mä oon nyt 16 wee... oon raskaana, oon toisella kuukaudella, asun ihan omassa kämpässä, ja en tiä pitäskö mun tehä abortti!!! mä akastan lapsia, ja sillee ja oon omasta miestä valmis apsen hoitoon, mut ongelmana onki vanhemmat! ne on sanonu et jos mulle tuee lapsi ennen ku täytän 18 nii saan päjätä omillani ilman mitää tukea!et ne ei hyväksyis sitä lasta lapsenlapsenaan!! auttakaaa mua! mitä teen??
hmm..
mande
321043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ennen kaikkia ajattele sitä lasta. Olisko sen elämä todella elämisen arvosta 16-v äidin kanssa? Pystyisitkö tarjoomaan sille sellaset puitteet, että siitä kasvais tervejärkinen, vahva ja itsenäinen yksilö? Vai joutuisko se näkemään nälkää, kärsimään, olemaan heittopussina ja ikuisena vahinkona? Voisitko antaa sille kaiken, mitä se tarvitsee? Mukaan lukien perheen. Ja mitä mieltä on isä? Isän mielipide on myös tärkee, ei oo oikein lapselle, että riistät siltä mahdollisuuden kumpaankin vanhempaan. Ja entäs vielä sinä itse? Ootko valmis luopumaan nuoruudesta, bileistä ja bailuista ja hengailusta kavereiden kanssa. Kun sulla on lapsi, elät vaan ja ainoastaan sitä lasta varten, kunnes se lapsi ite 18 vuoden päästä osaa pitää huolta itsestään. Sillon jatkuu sun elämä.
Tunnen muutaman teiniäidin, ja jokainen katuu sitä, että on tehny lapset liian nuorina. Yhden unelmat siitä, että ois päässy ulkomaille töihin ja asumaan loppu siihen, mies jätti ja nyt elää yksin töin ja tuskin. Toinen elää sossuvaroilla ja elättää lastaan ja miestään. Voikohan sellanen lapsi kattoa taakse menneisyyteen ja kertoa, että oli onnellinen lapsuus? Kun vanhemmat jopa katuu koko lastaan..
Abortti on aina vaikea asia, mut lapsen pitäminen ja synnyttäminen ei aina oo se oikee vaihtoehto. Voit tietenki antaa sen pois, mut sekin on vaikeeta. Kannattaa tehdä abortti mahdollisimman nopeesti vielä kun se on helppoa ja nopeeta. Oma vaihtoehtoshan se on, mut älä pidä lasta sen takia, että rakastat lapsia. Pitäisit sen sillon omaks iloks, etkä ajattele lasta ollenkaan.
olet oikeessa!! isä ei oikeastaan edes tiedä lapsesta!! mutta miten voisin tehdä abotin salassa vanhemmitani! sitten kadun ja suren koko eämäni, että en oo antanu pienelle lapselle elämää.. ;(
=( Isällä on _suuri_ oikeus tietää. Ja kyllähän se salassa pysyy, jos laskut tulee sun osotteeseen. Sehän on periaatteessa vaan yhden päivän operaatio.
Oon kanssa tehny abortin, rv 16, eli LIIAN myöhään, koska sain tietää koko asiasta rv 10. Siihen viimiseen hetkeen asti olin varma, etten tee aborttia, mutta lapsen isä puoliks pakotti siihen. Itkin monta viikkoa sen jälkeen sitä, mitä olin tehny. Vaikka ymmärsin, että lapsen elämästä ois tullu yhtä helvettiä, isä kun on työtön ja ehdonalasella ja ite vielä opiskelen. Jäi kaivertamaan sellanen pieni tunne, että kyllä me oltais selvitty, vaikka isi sanokin, ettei voi luvata, että jää meidän luokse. Nooh pari kk abortin jälkeen näin ihanan unen siitä syntymättömästä lapsesta, ja siinä unessa se anto kaiken mulle anteeks ja pystyn todellakin muistelemaan sitä "lämmöllä ja rakkaudella" niin kun siellä sairaalassa sanottiin ja tiedän, että tein oikeen ratkasun.. Mut jokaiselle se on oma, enkä siltikään tunne, että oisin hoitanu asiani hyvin. Tein vaan sen, mikä oli oikein kaikille kolmelle.
