Olen kärsinyt toistuvista hiivatulehduksista kolmatta vuotta, sekä yhdyntäkivuista ja jatkuvasta kutinasta. Lopetin hormoniehkäisyn alkukesästä, jonka jälkeen hiivatulehduksia ei varsinaisesti ole ollut enää mutta jatkuvaa kutinaa sen sijaan. Kutina tuntuu tuossa häpyvaon (en tiedä oikeaa termiä) etuosassa, häpykielekkeen alkupäässä ja häpyhuulissa, ei emättimessä. Mitään muuta ei ole, ei kipuja mahassa tms. Kuukautiset ovat tulleet aivan normaalisti heti pillerit lopetettuani (ensin, Yasmin, sitten jotkut vastaavat joiden nimeä en nyt muista ja tämän jälkeen minipilleri-Cerazettet). Tuntuu, kuin siellä olisi pieniä haavoja, ja kun laitan esim. Canesten-voidetta tai Acon rauhoittavaa geeliä niin alkuun pistelee aivan hirveästi limakalvoilla, sitten rauhoittuu. Lääkärillä olen käynyt viimeksi keväällä, jolloin hän vain antoi lisää suun kautta otettavia hiivalääkkeitä estolääkitysruinauksestani huolimatta.
Olen niin kyllästynyt tähän. Parisuhteeni kärsii, sillä tästä johtuen olen harrastanut yhdyntää tänä vuonna _kaksi kertaa_. Voiko edes kukaan pahimmissa painajaisissaankaan kuvitella moista? Minulle se on nyt ihan täyttä todellisuutta ja olen niin masentunut, mikään ei huvita ja itkettää vain. Monet illat olen nukahtanut omaan itkuuni. Miksi juuri minulle on käynyt näin? Olen nuori, hiukan päälle parikymppinen ja mielettömän ihanassa parisuhteessa, ja sitten kaikki pikkuhiljaa luhistuu. Olen niin loppuunpalanut sisältä, en vaan jaksa enää.
Mitä ihmettä teen? Tutkimuksissa olen ollut viimeksi keväällä, silloin ei ollut muuta kuin hiivaa. Sp-taudit on tutkittu, ja kaikki negaa.
Auttakaa.
Olen niin kyllästynyt tähän. Parisuhteeni kärsii, sillä tästä johtuen olen harrastanut yhdyntää tänä vuonna _kaksi kertaa_. Voiko edes kukaan pahimmissa painajaisissaankaan kuvitella moista? Minulle se on nyt ihan täyttä todellisuutta ja olen niin masentunut, mikään ei huvita ja itkettää vain. Monet illat olen nukahtanut omaan itkuuni. Miksi juuri minulle on käynyt näin? Olen nuori, hiukan päälle parikymppinen ja mielettömän ihanassa parisuhteessa, ja sitten kaikki pikkuhiljaa luhistuu. Olen niin loppuunpalanut sisältä, en vaan jaksa enää.
Mitä ihmettä teen? Tutkimuksissa olen ollut viimeksi keväällä, silloin ei ollut muuta kuin hiivaa. Sp-taudit on tutkittu, ja kaikki negaa.
Auttakaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä minkälaisen lääkärin puoleenkaan kääntyä. Edellinen yksityisen puolen lääkäri ei oikein ottanut tuntemuksiani kuuleviin korviinsa joten hänen luokseen en enää mene. Ja koska olen opiskelija, olisi mahdollista mennä YTHS:lle, mutta en tiedä heidän tasostaan, jo sielläkin vain nauretaan ongelmilleni ja vastassa on epämielyttävällä luonteella varustettu lääkäritantta, ei tee paljon mieli oikeasti purkaa sydäntään. Pelottaa hirveästi, että mikä tähän on syynä. Olen suunnilleen jo tilannut hautakiven itselleni ja hyvästellyt läheiseni mielessäni.
Oon pahoillani,ettei mulla oikein ole mitään kunnollista neuvoa antaa, mutta halusin vain vastata sulle (yleensä en niin tee ikinä). Mulla on vähän erilaisia ongelmia ja tänään juuri kävin gynellä (yksityisellä ja olen myös opiskelija), maksoin siitä aivan tarpeeksi eikä hän tuntunut ottavan ongelmiani mitenkään kovin tosissaan. En ole kyennyt rakentamaan ees parisuhdetta, sillä mulla nämä vaivat vaikuttavat itsetuntoon melko pahoin, mutta oon sun kanssa siinä mielessä just samanlainen,että itkeskelen yksin ongelmieni kanssa iltaisin. Olen myös vähä päälle parikymppinen. Mutta siitä oon varma että tuo hautakivien suunnittelu on turhaa sun kohdalla!:) Et nyt saanut tosiaan mitään iloa tästä vastauksesta, mutta halusin vain lohduttaa ja sanoa ettet ole yksin:)
halusin myös vastata sulle vaikka en samanlaisista oireista kärsikkään mutta suht koht kuitenkin..
