Hei!
Tätä palstaa lukiessani yksi asia on tullut selväksi:
YH on maailman pahin ihminen: ollaan ahneita, naristaan turhasta, katkeria, huonoja kasvattajia, täysin per.... jne...
Me olemme villiä riistaa, meitä saa kohdella miten sattuu-->meillä kun ei tunnu olevan minkäänlaista ihmisarvoa/tunteita (kantaamme emme saa puolustella --> meidän mielipiteellä ei väliä, varsinkin eX:ien uusien kumppanien silmissä --> ollaan vain riippana heidän niin ihanassa rakkaudessa... (jos otat miehen jolla jo perhe, itse olet tietoisesti lähtenyt leikkiin -->ex:ää ei varmasti kiinnosta tanssia sinun pillin mukaan)!
Missä se kuuluisa kanssaihmisen ymmärtämys meidän kohdalla on???
Ihmisiä on erillaisia ja mielipiteitä monia... joskus hyviä/huonoja! Aina ei voi olla oikeassa!
Tätä palstaa lukiessani yksi asia on tullut selväksi:
YH on maailman pahin ihminen: ollaan ahneita, naristaan turhasta, katkeria, huonoja kasvattajia, täysin per.... jne...
Me olemme villiä riistaa, meitä saa kohdella miten sattuu-->meillä kun ei tunnu olevan minkäänlaista ihmisarvoa/tunteita (kantaamme emme saa puolustella --> meidän mielipiteellä ei väliä, varsinkin eX:ien uusien kumppanien silmissä --> ollaan vain riippana heidän niin ihanassa rakkaudessa... (jos otat miehen jolla jo perhe, itse olet tietoisesti lähtenyt leikkiin -->ex:ää ei varmasti kiinnosta tanssia sinun pillin mukaan)!
Missä se kuuluisa kanssaihmisen ymmärtämys meidän kohdalla on???
Ihmisiä on erillaisia ja mielipiteitä monia... joskus hyviä/huonoja! Aina ei voi olla oikeassa!
Vastaukset 55
Vanhimmat
"Äiti, mä rakastan sua. Sä olet maailman paras äiti. Mä en ikinä päästä sua pois mun luota". Näin toteaa poikani usein ja kyllä se on kiva kuulla. Mitä väliä millään mitä muut ajattelee?
Mulle riittää se, että lapsellani on hvä olla ja se, että tiedän olevani hyvä äiti ja hoitavani lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Jatkakaa muut vaan toistenne sättimistä!
Sehän se tärkeintä on, että lapsella on hyvä olla...
Minun lapsenikin sanoo aina kun tulee isältä että oli äitiä ikävä ja rakastaa minua...
Vaikka muut minua vihaisivatkin, ainakin yksi rakastaa minua !!
Taidat olla exän uudelle mustasukkainen? Voimia!
EX:llä oli uusi n 3 kk eromme jälkeen (jätti meidät tämän naisen vuoksi), kertaakaan en tavannut naista/puhunut hänen kanssaan, enkä puhunut hänestä (en hyvää/en pahaa), eikä lapseni ollu missään tekemisissä tän naisen kanssa (nyt ex yksinäinen ja vinkuu takaisin mun luokse).
Miestäni en halua takaisin --> eläköön omaa elämäänsä.
Lastani rakastan ja lapselleni elän (omat menoni järjesatän niin ettei lapseni kärsi), valintani olen tehnyt!
Ajattelin asioista ihan yleisesti ja oman näkemykseni mukaan (ei varmaan miellytä kaikkia, eikä ole tarkoituskaan). Tämä kaikki paska mitä täällä lentää yhden niskaan ottaa vaan aivoon!!
olen kyllä sun kanssas samaa mieltä vaikken paljoa ole jaksanut näitä juttuja lukea. Se verran kuitenkin, etten kyllä ymmärrä mistä tämmöinen haukkuminen johtuu? Se olis kyllä kiva tietää. Jokaisessa "ryhmässä" on sellaisia, jotka eivät kelpaa esikuviksi. Ihmiset yleistävät asiat aivan liian helposti. Ehkä täällä netissä on vaan niin helppoa haukkua toisia kun ei tarvii sanoa sitä päin lättyä. Joillekin tämä on ainoa väylä purkaa paikki päivän aikana tapahtuneet ikävät asiat. Eivät välitä siitä kenen niskaan kaiken sonnan kaatavat, kunhan saavat haukkua edes jotakuta.
varmasti jotain paskaa mun ja mun eX:än väliin jäi lojumaan ja ehkä se jossain alitajunnassa vaikuttaa...En osaa sanoa!
Mutta minulla on pohjalla äärimmäisen vanhanaikainen kasvatus ja suvussa tosi vähän eroja! Jos on ollu eroja niin, lapsen isä tapaa vanhempaa ilman uutta puolisoa! Ja kaikki nämä lapset ovat olleet tyytyväisiä tilanteeseen, että lapsen ja poissaolevan vanhemman aika on kahdenkeskistä aikaa (ei tarvitse kerjätä huomiota, eikä sitä ole uusi puoliso häiritsemässä)!
Tavat, kasvatus ym... mitä olen nähnyt --> nehän juuri muokkaa ihmisestä sellaisen kun on!! --> vielä en osaa sanoa miten tulen ex:n joskus ilmestyvään uuteen puolisoon suhtautua. Mun puolesta ex menköön uudestaan naimisiin jne.. Mutta siitä pidän huolen että minun ja lapseni suhde toisiimme ei häiriinny...siitä jos ex:n elämässä tapahtuu muutos...
Minä olen luonteeltani lähesilleni omistautuva ihminen--> lapseni on läheiseni, ei tietääkseni ex mies ja sen uusi puoliso! TÄÄ ON SIIS MITEN NYT AJATTELEN JA SAAT KRITISOIDA MIELIPIDETTÄNI!
teette samaa ihan kiitettävästi. Ehkä asennemuutos olisi paikallaan. Myös teille. Ei sota yksin puolin seiso.
Olenko haukkunut? Ehkä snun kannattaisi lukea teksti paremmin ennenkuin hyökkäät kimppuun. Näytät kuuluvat juuri aiheeseen liittyvään porukkaan?