"! sitten kadun ja suren koko eämäni, että en oo antanu pienelle lapselle elämää.. ;( !
Ethdit varmasti myöhemmin elämäsi aikana tekemään montakin lasta jos niin haluat.
Oletko tullut ajatelleeksi, että jos elämässäsi ajattelit saada myöhemmin vaikka 2 lasta, niin myöhemmin syntyvä lapsi ei koskaan synnykään, koska teetkin sen toiden lapsen nyt.Jos et siis halua tehdä aborttia. Tulevaisuudessa et kuitenkaan ajattelisi että enpä ole antamassa pienelle lapselle elämää sitten myöhemmin vaikka raskauden mahdollisuus on myös silloin.
Jos sua se niin paljon surettaa niin älä tee aborttia! kadut sitä enemmän kuin sitä että pidät sen. ja kyllä sä saat sen puhumalla miehenki tueksi saat.
yh tulossa.
Onko naiset/tytöt tosiaan näin lapsellisia, että kuvittelevat puhumalla saavansa asiat järjestymään AINA haluamallaan tavalla? Näinkin vakavassa asiassa. Olen tyrmistynyt.
Abortti on aina vaikea päätös... Siihen en osaa mitään neuvoja antaa, kun en ole itse siihen tilanteeseen koskaan joutunut.
Mutta kun sanoit ettei vanhempasi hyväkyisi vauvaa lapsenlapsekseen... Minulla on lähipiiristä samanlaonen kokemus, kun serkkuni sai tietää olevansa raskaana. Hän päätti pitää lapsen ja kertoi siitä vanhemmilleen. Vanhemmat, varsinkaan hänen isänsä ei asiaa hyväksynyt ja haukkui serkkuni pystyyn sekä ilmoitti ettei halua olla vauvan kanssa tekemisissä, eikä tunnustaa sitä lapsenlapsekseen. Mutta kun vauva viimein syntyi ja serkkuni isä "pienellä pakolla"
lapsen näki, niin johan muuttui mieli! Lapsi on nyt vaarinsa silmäterä, jota ylpeänä esitellään kaikille tutuille!
Kylmä on sellainen ihminen joka ei pienen lapsen edessä helly!!!
kiitos neuvoist!! Kyllä se abortti on paras vaihtoehto! jään kyllä varmaan katumaan.. ;(
Istu vielä hetkeksi alas ja mieti tosiaan haluatko antaa lapsesi niin raa´asti pois. En väitä, että elämä lapsen kanssa noin nuorena olisi helppoa, mutta varmasti maksaisi kaiken vaivasi moninkertaisesti takaisin. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea rakkautta, toimeentulo on Suomessa varmasti turvattu.
Minulla on ystäviä, jotka ovat saaneet nuorena lapsen eikä kukaan heistä kadu sitä. Ovat pystyneet jatkamaan opiskelua ja elämäänsä "normaalisti". Ei elämä lapsen saantiin lopu.
Eräs syy siihen miksi minä vastustan aborttia on se, että olen joutunut läheltä katsomaan, mitä se tekee ihmiselle. Äidilleni tehtiin aikoinaan muutama vuosi minun syntymäni jälkeen abortti ja hän sai hermoromahduksen heti sen jälkeen, eikä ole vieläkään parantunut, vaikka aikaa on kulunut 17 vuotta. Tietenkään kaikille ei näin käy, mutta kannattaa miettiä tätäkin.
Hyvää jatkoa sinulle, oli päätöksesi sitten mikä tahansa :)
Kertomastasi paistaa läpi se, ettet itsekään hyväksy aborttia, vaan olet melkeinpä väkisin muiden mielipiteiden ajamana päätymässä siihen.