olen myös parisuhteessa elävä parikymppinen "nainen" ja mullakin on ollut jo puoli vuotta lääkäriltä lääkärille kiertoa ja tuntuu välillä että elämä on yhtä helvettiä!! eikö tälle oireelle ja inhottavalle kärsimykselle löydy nimeä tai jotain helpotusta! se vaivaa parisuhdetta ja seksielämää..tiedän myös nämä iltaisin itsensä uneen itkemiset..tuttuja nekin.. ja kun ei oikeasti tiedä kenen puoleen kääntyä. tuntuu että näistä oireista on tullut koko elämä kun ei osaa muuhun keskittyä kun sattuu..
halusin vaan sanoa että voimia ja kertoa ettet ole ainut!!
-paranemisiin-
olen jo lähes puolet vanhempi ja minulla on jo lapsiakin ... lääräreille pitää saada sanottua ja rutistua....... jos on vähän kipeä toiset lääkärit ei "ota tosissaan". Heille pitää näyttää että ongelma on henk.koht. vaikea.
Kerran kirjoitin paperille oireeni ja annoin sen lääkärille. Olin peloissani ja epäilin etten saa asiaani sanottua.
Ystävän otto mukaan äänitorveksi voisi olla myös hyvä. Voi olla myös että kannattaa mennä uudelleen samalle jotta se ymmärtää että asia ei poistunut itsellään.
Muuten hiivajuttuja on tuolla ed. sivuilla, kannattaa katsoa, niissä on vinkkejä.
Tsemppiä
Minulla myos: ei hiivaa, eika sp-tautia, mutta samat oireet kuin sinulla. Onneksi nyt historiaa:)
Minulle apua toi kuukautiskupin kaytto (hullulta kuulostaa, mutta totta). Tieda hanta olenko allerginen terveyssiteille vai mika on, mutta aika juuri ennen kuukautisten alkamista oli pahin.
Toinen asia, mika auttoi, oli vesihuuhtelut aina wc:ssa kaynnin jalkeen, ei paperilla pyyhkimista. Hyva vesipesu heti yhdynnan jalkeen myos lievensi kutinaa. Kotona useasti ilman pikkuhousuja, etta paikat tuulettuu ja pikkareina kaytan vain puuvillaisia.
Toivottavasti nama neuvot hieman auttavat. Tsemppia sinulle, alaka vaivu epatoivoon!
Ei mullakaan valitettavasti mitään diagnoosia sulle ole antaa, mutta kylläkin lohdutuksen sana, että sellaisiakin gynekologeja löytyy, jotka varmasti löytävät syyn sun vaivoihisi. Itse löysin apua Helsingistä Jorma Paavoselta, joka on erikoistunut emättimen ja ulkosynnyttimien kiputiloihin.
En tiedä mistä päin Suomea olet, mutta jos Helsinki tuntuu liian kaukaiselta, niin varaa Paavoselle vaikka puhelinaika ja kysy häneltä suosituksia muista vastaavista lääkäreistä. Ihan minkä tahansa gynekologin luokse ei kipujen kanssa kannata mennä, rahaa vaan palaa ja itsetunto murenee toistuvien luulotautiseksi leimaamisien vuoksi.
Kyllä se miehesikin jaksaa varmasti odotella, kunhan otat hänet kunnolla mukaan asian selvittelyprosessiin (myös lääkärikäynneille), etkä anna muutenkaan vaivan lamaannuttaa arkielämääsi. Masennukseenkin kannattaa hakea apua, sitä saa nykyään melko helposti myös julkiselta puolelta. Todennäköisemmin parisuhde kaatuu masennukseen kuin seksielämän puutteeseen.
Älä missään nimessä luovuta! Jos yhtään helpottaa, niin samantyyppisistä ongelmista kärsiviä naisia on todella paljon, mutta harva tietenkään uskaltaa puhua asiasta muille kuin puolisolleen. Ja jos yhtään helpottaa, niin meillä vastaava yhdynnättömyys on kestänyt jo yli 10 vuotta, mutta vain siksi, että löysimme vaivaan vasta hiljakkoin asianmukaista hoitoa. Suhde ei ole ollut helppo, mutta edelleen olemme yhdessä. Todella tärkeä asia meille on ollut ongelman ratkominen yhdessä, eikä niin, että vaiva on pelkästään naisen asia. Hoidot ovat auttaneet ja nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä ;)! Voimia teille!