Ajatteletko mielestäsi lastesi parasta eväämällä heiltä mahdollisuuden tutustua uuteen äitipuoleensa? Vai voisitko antaa heille edes mahdollisuuden tutustua toisiinsa? Ehkä heidän elämänsä olisi yhtä tärkeää ihmissuhdetta rikkaampi kun he voisivat viettää ex-miehesi luona aikaa myös tämän uuden naisystävänsä kanssa. Se voisi olla hyväksi myös sun ja lapsiesi suhteelle. Tarkoitan vakituista naisystävää tai vaimoa, koska lapselle ei ole hyvä kokea eroa tästä naisesta jos ovat kiintyneet häneen jo. Vaikuttaa, että pelkäät, että lapsesi kiintyvät exäsi naisystävään. Se ei ole sulta ikinä pois koska lapset pystyvät välittämään muistakin ihmisistä.
Tiedän olevani kriittinen henkilö! Mielipiteeni herättää varmasti keskustelua ja hyvä niin! Mikä on minun mielestäni parasta lapselle, ei varmankaan sinua miellytä! Jokaisella omat kasvatusmetodinsa ja sioista voi aina keskustella.
Ja mieheni tuleva uusi puoliso on lapseni elämän kannalta aivan yhdentekevä henkilö, Isälle ie ehkää. Ja tällä ajan sitä takaa, että haluan lapsen isän HÄIRIÖITTÄ keskittyvän vanhemuutensa minun lapselle. Haluan, että lapseni ja isän tapaaminen on KAHDENKESKISTÄ AIKAA LAPSEN JA LAPSENI ISÄN KANSSA!Ja mitä tämä uusi muka voisi lapselleni antaa. rIOITAISAN YMPÄRISTÖN, SE OLISI KUITENKIN MUSTASUKKAINEN LAPSELLE ISÄN KANSSA VIETYSTÄ AJASTA, PAHIMMASSA TAPAUKSESSA LAPSENI JOUTUISI HEIDÄN RIITOJENSA VÄLIKAPPALEEKSI. yKSI UUSIOPERHEEN ÄITI KERRAN SANOI MULLE: ETTÄ AINA RIIDAN TULTUA OLI HÄNEN JA SINUN LAPSESI...
Ja missään nimessä se ei ole lapSENI ÄITIPUOLI:-) SIINÄ TAPAUKSESSA KYLLÄ JOS OLISIN KUOLLUT JA LAPSENI ASUISI HEILLÄ. Niin kauan ku mus henki pihisee, ni lapsellani ei ole äitipuolta. Ni kuin lapsenkin isä sanoi lapsella on vain yksi äiti, eikä hän halua sitä suhdetta vahingoittaa. Kuten en minäkään aio häiritä ex:n tulevaa puolisoa aiheuttamalla jotain mustasukkaisuutta heidän väliin.
Jokaisen oma asia on miten hoitaa, mut eiks tääl olekkin tarkoitus keskustella asioista ja mielipiteistä.
Tähän palstaan tutustuani, olen pättäny lopettaa kaikenlaisen keskustelun jne... Käytän vain s-postia ja puhelinta--näillä paölstoilla kun ei voi kertoa omaa mielipidettään ilman että paska lentää niskaan
sulla on ainakin oikea asenne asioihin. olisi kiva jutella paremmin. luin tuo kertomukset ja ovat niin tuttua että vois sanoa että kohtalo tovereita ollaan asioiden suhteen. jos kiinnostaa kirjoittele osoitteeseen: [email protected]
saisin minäkin jutella jonkun kanssa joka olis samat asiat kokenut kuin minä.
tarinan täältä meiltä. Olen alunalkaen se hirmuinen äitipuoli, mitä lapselle ei kanssa haluttu niin kauan kuin henki pihisee. No, silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni, kautta sain kauttarantain tietää, ettei ex hyväksy minun paikalla oloa, jos lapsi tuodaan isäänsä katsomaan. Mies ei nimittäin suostunut exälle kylään. Sanoi aina tapaavansa lastaan ei entistä vaimoaan. Minä en näihin juttuihin puuttunut. Hän oli isä.
Se ei minuun liittynyt, enkä piitannut muutenkaan mistään, mikä liittyi vain exään.
Aika kului. Menimme naimisiin ja saimme oman lapsen. Toisenkin. Siinä vaiheessa kerran oli ex oven takana, olin vielä äitiyslomalla kakkosesta.
-Kai sä nyt voit tätä lasta ottaa vähäks aikaa ku mun pitäis mennä kaupungille?
Vastasin, ettei mieheni ole kotona ja vedin oven kiinni.
Ei ollut hyvin sitten sekään. Mutta todellakin, minulle ei kukaan koskaan ollut ilmoittanut, että pelin henki oli jälleen muuttunut. Mulle se oli sama kuin alussa, joka selvin sanoin sanottiin. EN OLE SOVELIAS OLEMAAN PAIKALLA.
Samainen ex soitteli alkuun kun asuimme yhdessä päivittäin ja kysyi MIESTÄÄN puhelimeen. Korjasin joka kerta, ettei täällä ole sun miestä, mutta jos ex käy? Vasta sitten kun me menimme vihille, hän muutti tapansa.
Jos miehesi tuleva puoliso on lapsesi elämän kannalta aivan yhdentekevä, ajatteletko itseäsi vai lastasi? Onko lapsesi sanonut sinulle, että, hän ei halua tavata, vai oletko sinä tehnyt sen hänelle selväksi? Siitä saattaa joskus olla arvaamattomia seurauksia, siitä suvaitsemattomuudesta. Lapset ainakin oppii. Juuri sieltä rivien välistä...
" haluan häiriöttä keskittyvän ja kahdenkeskistä aikaa...Miksi riistät lapselta onnellisen isän? Eikö ole vallasta kyse, ja siitä, että lapsi on sinulle pelinappula? Kaltaisiasi vaimoja miehet katuu loppuelämänsä jokainen päivä.
TIEDÄN mistä puhun.
jos exäni hankkii uuden eukon, annan kyllä lapseni tavata heitä yhdessä. Haluaisin tietysti vähän tietää äitipuolestakin, kenties tavata, mutta tuskin se on mahdollista. Pitää vain luottaa että hän huolta ja välittää siinä kuin isäkin.
kyseessä on ulkomaalainen ns.äitipuoli, luotatko enää?
pakkohan se olis yrittää. Tosin jos tää äitipuoli olis joku virolainen prostituoitu, niin vois olla kyllä pieniä alkuvaikeuksia :)
En laita ihmisiä mitenkään eri luokkiin ihonvärin tai kansalaisuuden tai sosiaalisen aseman perusteella. Ainoa mikä oikeastaan loppujen lopuksi ratkaisee on se, millaisen vaikutelman ko. henkilö itsestään antaa ja millainen hän todellisuudessa on.