Muista, että asia on VAIN sinun! Eikä se kuulu kenellekään muulle! Uskon, että elämäsi on pilalla sen jälkeen, jos abortin teet. Miten voisit elää onnelisesti loppuelämäs tuntien syyllisyyttä teostas jatkuvasti. Varmasti kaikki näkemäsi lapset muistuttaisivat sinua omasta lapsestasi. Miettisit minkähänlaista elämä olisikaan, jos olisit antanut lapsellesi mahdollisuuden. Minkälainen ja minkä ikäinen hän milläkin hetkellä olisi, jos... -hän eläisi.
Jos sinun ei olisi tarkoitettu saavan lasta vielä, niin ehkä se päätyisi luonnolliseen keskenmenoon. Kyllä elämä lapsen kanssa järjestyisi, jos vain jaksaisit rakastaa lastasi ja luottaa siihen, että "lapsi tuo leivän tullessaan".
Varmasti vanhempasikin heltyisivät, kun näkisivät pienen nyytin sylissäsi. Jos he rakastavat sinua, niin eivät kai he voi yhden ainoan "virheen" takia sinua hylätä ja jättää oman onnesi nojaan. Sitäpaitsi ovathan he velvollisia huolehtimaan sinusta, kunnes täytät 18.
Voi kunpa voisin jotakin tehdä, että ihmiset eivät päätyisi niin julmiin tekoihin. Sikiö on ihminen siinä missä mekin. Ei ihmisen sikiöstä possua tuu.
Eikä abortti ja lapsen pitäminen ole ainoat vaihtoehdot. Mieti myös adoption mahdollisuutta. Se olisi varmasti vaikeaa, mutta lapsi saisi kuitnekin elämän lahjan... ja ties miten hyvän sellaisen!
Miksi abortti tuntuu olevan jokaiselle ainoa "ratkaisu"? Ei se ole niin yksinkertaista kuin minkälaiseksi sen ehkä kuvittelisi. Ajattele SEKÄ ITSEÄSI ETTÄ LASTASI!!!
Olisi joka tapauksessa (päädyit mihin tahansa) kiva kuulla miten kävi?!!!?
Muista että vanhempasi ovat velvollisia huolehtimaan sinusta täysi-ikäisyyteen asti mutta eivät lapsestasi. Sinun ja lapsen isän on tarvittaessa tultava toimeen lapsen kanssa tietenkin sosiaalitoimiston tukemana. Omasta lapsesta on pystyttävä huolehtimaan täysipäiväisesti eikä aina voi tosiaan luottaa lapsen isovanhempien apuun. Jos tämä onnistuu niin tietysti lapsi kannattaa pitää.
""Muista, että asia on VAIN sinun! Eikä se kuulu kenellekään muulle! Uskon, että elämäsi on pilalla sen jälkeen, jos abortin teet.""
Sitä kaksinaismoralistisuutta!!
Ensin sanot että päätös on yksin hänen, sitten seuraa monta riviä syyllistävää paatosta ja kieltoa että aborttia ei saisi tehdä.
Luoja paratkoon!
vauva voi itseään millään lailla puolustaa.
Itse tein abortin 26-vuotiaana ja vieläkin olen onnellinen, että tein sen ratkaisun. Pystyin opiskelemaan akateemisen tutkinnon, miehelläni ja minulla on nyt velaton omakotitalo ja voimme matkustella ja saada suunniteltuja lapsia sitten, kun niiden aika on.
Ei ole abortti mieltä vaivannut, paitsi positiivisesti helpotuksen muodossa, en olisi lapselle kyennyt antamaan mitään kunnon elämää opiskelijana. Nyt on tilanne aivan toinen:)
Selvästi sinulle Ronja ei ole koskaan tehty aborttia, joten älä tule sanomaan, että se pilaa kenenkään elämää!
Mikä vauva?
