, itkin, huusin raivosin, kunnes hiljenin. Siitä asti olen alkanut vajota pimeään ja vajoaminen jatkuu ja jatkuu, kunnes katoan...
Nyt minusta on alkanut tuntua aivan harmaalta. On kuin kulkisin sumussa joka on niin paksua etten pääse kulkemaan kuin hidastetusti.
Ei, minua ei itketä edes enää, on vain hajuton, väritön ja mauton tunne.. tyhjää vain, suoritan asiat mitkä päivisin täytyy suorittaa, yöt pyörin sängyssä tai istun sohvalla tuijottaen seinää.. ajatukseni ovat sekavia, ajattelen usein itsetuhoisia ajatuksia, tuntuu kuin korvani olisi tukossa ja silmäni sameat..
Ahdistun myös usein.. Ihmiset ahdistavat minua ja paniikkihäiriöni on tulossa takaisin, huomaan sen vapinastani ajaessa autoa tai käydessäni kaupassa, sydän hakkaa niin että korvissa kuuluu ja hikipisarat valuvat pitkin ohimoita...
Rakas päiväkirja 09/2007
31.8.07 se tapahtui, minusta tuli rouva! Nuoruuden ja lapsuuden unelmani alkavat täyttyä toinen toisensa perään.. lapsi, mies, oma koti, koira, kukkapenkit, hoitaja-ammatti.. Olen aikuinen, minusta tuntuu tällä hetkellä siltä..
Appivanhemmat ovat olleet minulle enemmän vanhempiani kuin omani koskaan, siitä olen ihmeissäni että hyviä ihmisiä on vielä olemassa..
Ehkä sie pelastit miun elämän rakas mieheni, ehkä juuri sinut saadakseni minun täytyi kärsiä 22 vuotta.. Aurinko paistaa, ei ulkona vaan sydämmessäni.
Kun mies tuli kotiin, en ollut tajunnut ulkomaailmasta mitään, itkin, huusin raivosin, kunnes hiljenin. Siitä asti olen alkanut vajota pimeään ja vajoaminen jatkuu ja jatkuu, kunnes katoan...
Nyt minusta on alkanut tuntua aivan harmaalta. On kuin kulkisin sumussa joka on niin paksua etten pääse kulkemaan kuin hidastetusti.
Ei, minua ei itketä edes enää, on vain hajuton, väritön ja mauton tunne.. tyhjää vain, suoritan asiat mitkä päivisin täytyy suorittaa, yöt pyörin sängyssä tai istun sohvalla tuijottaen seinää.. ajatukseni ovat sekavia, ajattelen usein itsetuhoisia ajatuksia, tuntuu kuin korvani olisi tukossa ja silmäni sameat..
Ahdistun myös usein.. Ihmiset ahdistavat minua ja paniikkihäiriöni on tulossa takaisin, huomaan sen vapinastani ajaessa autoa tai käydessäni kaupassa, sydän hakkaa niin että korvissa kuuluu ja hikipisarat valuvat pitkin ohimoita...
Rakas päiväkirja 09/2007
31.8.07 se tapahtui, minusta tuli rouva! Nuoruuden ja lapsuuden unelmani alkavat täyttyä toinen toisensa perään.. lapsi, mies, oma koti, koira, kukkapenkit, hoitaja-ammatti.. Olen aikuinen, minusta tuntuu tällä hetkellä siltä..
Appivanhemmat ovat olleet minulle enemmän vanhempiani kuin omani koskaan, siitä olen ihmeissäni että hyviä ihmisiä on vielä olemassa..
Ehkä sie pelastit miun elämän rakas mieheni, ehkä juuri sinut saadakseni minun täytyi kärsiä 22 vuotta.. Aurinko paistaa, ei ulkona vaan sydämmessäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
omaa blogia? Syd. ei muuten mahdu kahta ämmää...
Olet taitava kirjoittaja. Kirjoita vain. Kyllä tänne tekstiä mahtuu. Olen itsekin kirjoitellut erääseen pitkään ketjuun ja kirjoittaminen piristää minua ja parantaa oloani. Ajattelen, että kirjoittaminen on myös masennuksen hoitoa. Kirjoitan lisäksi päiväkirjaa. Sinne laitan henkilökohtaiset asiat ja kaikki pahat asiat, joita tänne ei kannata kirjoittaa.