Kysyn tätä sinulta Pipa30 vaikka ilmoitit ettet enää tänne kirjoittele ja kysynpä muiltakin, esim sulta kata ja keitä teitä onkaan:
te ette hyväksy, että isän uusi nainen tapaa teidän lapsianne, koska "se olisi kuitenkin mustasukkainen lapselle isän kanssa vietetystä ajasta, pahimmassa tapauksessa lapseni joutuisi heidän riitojensa välikappaleeksi.." kuten pipa30 kirjoitti tässä.
Entäs jos sinä itse löydät uuden elämänkumppanin? Miten sovitatte hänet elämäänne? Hänhän tulee paitsi sinun ja lastesi väliin hän myös tulee lasten biologisen isän väliin ja vie näin paikan lasten oikealta isältä?
Entäs jos lasten isä ilmoittaa, ettei salli lastesa olevan missään tekemisissä uuden miehen kanssa ja alkaa vaatimaan lasta itselleen? Nythän lapsen elämässä olisi ihan arkipäivässä
isäpuoli - sinun elämänkumppanisi, jota lasten biol. isä siis ei hyväksyisi, paitsi sillä tavalla, että tapaat tätä miestä vain ja ainoastaan silloin, kun uusi miehesi ei ole paikalla.
Näinhän muutamat yh:t täällä vaativat lastensa isältään = "äitipuoli" ei saa olla missään tekemissä teidän lapsenne kanssa, koska se rikkoo isä-lapsi suhteen. Toivottavasti siis itse toimitte samalla tavalla kun löydätte uuden elämänkumppanin.
Lapsella on siis oikeus vain biologisiin vanhempiinsa, ja heidän uudet elämänkumppanit eivät saa olla missään tekemisissä lasten kanssa?? Niinkö??
vaikka hyvän kulman asiaan otitkin.
Se on se naaraan kateus, sitä ei koiras tunne...ei osaa vaatiakaan tällaista. Nämä taitaa olla paljon yleisempiä naisten tapoja toimia.
Tai mistä sen tietää. Voi olla, että yh, joka on kieltänyt "äitipuolen" tapaamisen, saakin sitten maistaa omaa lääkettään, kun isä ei tapaa lastaan enää ollenkaan. Useinhan siitäkin on seurauksena ainoastaan valitus, ettei isä enää tapaa lapsiaan. Ympäri käydään, yhteen tullaan, sanotaan.
Minulla ei ole mitään aikomusta metsästellä uutta kumppania, valintani olen tehnyt lapselleni elän...ja mielelläni, antaa elämälle arvokampaa sisältöä kuin jossain baareissa juokseminen
Kyl mul on sit joskus myöhemmin aikaa omalle elämälle kuhan olen pikkuiseni saanut hyvän elämän alkuun!!
Valinta on minun --> ja jos niin hassusti käy et törmäisin johonkin, ni eihän sitä yhdessä tarvii asua eihän...Niksi haluasin jonkun miehen väkisin tunkea lapseni elämään, lapseni joka on jo saanut kestää liikaa...
Minä en vain näe asioita sinun/teidän tavalla -->
minusta tämä uusioperheyhteiskunta on "SAIRAS" miehiä/naisia juoksee vanhempien elämässä eron jälkkeen--> Miksiköhän tämän päivän nuorilla/lapsilla on paljon ongelmia... Syy itsekkäät vanhemmat...olen siinä suhteessa tosi vanhanaikainen et perheen eteen ehdään kaikki --> eikä missään nimessä saisi ensimmäisten ongelmien tullen, koska ydinperhe paras kasvualusta lapselle.
Tottakai haluan lastani suojella kuin haukka niin pitkälle kun pystyn. YH:na minä päätän mikä lapselleni parasta --> sil en voi mitään jos et ole samaa mieltä, sinulla oikeus omaasi ja minulla omaani.Minä toteutan omaa kasvatuskantaani ja sinä omaasi. Olisi sit kiva joskus tietää kuinka olemme onnistuneet --> ei kilpailua kumpi parempi tapa, vaan millaisia ihmisiä olemme kasvattaneet
Olen vaan niin påaljon nähnytn tapauksia, kun uusi kumppani/lapset tulee -->unohdetaan edelliset tapaamista ei pidetä kiinni ja uusi perhe edellä esikoista --> yksi serkkuni ajautui päihteiden väärinkäyttäjäksi kun tunsi olonsa hylätyksi--> nyt irti ja käy terapeutilla-->terapeutille sanonut: Arvaa mitä se tekee pienelle seitsenvuotiaalle (silloin vuosia sitten) pojalle, kun menee isälle (jolla uusi perhe) ja isä ei anna erityisesti huomiota hänelle (vaikka näkee vain joka toinen vkonloppu), vaan yrittää sulauttaa hänet uuteen perheeseensä ja sen arkeen. Muutenkin huonommassa asemassa, koska näkee isää tapaamispv:nä ja isä ei osallitu jokapäiväiseen lapsen arkeen.
Tätä ajan takaa, että isällä (etävanhemmalla) kahdenkeskistä aikaa oman lapsensa kanssa ja aikaa huomioida, kuunnella ja tehdä kivoja juttuja hänen kanssa --> VAIN HÄNEN!
Ja jos isä on niin surkea, ettei lastaan halua tavata ilman uutta kumppania, silloin se on isän ihan oma valinta --> olen mahdollisuuden tapamiseen tarjonnut tietyin ehdoin --> ja varmasti lapselle kerrotaan, ettei isä halua viettää kahdestaan aikaa hänen kanssaan.
En soittele päivittäin ex:lle päinvastoin yrittää soittaa minulle --> ja kun en vastaa, koska taas olisi jotain tyhmää pitäisi puhua ja katsoa jos vielä jaarittelua...ni olen vittumaisin nainen mitä on... sit olen. Enkä tosiaankaan nimitä häntä mihekseni (vaikka mei ero vieläkin saamat, yli vuosi erosta)!