Tee se abortti! Niitä lapsia ehtii sitte, nythän tiedät että voit saada niitä. Lapsen hoito on raskasta aikuisellekin. Älä kuitenkaan tee päätöstä kenenkään muun kuin itsesi vuoksi, sinä olet ainoa jota päätöksesi koskee. Ja muista että teitpä niin tai näin, niin pärjäät kyllä.
kyl ne hyväksyy kun ne näkee tarpeen. ehkä ne ei oo kovin iloisia sun päätöksestä mut ei ne sua voi hylätä ihan kun sä olisit joku tavallinen ystävä johon voi katkaista yhteytensä. olethan sä sentään niiden lapsi jota ne on työllä ja vaivalla kasvattanu 16 vuotta. Kyl ne siihen ajatukseen sopeutuu ja tekee kaikkensa sen lapsen hyväksi!
elämään vastoin vanhempien tahtoa alaikäista tyttöä!
Minäpä typeryydessäni tein samaisen tempun aikoinaan vuosikymmeniä sitten ja luotin, että kyllä vanhemmat sitten sulaa, kun näkevät vauvan. Vaan toisin kävi.
Lapsi huostaanotettiin äitini toimesta ja kotiin minulla ei tähän päivään mennessä ole ollut mitään asiaa.
Lisäksi tiedän, että minut on tehty perinnöttömäksi myymällä jo elinaikana kaikki sisarelleni, joka ei heitä ole koskaan uhmannut.
Ei ole ollut helppoa!!
Älä vain usko täällä näitä hölmöjä, sillä YKSIKÄÄN heistä ei ole sinua auttamassa, kun vaikeudet alkavat...
joo,no mä oon 14w asun viel kotona.mulla on sellanen 6kk poikavauva. se on niin sulonen etten siitä kyllä millään luopuisi. mä olin kyllä todella lähellä aborttia,olin jo siellä sairaalassa mutta sitten tajusin mitä mä olin menossa tekemään ja en tehny aborttia.päiväänkää en ole katunu pikku-mikkoani. ei ne bileet ja sen sellaset mihinkää ole loppunu! tosin bileet eivät vain kiinnosta...Mikolla on 4 ihanaa kummia ja voin viedä hänet milloin vain heille hoitoon ja vanhempani hoitavat mikkoa mielellään mutta siltikään en käy usein bileissä menen nytten 7 luokalle,käyn sen suosiolla uudestaan kun kevät meni "hieman" pilalle koulun suhteen,tosin pääsin sain ihan hyvän todistuksen keskiarvo oli 7.1 mutta rästiin jääneet kokeet laskivat keskiarvoani. kuuluisin nyt kahdeksannelle. Mikon isä aake ja minä ollaan edelleen yhdessä ja aake asuu minun kotonani vanhempieni luona. mun vanhemmat ei kyllä ensin olisi antanut mun synnyttää mikkoa ,he melkein pakottivat minut tekemään abortin mutta se on mun elämä jonka olisin heidän mukaa pilannut... mun elämä on nyt "hanskassa" ja mun elämä on kunnossa. mä vastustan aborttia kävi mitä kävi. Mikko on sentään mun omaa lihaa ja verta. lapsilla on oikeus kunnolliseen elämään jonka minä,aake,kummit,ystävät,isovanhemmat ja hoitotädit ovat antaneet. mutta sinähän itse päätät elämästäsi.
ai että 14 vuotiaatkin alkavat nykyään saada lapsia. Emmä kyl abortin kannalla ole mut ei sitä nyt ihan suinpäin sänkyyn kannattaisi rynnätä. Eihän mikään ehkäisy ole aukoton.
Sinähän periaatteessa olet jo äiti, koska elätät sisälläsi pientä vauvaa. Vauva on elävä olento ja ihminen siinä missä sinäkin, vaikka onkin pieni. Kaikki nämä ihmiset, jotka kannattavat aborttia ovat todella itsekkäitä ja asettavat omat perseensä vauvan edelle. Yksikin täällä ollut tappoi oman lapsensa, koska halusi hienon talon ja muuta paskaa. Siis talo oli hänelle tärkeämpi kuin oma vauva. Vaikka ei ole paljoa rahaa ja omaa kämppää, kuka sanoo että tulevaisuudessa on sen paremmin? Minä odotan vauvaa ja olisin sen pitänyt, vaikka olisin asunut kadulla ja kerjännyt. Kuka sanoo, että lapsi ei olisi ollut onnellinen? Riittää, kun hänellä olisi ollut ruoka, mitä syödä ja äiti, joka rakastaa häntä. Raha ei tee onnelliseksi! Vaan nykyään kun ihmiset eivät "pysty" elättämään lasta, se tarkoittaa lähinnä sitä ,ettei voisi ostella hänelle hienoja muotivaatteita ja kalliita leluja. Suomi maksaa sitäpaitsi niin hyvät tuet, että ne melkein riittävät elättämään lapsen ja sinut. Älä ajattele vanhempiasi, ajattele omaa vauvaasi, hän on ihminen, sinun oma pieni vauva. Vaikka kerkeäisitkin saada myöhemmin lapsia, mutta kun sinulle on nyt tulossa sellainen, eikä se sama vauva synny koskaan toista kertaa, jos nyt tapat sen. Alku voi olla vaikeaa, mutta ajattele pidemmälle. Et koskaan saa tuota vauvaa takaisin vaikka miten siirtäisit lapsen tekoa!
yksi tuella eläjä.
"Suomi maksaa hyvät tuet"
Suomi=työssäkäyvät veronmaksajat.
Tajuat kai että vaikka lasta rakastaisikin, hän tarvitsee muutakin elääkseen kuin ruokaa. Lapsella täytyy olla koti, missä elää ja paljon muuta. Oma ajattelusi on todella itsekästä.
Kuvittele tosissasi itsesi kadulle kerjäämään lapsen kanssa. Kyllä joissakin tapauksissa abortti/adoptio on parempi vaihtoehto, kuin se että lapsi joutuu elämään/näkemään surkeaa elämää.
Raha ei tee onnelliseksi, mutta se tuo turvallisuutta lapsen elämään. Huomaa kyllä että olet nuori.
mitkä ovat ne hyvät tuet, jotka Suomi maksaa lapsen syntymän jälkeen?
Hyvä, että huomasit tämän "MELKEIN riittävät elättämään", sillä ne ei tosiaan riitä...
Itsekkäitä syitä esität. Mutta kuka ajattelee lasta??
En taida olla tuella eläjä, kuka niin väitti? Hanki lasit! Ja samat "työssäkäyvät" veronmaksajaäiditkin saavat AIVAN SAMAT ja vielä paremmatkin TUET, kuin ne jotka eivät työssä käy!! Mitä enemmän tienaa, sitä enemmän saa tukea, saa siis veromarkkojansa takaisin.... Mutta mikset ole katkera eläkeläisille koska he saavat tukea tai niille jotka saavat asumistukea? Minulle on aivan sama mistä ne tuet tulevat, joudun sitäpaitsi itsekin maksamaan veroa! Jos lapsella on koti, sen verran ruokaa, että elää ja äiti, joka välittää, mitä muuta hän kaipaa? Minä tiedän, ettei raha tee onnelliseksi, koska minä olin lapsena onnellisempi kuin ne, joilla rahaa oli paljon. Meillä oli sen verran, että sillä sai maitoa ja leipää. Ihmiset eivät tyydy vähään, tietenkin, jos lapselle opettaa, että elämä ei ole mitään ilman kalliita leluja ja muotivaatteita, niin hän ajattelee niin. Ja se kadulla kerjääminen oli vain kuvannolista. Sinäkin ajattelet, että ilman hienoja tavaroita elämä on surkeaa. Hoksaa että olet varmasti joku eteläläinen, etkä ole käynytkään muualla, kuin kaupungeissa, et siis ole oikeaa elämää nähnytkään. Kuinka ihmiset ovat ennen pärjänneet ilman rahaa ja rikkauksia? On ollut vain jauhoja ja muutama lehmä. Ja jos pakko olisi, minä kyllä voisin elää hyvinkin vähällä rahalla, ilman sähköä ja valmispitsoja (joita en muutenkaan syö). Kaikki vain jauhavat tuosta nuoruudesta, mutta näköjään olenkin paljon järkevämpi kuin esimerkiksi sinä. Voi miten kärsisit jos joutuisit viikonkaan asumaan keskellä metsää ilman tietokonetta ja pehmeää sänkyä.