Sä teit hienosti, kun ex ei halunnut sua mukaan et tunkenut JA SIL EX:l ei todellakaan oikeutta yht äkkiä ruveta sul tunkeen lastaan jos ei aiemmin ole halunnut--> vaan olisi sinulta myös mieöipidettä pitäny kysyä.
Lapsellani on ne kaikki tärkeät ihmiset, jotka se tarvii. En todellakaan synnyttänyt lasta tapamaan ex:ni joskus ilmestyvää uutta kumppania. Olen yh minä katson mikä MINUN mielestäni lapselle parasta, sit ku hän noin 15 v päättäköön itse jos haluaa tavata!
oli tuttua mutta sinä et tiedä mistä puhut, ex.n uusi puoliso on virolainen ja isä on yrittänyt kaapata lapsen jo kerran viroon, joten älä soimaa ihmistä jota et tunne etkä tiedä asioiden taustoja. hyvää kesän jatkoa sinulle.
JOS isä ja hänen uusipuoliso olisi sellaisia että heidän luokseen voi laskea 3v erityislapsen , asia olisi ok, mutta kyseessä on siis 3v pieni lapsi joka ei tunne isäänsä koska isä ei ole tähän mennessä halunnut tavata lasta ja lapsi on erityislapsi jolla on ahdh, joten voitko vielä sanoa että kyseessä on mustasukkaisuus uutta puolisoa kohtaan, miun puolesta olkoon yhessä onnea matkaan. minullakin oli oma renttuni jonka elämään minä ja lapseni kuuluimme. ja tuota renttu poikani pitää isänä vieläkin.
nyt tiedän oman elämäni sentään!!
Joo, minullakin erityislapsi:
Alle 3v (elokuus 3) ja lapsen psygologi suosittaa tapaamisia seuraavasti, koska lapsi erittäin ahdistunut ja ristiriidassa (kun erossa äisidtään, ja lapsi ei luota isään) lapsi myös huolissaan tapaamisten aikana ettei äitillä ole hätää ja onko äiti varmasti kotona, joka kerran ku isi hakee lapsen lapsi kysyy ja varmistaa minulat äiti minä tulen takaisin (siis lapsen huoli on se, että varmasti pääsee takaisin)--> ei tarpeen aiheuttaa lapselle enempää tuskaa ja ahdistusta jottei masentuisi kouluiässä:
Täs mitä psygologi ehdottaa ja mitä minä noudatan
Tapaamiset tosiaan kahdenkesken, jotta lapsi voi luottaa että isä keskittyy häneen jne... (saavat rauhassa rakentaa suhteensa)
Isä tapaa lastaan, joka toinen lauantai aamupv
(ei enempää tapaamisia, koska ei haluta että lapsi jatkuvasti ahdistunut)
Missään nimessä ei yöpymisiä, lapsi ei kestä iän ja meidän tilanteen vuoksi.
Ihan tiukasti en ole näistä pitäny kiinni, isä tapaa kerran vkossa ja ollaan pari kertaa yritetty yöpymisä, mutta kun ne ei onnistu... Rääkätäkö minun pitäisi lastani. MINÄ TOIMIN TODELLAKIN LAPSENI EHDOILLA!
KATA KIRJOITIN SINULLE S-POSTIA, TUNTUU ETTÄ MEILLÄ ON TODELLA SAMANKALTAISET TAPAUKSET
No voi ei! Tommoset syyt on ihan ymmärrettäviä!
Mutta entäs jos kyseessä on IHAN TAVALLINEN lapsi, ilman eritysijuttuja? Korkeintaan joku ruokavalio, jotka nykyään on kovin yleisiä.. Entäs jos kyseessä on isä, joka on ollut lapsen elämässä JO ENNEN EROA?
Ja entäs jos kyseessä on uusperhe, joka ei ole mikään läpihuutjuttu, vaan vakaa ja kestävä??
En minäkään ymmärrä enkä hyväksy, että lapselle esitellään parin viikon tuttavuudet, että lapsen pitää aina tutustua uusiin ihmisiin ja aina uudelleen pettyä ja luopua.
Mutta siis jos kyseessä on normaali uusperhe, joka pysyy kasassa.
No, voihan sekin perhe hajota ja erota. Ihmisiä voi vaikka kuolla. Se kuuluu elämään eikä sitä voi sulkea lapseltakaan pois.
Olihan mun lapsen isä mukana elämässä, mutta harvoin osallistui hoitamiseen, teki paljon töitä (hän itse myöntäny, että hänelle työ tosi tärkeätä), jne...
Mutta juuri se koska minä hoidin aina lapsen jne.. ja isä paljon poissa kotoa, eikä aktiivisesti osallitunut hoitoon,,, ni lapselle ja isälle ei muodostunut mitään kunnon suhdetta... siksi lapsi ahdistunt-> ku erossa äidistään ja ei luota isäänsä, eikä ole siihen kovin kiintynyt.
ELI PIENELLE LAPSELLE SE SÄÄNNÖLLIYYS, TURVALLISUUS JA RAKKAUS ON TÄRKEÄTÄ (ARJESSA JOKA PV)!
JA JOS LAPSI EI KERTAKAIKKIAAN TUNNE OLOAAN TURVALLISEKSI ISÄN KANSSA JA AHDISTUU -->NI MIKSI MUN PITÄISI RÄÄKÄTÄ LASTA YRITTÄMÄLLÄ AIHEUTTAA PAHAA OLOA!
nyt on tärkeintä yrittää saada lapsen ja isän suhde johonkin jamaan jotta voisi joskus ruveta joka toinen vkonloppu--->ja koska meil tällainen tilanne lapseni tulee aina tapaamaan isäänsä ilman uutta puolisoa, jotta vältyttäisiin siltä ahdistumiselta ja isä tosiaankin viettää aikaa KAHDESTAAN LAPSEN KANSSA ja antaa tälle huomiota, kiintymystä ilman, että joku muu häiritsee sitä omilla asioillaan.
Olenkin sanonut, että tämä on mun mielipide jnee...
On hyviä ja huonoja eroja ja tärkeintä niissä on
lapsen etu
Mä en jaksa uskoo, et pelkästään tapaamisviikonloput olisi syynä tohon tarinaan, et kundi käy teraputilla ja ajautu päihteiden väärinkäyttäjäksi. VAIN isän vika - mä en usko.
Kyl on ollu muitakin hylkäämiskokemuksia, toihan on ollu vaan joka toinen viikonloppu!
Et lapsen pitäsi saada täysin jakamaton huomio äidiltä tai isältä ni sitä en tajua. Tai muuten tulee ongelmia lapselle myöhemmin tai heti. Miten tämmönen lapsi selviää koulussa??????? kerhossa????
On marttyyrijuttua, jos lapselle kerrotaan: sun isäs ei haluu tavata sua, ja vain sua, kahden kesken, ni sit sun isäs ei välitä susta eikä halua tavata sua ollenkaan.
MITÄ TOI TEKEE LAPSELLE??
Miks ei kerrota: MINÄ en halua että sä tapailet isän uutta elämänkumppania, ja isä ei suostu muulla tavalla tapaamiseen, niin tapaamisia ei järjesty.
MIKSI EI? Toihan on se totuus.
Totuus on että tommonen huoltaja on lapsellinen, keskenkasvainen, mustasukkainen. Kaikkee tätä tai jotakin noist.
Että joku elää VAIN LAPSELLEEN elää myös LAPEN KAUTTA eikä se oo tervettä kelleen.
Kapakka ja ryyppääminen ja irtosuhteet on eri asia, kuin et on muutakin elämää kuin VAIN lapsi. Et olisi ihmissuhde, pysyvä ja hyvä. Se ei vahingoita ketää. Katkeruus, mustasukkasuus ja huonot ja väkivaltaset ihmissuhteet vahingoittaa kaikkia.
YEPP! Aivan oikein!
Ja, miksi menisit takaisin jos oot kerran sitä päätänyt?!
Kyllä, lapset tulevat ymmärtämään joskus myöhemmin.
Minun tyttö (8 vuotta) on jo kysynyt: miksi äiti, sä oot silloin semmoin isä valinnut :) :(
Mä sanoin hänelle, kyllä minä kerron sinulle kun oot iso tyttö:)))
Minulle on oikeestaan ihan sama, että uskotko vai et--> valitettavasti loppujen lopuksi me ei tiedetä vasta ku vuosien pääst miten asiat vaikuttaa lapseen ja mitä takaumia lapsuudesta tulee vaikuttamaan aikuiselämään.
Minun tapani kasvattaa ei miellytä sinua, mutta eihan sinunkaan tapa kasvattaa miellytä minua..,
Eli jokainen ollaan omanlaisia jne... :-)
Kerro mulle miksi haluaisin että ex joskus ilmestyvä uusi saisi tavata lastani, mitä se muka antaa lapselleni (lapsella on tarpeeksi ja paljon tärkeitä ihmisiä, jotka rakastavat lastani --> tulee kavereita, tyttöystäviä jne... Lapselleni minä tarjoan perusturvallisuuden, kodin jne... isää käy tapaamassa-->biologinen isä, mutta ei kehity henkistä isää, koska oli aivan liian pieni kun isi lähti-->eikä kerenny suhdetta syntyyn isän ja lapsen välillä (isä oli paljon poissa ja lapsi minun kanssa paljon)!
MINÄ HALUAN, ETTÄ LAPSENI TAPAA ISÄÄNSÄ, JOTTA TIETÄÄ MISTÄ ON TULLUT! MUTTA tämä tuleva uus sit joskus, ei ole oleellinen lapsen elämän kannalta.
tärkeintä on suhde minuun ja isään. TAPAAMISELLA TURVATAAN LAPSEN JA ISÄN TAPAAMINEN KAHDENKESKEN (SE ON ETÄVANHEMMAN JA LAPSEN AIKAA KAHDENKESKISEEN YHDESSÄ OLOON). Ja jos ruvetaan pilkunnu...; missään lain pykälässä ei taata uusiopuolisoille minkäänlaista asemaa lapsen elämässä, ei tapaamisoikeutta, ei mitään laillisia oikeuksia lapseen --> revi siitä
SIIS EN SANONUT ET ELÄN LAPSEN KAUTTA; VAAN LAPSEN EHDOILLA JÄRJESTÄN OMAA ELÄMÄÄNI-->KYL MINÄKIN JOSKUS KÄYN ULKONA, HARRASTAN LENTOPALLOA JNE...
unohdin mainita, että sit ku lapsi 12 päättäköön itse, että haluaako mennä isälle sillon ku isin uusi paikalla. Silloin jo osaa itse, ilman että kukaan muokkaa lapsen mieltä pitääkö siitä vai ei!
lojaali vanhemmilleen ja esittää niitä mielipiteitä ominaan, joita tietää vanhempien haluavan kuulla! Jos esim. äiti ei pidä isän uudesta, lapsi kyllä sen vaistoaa ja ei pidä myöskään tästä. Ihan vain lojaaliuttaan.
Totta puhut. lapsi on lojaali vanhemmilleen, sellaisessakin tapauksessa kun lapsi huostaanotetaan lapsi on lojaali vanhemmilleen.
ja sit monet vanhemmet luulee et lapsi itse puhuu ja on ihan itse jotakin mieltä, vaikka lapsi vaan toistaa vanhempiensa mielipiteet omin sanoin. nähty on. myös sit 12-v sitten, lapsi haluaa että rauha säilyy maassa ja toimii silleen et se miellyyttä äitiä ja isää -- koska lapsi on riippuvainen vanhemmistaan--
...mitä tilaa, sanovat jotkut "viisaat", mutta kukapa on tilannut perheväkivaltaa, alkoholiongelmia tai muita eroon johtavia asioita?
ei varmaan yksikään meistä jotka olemme eronneet.
eron syitä yleensä ei tutkita , mutta varmuudella jokainen joka joutuu valitsemaan yksin elon lasten kanssa on joutunut tilanteeseen jossa hänen on ollut pakko valita asia jota niin tunnutaan TODELLAKIN näillä sivuilla vihaavan. voisinkin varmaksi sanoa että jokainen ns.soraääni joka yksinhuoltajia soimaa on itse katkeroitunut omaan elämään tai joutunut huomaamaan että yksinhuoltajat ovatkin vahvempia kuin hän itse eli omatunto romahtaa. hyvää jatkoa kaikkille yksinhuoltajille ja kaunista kesää, nauttikaa ja olkaa ylpeitä itsestänne.