Eikö siinä lasta ajatella kun annetaan sille elämä? Ja taas toinen samanlainen... Riippuu siitä, miten lapsi elätetään, toiselle ne riittävät ja toiselle eivät!
Jopas näit vaivaa arvuutellessasi millainen minä olen...Käytä energiasi johonkin hyödyllisempään, onhan sinulle lapsi tulossa ja iso vastuu.
Enhän minä ole katkera, varsinkaan eläkeläisille, he ovat eläkkeensä ansainneet.
En asumistuensaajille, me emme asumistukea ym. edes kaipaa. Jos tulomme olisivat pienemmät niin varmaan hakisimme itsekin.
En ole etelästä, ennemminkin maaseudun kasvatti. Asumme omakotitalossa, kylläkin taajama-alueella ja välillä käymme mökkeilemässä keskellä metsää, mikä on ihan hauskaa.
Mistä´hän sinä vedit johtopäätöksesi?
Tietokone on meillä ollut vasta muutaman kuukauden ja käytän sitä sillointällöin, miten se muuten tähän liittyy? Hieman poikkesit nyt asiasta sivuraiteille ;D
Emme ole edes rikkaita, ihan normaali nuori perhe.
Minulla vain on periaatteet, kyse on siitä.
Haluan, että pystymme miehemme kanssa elättämään itse itsemme ja kaksi ihanaa lastamme, joita rakastamme yli kaiken.
Haluamme opettaa lapsille oikean elämisen mallin, että he myös oppivat arvostamaan työntekoa, eikä heistä tulisi näitä "tuella eläjiä" en osaa asiaa sen kaunimmin sanoa. Kaikki eivät todellakaan halua tehdä töitä, näiden tukien takia (kun niilläkin elää periaatteella).
Saatoin erehtyä suhteesi, että olisit sellainen. Mutta sellaisen kuvan sain kyllä ensin.
Kenellekään en aborttia suosittele, varmasti karmea kokemus.
Sanoin, että JOISSAKIN TAPAUKSISSA se on parempi vaihtoehto, kaikista ei ole kertakaikkiaan hyväksi äidiksi, saattaa olla monenlaisia ongelmia itselläkin, niin lapsensyntymä sen kaiken keskelle voi olla katastrofi, olen omin silmin sen nähnyt.
Tässäpä sinulle lukemista ja miettimistä millainen minä oikein olen...
että MILLAISEN ELÄMÄN?
Meinaatko, että esim. pahoinpidelty lapsi on elämässään onnellinen? Tai hyväksikäytön uhri? Entä psyykkisistä häiriöistä kärsivät? Luuletko, että he jaksavat ylistää joka päivä sitä, että heille on annettu elämä?
Entäs ne, jotka tappavat itsensä? Lasten itsemurhat ovat kasvussa... AJATTELE!
Entä huostaanotetut? Mitä he miettivätkään, kun pohtivat, miksi äiti ja isä hylkäsivät? Luuletko, että he tuskassaan ajattelevat, ettei se mitään, ollaan sentään hengissä...
Kyllä omaat kapean katsantokannan...
Saa kysyä... Takaako se mielestäsi sen, että jos on toivottu ja harkittu lapsi, vanhemmat olisivat silti kunnollisia ja jaksaisivat sen paremmin? Alussa ehkä näin, kaikki eivät pääse alkuunkaan kun huomaavat että se oli virhe. Vaikka elämä onkin jossain vaiheessa niin täydellistä, se ei välttämättä ole sitä myöhemmin. Lapsi kärsii vanhempien erosta ja sitten äiti alkaa ryyppäämään koska ei enää muuta keksi, tai isä tekee itsarin koska ei jaksa elää. Jaksavatko ne sen paremmin ylistää elämää jotka ovat suunniteltuja? Ei se heitä lohduta kun tietää että minä sentään olin haluttu joskus... Ihmiset voivat muuttua ja lapsen myötä moni muuttuu. Lapsi saattaa tehdä itsarin vaikka olisi hyvästäkin perheestä.