Pitänee minunkin tunkea lusikkani tähän soppaan, vaikka toistaiseksi olen ollut vain kuunteluoppilaana ja ihmetellyt.
Tiedän varmuudella, että_jokainen_yksinhuoltaja_ei ole ollut pakon edessä valitsemaan yksinhuoltajuutta. Tiedän sen siitä, että olen kävelevä esimerkki äijästä, jonka luota ei ollut ainuttakaan perusteltua syytä lähteä. Eriävän mielipiteen sanominen ääneen, yrittäjyyden mukanaan tuoma pitkänlainen työpäivä, tiettyjen kalenterisidonnaisten rituaalien noudattamatta jättäminen tai vähävaraisuus eivät käsittääkseni ole perusteltuja syitä hakea ero. Vai onko nykynaiselle? ;)
Väitän, että en ole ensinkään ainutlaatuinen tapaus siltä osin, että nainen lähtee litomaan ihan vain sillä perusteella, että "ei enää huvita" tai "ei ole kipinää". Tuolla toisaalla paljon kritiikkiä osakseen saaneet yksinhuoltajien etuisuudet ovat ihan arkipäivää ja totta ja dokumenttia. Siksihän sitä niin helposti lähdetäänkin, kun yhteiskunta takaa toimeentulon joka tapauksessa ja monasti voi vielä napata lähtiessään kivan pesämunan matkaansa. Eipä tule mieleen tehdä avioehtoa, kun on pee auki vielä opiskelujen jäljiltä, nuori ja ihastunut. Minusta ei paljoa kostunut, mutta onhan sekin jotain, kun saa parin vuoden palkan etukäteen puhtaana käteen ja joka kuukauden ensimmäinen päivä on tilipäivä - oli töitä tai ei.
Jos haluat tulkita tämänkin "soraäänen" katkeroitumiseksi, ole hyvä vain. Et edes ole kokonaan väärässä, jos niin teet. Ketäpä ei potuttaisi ja riepoisi alkaa maksamaan uudelleen puolikasta yrityksestään, jonka juuri oli saanut lunastettua velattomaksi? Puolikkaalla ei voi toimia, joten heitinpä sen sikseen ja ryhdyin tukkijätkäksi. Vuokrattu muutaman hehtaarin maapaikka luonnonkauniilla paikalla, ei huolta omaisuudesta ja taattu työpaikka vakavaraisessa firmassa sopivat tähän elämäntilanteeseen. Katsotaan nyt sitten muutaman vuoden päästä, kun tasingot on maksettu... tiedä, vaikka ryhtyisi uudelleen yrittäjäksi, kun on taito hyppysissä ja tuotekin pysyvästi ajantasainen.
ps
Yrittäjyys muuten ei sovi kaikille, vaan se vaatii ihan tietynlaista luonteenlaatua. Varsinkin euro-Suomessa, jossa menestys on otettava - sitä ei anneta.
.. jos työ on tärkeämpää kuin perhe. kortsut on keksitty.
olen itsekkin yrittäjä joten tiedän tuon puolen elämästä kyllä. ne eivät ehkä sinusta ole syitä mutta otitko huomioon että perhe-elämässä tarvitaan aikaa toiselle, huomion osoitusta jne, yrittäjänä tiedän ettei siihen paljoa aikaa jää ja hermot kireenä asioista JNE. EN KUITENKAAN HALUA SOIMATA, ymmärrän kantasi. asiasta voisi puhua kuinka apljon vain mutta tällä sivulla se taita olla vaikeaa. luonto rauhoittaa, siinä suhteessa teit varmaan oikean päätöksen.
Suomentaisitko hiukan, miten tuo "kauko" liittyy tähän keskusteluun. Viittaako se johonkin nikiin, jonka luulet ottaneen uuden muodon? Ei huvittanut selata kaikkea läpi, kun näkyy olevan niin paljon silkkaa sontaa ja häiriköintiä mukana. Voihan sitä kuitenkin kokeilla, jos vaikka saisi muutaman mielipiteen vaihdettua hukkumatta joutavaan soopaan siinä välissä.
Miten muka ei yrittäjällä riitä aikaa perheelleen? Sitähän on ruhtinaallisesti verrattuna noihin baarikärpäsiin, jotka pörräävät kavereineen keppaa imemässä. Jokainen tietenkin laatii oman tärkeysjärjestyksensä asioille, mutta minun mielestäni on silkkaa höpötystä väittää, että yrittäjyys on este perhe-elämälle. Tietenkin on päiviä, jolloin siellä töissä menee tosiaan aamusta yömyöhään, mutta se on poikkeus eikä sääntö. Omaa bisnestä pyörittävä harvoin pääsee yhtä vähille työtunneille kuin nämä ay-liikkeen lemmikit pekkasineen ja ties millä verukkein saatuine lusmuilupäivineen. Ei silti pidä sekoittaa käsitteitä työnarkomania ja yrittäjyys. Useinhan ne kulkevat rintarinnan, mutta jälleen pitää muistaa, että yleistäminen ei kuvaa reaalitilannetta.
Millainen on sinun mielestäsi oikeanlaista huomionosoitusta?
Minun mielestäni naiset pitävät ystävällisistä sanoista, halauksista, kodin hoidosta heidän kanssaan, keskusteluista sekä joskus ihan vain likikkäin notkumisesta tekemättä yhtään mitään. Tämän uskomuksen puitteissa olen toiminut ja muuta en taida. Missä menee vikaan? Seksuaalisten mieltymysten yhteensopivuudesta on parisuhdepalstalla varmaankin riittävästi porinaa, joten siihen tuskin on syytä uppoutua täällä.
Mitä luonnonrauhaan tulee, voit vaikka käväistä luonnonsuojelupalstalla lukaisemassa näkemyksiäni.
Tämä keskustelu on minusta mennyt aika lapselliseksi, kypsymättömäksi toisen osapuolen syyttelyksi. Yhdellä on yksi kokemus ja sillä perusteella yleistetään. Exät ovat kamalia, olipa kyseinen exä sitten lapsen huoltaja tai tapaajaosapuoli, uusioäidit ovat kamalia, vaikkei heitä edes tunneta eikä ole kunnolla edes nähty - vaikka hekin ovat ueseinmpiten jollekin exiä ja omille lapsilleen yksinhuoltajia ja äitejä??!!