Esim. Ystäväni oli suunniteltu lapsi, oli äiti ja isä, 2 veljeä ja elämä onnellista. Äiti ja isä erosivat, äiti alkoi ryyppäämään, isä ei enää edes välittänyt ja veljet tekivät rikoksia ja rötöstelivät. Lapsi yritti elää, ei vain jaksanut. Teki itsemurhan kun oli 14 vuotias. Vaikka hän olikin n.s HYVÄSTÄ PERHEESTÄ, ainakin sen piti olla... Ehkä äiti ei olisi alkanut juomaan, jos isää ei olisi ollutkaan.. Näin käy monelle.... Siis se ei takaa lapselle hyvää elämää, vaikka se on suunniteltu. Vahinkolapsi voi monissa tapauksissa olla onnellisempi... Kukaan tuollainen lapsi (mitä luettelit) tuskin on onnellinen, en ole niin väittänyt. Jokaisen lapsen oikeus olisi saada syntyä, olosuhteista huolimatta. Minun mielipide on tämä, arvostelitte sitten miten ankarasti tahansa!!
Ei tähän kirjoittamiseen energiaa mene, ei pitäisi noin vähästä vielä rasittua...... Olen tottunut tekemään hieman fyysisempää työtä, kuin kirjoittaminen, joten tämä on laiskottelua sen rinnalla. Otan mielelläni vastuun pienestä ihmisestä, odotan innolla että saan sen syliin... Ehkä eksyin välillä aiheesta, mutta tiedät kyllä minkä asian puolesta kirjoitan. En itse elä tuilla, mutta en niitä myöskään hauku, jotka tuella elävät, eikä se ole vältämättä haluista kiinni. Minä en ole katkera kun joudun maksamaan veroa jos se jonkun tilannetta helpottaa... Surettaa vain niiden vauvojen puolesta, jotka joutuvat kuolemaan. Minun mielestä abortti pitäisi kieltää lailla! Tiedän, etten pysty lakia muuttamaan, voin vain sanoa oman mielipiteeni asiasta ja olen nyt sen sanonut. Enkä oikeastaan sen kummemmin miettinyt sitä, millainen sinä olet, vaan sitä, millaisia ihmiset yleensä. Moni on kanssasi samaa mieltä, mutta sinä vain satuit olemaan se, joka vastasi.. Enää en taida jatkaa tätä keskustelua, joten älkää kysykö mitään.
lastenvalvoja sanoi kerran viisaasti, niin viisaasti, että se saa kirjoituksesi aika irvokkaaseen valoon.
Kirjoitat näin: "ihmiset voivat muuttua ja lapsen myötä moni muuttuu"
Lastenvalvojamme sanoi: "on liian suuri taakka pienen lapsen "kasvattaa" isoa ihmistä".
Sitä urakkaa en soisi YHDELLEKÄÄN lapselle. Sinä kirjoituksesi perusteella soisit.
Etkö keksinyt juuri parempaa kirjoitettavaa? Miten yksikään äiti voi sitten äidiksi tulla, jos hän ei saa lapsen myötä muuttua? Harva äiti on kasvanut äidiksi ennen lasta. Ei ihminen vain yhtäkkiä ole erilainen ilman, että hän muuttuu ja raskaus ja lapsen kanssa oleminen kasvattaa ihmistä äitinä ja ihmisenä. Tulee tietynlaista kypsyyttä (en kuitenkaan yleistä) Ja tuon perusteella sinä hyväksyt abortin? Koska muuten lapsi joutuu kasvattamaan vanhempaansa?? Aika hepposet perustelut sinulla.... Yritä hieman kasvaa vielä.... Oletko nyt aivan varma, että olet ymmärtänyt lastenvalvojan tarkoituksen oikein? Ja en ihmettele, jos hän on sinulle noin sanonut....
minä juuri tarkoitin...
Oletan, että sefun viittani painaa...