Sulle Tukkijätkä: vaikka sulla on toisenlainen kokemus eron syistä, niin ei ole kaikilla.
Esim. itse en kauheasti jaksanut perustella lapseni isälle tai muillekaan eron ja lähdön syitä. Sanoin vain jotain ympäripyöreetä. En jaksanut kertoa, että kulissien takana oli henkistä väkivaltaa, alistamista, jatkuvaa riitaa joka leimattiin minun syyksi mutta joka johtui siitä, että minulla ei ollut tälle miehelle eikä hänen suvulleen ihmisarvoa ja taistelin sitä vastaan - se oli mukana jokaisessa arkipäivän asiassa. Arjen ja lapset hoidin minä, mies oli palkollinen mutta aina töissä ja vapaa-ajalaan vanhemmillaan tai kavereillaan, perhe ja minä olimme koti, jonne tullaan pesettämään pyykki, ottamaan valmis ateria vastaan jne.
Ehkä olisin jaksanut tämän, jos olisin saanut kiitoksen, arvostuksen, rakkauden, mutta ei..En jaksanut tätä kaikkea.
Nyt elämän koukjeroien jälkeen olen perustamassa perhettä eronneen miehen kanssa, jolla on lapsia edell. liitosta (kuten mullakin siis) ja kaiken lisäksi hän on yksityisyritäjä! JA kyllä, aikaa on omille lapsille, minun lapsilleni, minulle.
Minula on uusi "rooli", josta en hulluimissa unissanikaan osannut kuvitella: sen lisäksi että jo ennestään olen kama exä ja sitä kautta huono ihminen ja huono äiti lapsilleni, ja että olen myös rahanahne yh, yhteiskunnan elätti (vaikka käyn töissä eikä isä maksa elatuksiaan eikä ole kiinnostunut tapaamisesta) jne jne, olen nyt myös kamala "äitipuoli" isän ja hänen lastensa välissä pilaamassa heidän kahdenkeskeistä olemistaan????
En tunnista itsenäni mistään näistä määreistä.
Katkeruus paistaa läpi liian monen kirjoituksesta. Vaikka ymmärrän toki, kun mennyt elämä on ollut mitä on ollut jne, ja aikanaan niistä pääsee yli.Toivottavasti siis pääsee yli ja ohi, sillä tommonen asene, mitä näissäkin haukkumiissa on ollut toista osapuolta kohtaan loppujen lopuksi lyö itseään vastaan ja lapsille nimenomaan on pahasta.
Olisiko kyse omasta heikosta itsetunnosta, omasta epävarmuudesta? Kuvitelmasta, että muut arvostelevat sinua koko ajan? Että se aika, mitä toinen nainen = "äitipuoli" antaa lapsellesi, on pois sinulta tai että ko. uusihminen haluaa kilpailla paikastasi ? - ikään kuin äidin paikasta voisi kilpailla?
Kun te kirjoitatte tänne, ettette tunnista jostakin määreestä itseänne, onko se sitten synninpäästö?
Luuletteko, ettei kyseisen tapaisia yh:ta olekaan? Eikö kukaan teistä uskalla antautua keskusteluun yleisellä tasolla? Mulle on ainakin vissi ero, jos keskustellaan minusta tai jos puhutaan yleisellä tasolla.
Miksi ottaisin pultia jostakin yleismaailmallisesta ilmiöstä? Mieluummin pidänkin keskustelun yleisenä, kuin alan esitellä omia ratkaisuja elämässäni.
Olisiko tässä se syy, miksi täällä niin riivatusti AINA tapellaan...
Oliko oma kommenttisi sitten synninpästö? Sinä et ainakaan ota henkilökohtaisesti yleismaailmallisia ilmiöitä; osaat katsoa laajasti asioista, et pyöri missään pikku piireissä?
Ainakin minä olen myös henk-koht.saanut kuulla mikä olen, toinen on tiennyt, että koska olen yh, olen sitä ja tätä. Juuri niitä samoja yleistyksiä ja käsityksiä joita täälläkin on yh:n päälle kaadettu.
Ihan varmasti on kaikenlaisia ihmisiä mutta raivostuttaa yleistys. Sehän oin rasismia. Koulussa lapsille opetetaan että hyväksy somali, somalikin on ihminen vaikka onkin tummaihoinen, mutta sitten samat valkonaamat kiusaavat ja jättävät ryhmän ulkopuolelle muualta muuttaneen joka puhuu väärää muurretta. Tai opiskelukaverit jättävät ryhmän ulkopuolelle sen opiskelukaverin, joka on yh. SEllaista ei huolita joukkoon. Eikä ihmiseen haluta edes tutustua. Omien ennakkoasenteiden perusteella tehdään päätöksiä.
Sinustakin voi tehdä johtopäätöksen, että olet kylmä ja kova ja itsekeskeinen ja äärettömän epäempaattinen etkä kykene antamaan rakkautta lapsillesi.
Kyllä täällä vastaillaan varsin loukkaavasti kirjoituksiin, henk-koht tasolle menevin kommenteoin. Vaikka se on vain teksitä netissä, se loukkaa monia.
Jos puhutaan yleisellä tasolla, ei käytetä ilmaisuja "te", "sinä", vaan puhutaan passiivissa. TAi käytetään ilmaisiua: monet yh:t, jotkut.. jne.
on joulukalenterista vuodelta jotain, jossa toinen tonttu totes aina toiselle jees jees kauko, sävyyn: joo joo, älä lässytä. mitä tulee sun kysymykseen, olet oikeassa että naiset kaipaa ja tykkää huomion osoituksista jne mitä leuttelit.
empä ole vielä huomannut yhtään yrittäjää jolla ois ollut KUNNOLLA aikaa perheelle, en ollut aikanaan mullakaan joten laitoin pelin poikka ja valitsin perheen. empä jaksa etsiä mitään luontosivuja. mutta jos haluat keskustella asiata lisää, anna tulla, vastailen kyllä.
Luin noita muita viestejäsi ja ymmärsin,ettet ole ollut yyhoona kuin n.vuoden verran?Et siis tiedä yyhoona olemisesta juuri mitään,paitsi sen,miltä tuntuu olla katkera ja kostaa tämä katkeruus lapsen kautta isään joka sitten bumerangina palaa taas lapselle-lapsi tuosta eniten kärsii(sinun asenteestasi siis)-tulet sen kyllä vielä huomaamaan!Tällaisella asenteella lisäät uskomusta siihen,että yyhoot TODELLA ovat juuri sitä,mistä heitä syytetään-ja kehtaat vielä asettua marttyyrin asemaan!Tulee se päivä vielä sinullekin,vaikkei ehkä ihan muutaman vuoden sisällä(ehkä kymmenen vuoden kuluttua),että löydät elämäsi miehen jos nyt sitten päätät muuttaa asenteitasi,sillä tuskin se uusi miesystäväsikään olisi mielissään siitä,ettei teillä kahdella ole vapaa-aikaa lapselta(sivusta seuranneena tiedän tämän olevan totta-katkeroidutpa siitä tai et!)Mitä silloin ajattelet,jos ex-miehesi ei enää mielellään haluakaan tavata lastasi?Luultavasti se on sinulle yksi hailee,mikäli muita hoitopaikkoja on tarjolla...
Peräät muiden ihmisten ymmärtämystä-huomaa,että kaikella ON rajansa!Sanoit,että sinua ei kiinnosta tanssia miehen uuden vaimon pillin mukaan-tämäkin tulee eteen silloin mikäli löydät uuden kumppanin (siitä vapaa-ajan vietosta hänen kanssaan)...Lopuksi vielä:ole katkera niin kauan kuin haluat ja jos haluat kostaa,muista että omaan nilkkaasi se vielä sattuu-pahimmassa tapauksessa kun lapsesi on siinä iässä,että saa päättää omista asioistaan,hän kääntää sinulle selän.Niin,nauti siis itsesäälissä rypemisestä niin kauan kuin on mahdollisuus-ehkä vielä heräät todellisuuteen.Viimeistään silloin kun lapsesi jättää hyvästit.
sillähän vasta TOTUUDEN torvi muka soi. kuules, sinuna katsoisin asioita toisin sillä satun tietää että moni on pipan kanssa samaa mieltä että uuden puolison pillin mukaan hyppimisestä eli ei aleta hyppiä, en minäkään vaikka poikani isän uusi vaimo sitä yritti,ja kun kyseessä on vielä virolainen akka niin vielä vähemmän, kun ei järki muuten mennyt perille sitt otettiin kovemmat otteet. jokainen ero on erinlainen, jokainen kokee eron eri tavalla, mutta se on varmaa jokainen on katkera jollain tavalla erostaan, ei ehkä miehestä vaan siitä tilanteesta johon mies perheensä jätti lähtiessään. minäkin jäin erostani kantamaan lasta yksinään jo 2 lasta enestään, poika huutaa vieläkin ns.isäpuolen perään ja SE SATUTTAA. ei itseni takia vaan lapsen takia. ja tuskin pipankaan kohdalla lapsi äidillen selkäänsä kääntää, päin vastoin kiittää. silloin kun luet juttuja elä ota niitä niin henkilökohtaisesti tai pysy poissa sivuilta, et tarvii kiukutella ihmisille joita et ees tunne.
Vais niin-sittenpä näette.Minä sen sijaan olen kuullut suoraan lapselta itseltään,että hän lähtee kotoo lätkimään heti kun vaan voi-ja tuon on sanonu 10-vuotias!Ei yhtään tule yyhoo äitinsä kanssa toimeen,miksiköhän?Juuri tuon takia,että äiti siellä toisessa päässä antaa lapsille sen kuvan,että exän uus vaimo ois jotenkin paha ja lapsi on kyllä nähnyt itse,että asia on päinvastoin!On eukko pitäny sellasta meininkiä,että ei ansaitse kunnioitusta!
eli "äitipuolen" vallanhimo ja omistamisen tarve. On luonnollista, että biologinen äiti on mustasukkainen lapsestaan, se on jopa lapsen turva, että lapsi on kaikki kaikessa omalle äidilleen. Joskus on myös hyviä syitä olla exälle katkera, sekin on luonnollista ja onneksi aika parantaa haavat. Mutta vain aika parantaa ne. Surutyö vie aina aikaa, eikä sen yli voi hypätä. Jos kyse ei ole vallanhimosta ja vallan väärinkäytöstä, niin silloin yrittäisit tukea sekä äitiä, että lasta ja lastakin vain lapsen äidin kautta.
Kylläpäs on asia sua kovasti valvottanut...Mikä vallanhimo ja omistamisen tarve?Eihän ihmistä voi omistaa,hupsu!En minä mikään uusioäiti ole,enkä äitipuolikaan,enkä ymmärrä,miksi minun pitäisi ketään tukea?Psykologit ja psykiatrit on sitä varten!Ei mulla ole mitään tarvista hamuta valtaa-sitä vastoin,mitä olen joistakin yksinhuoltajista kuullut/nähnyt,h e i l l ä se omistamisen tarve on mennyt sairalloisuuksiin saakka!Ja niin kuin sanoin,minulla ei ole tarvetta toimia kenenkään terapeuttina,se on aivan muiden ihmisten hommia.Ja:tässäpä lienee kysymys muusta kuin surutyöstä,ei-älä ala spekuloida syitä,kun et niitä tiedä!Tämä yh,josta kerroin,ei ole aikoinaan pärjännyt edes omien vanhempien kanssa,vaan alaikäisenä häipyi jonkun äijän matkaan.Nyt kun on itellä uus äijä,niin ei huomioi lapsiakaan tarpeeksi ja sen näkee!
Olenko minä sanonut, että olen puhumassa pahaa ex:n joskus tulevasta uudesta lapselleni --> jossain viesteissäni sanoin, että en aio puhua hyvää, enkä pahaan en ex:stä, enkä sen joskus tulevasta uudesta. Sanoin, että ex:n uudet eivät kuulu eivätkä tule missään nimessä kuulumaan minun ja lapsen elämään, eikä minun tarvii niitä kommentoida onko hyvä ja pahoja (eipä tule mitään ristiriitaa)! LAPSIHAN TAPAA ISÄÄNSÄ->SEHÄN TÄSSÄ PITÄISI OLLA TÄRKEINTÄ (ei se, ettämiten-->se riippuu vanhemmista (heidän välisistä sopimuksista, sossusta, käräjäoikeudesta jne..) Jokainen on oma tapaus on omansa ja pohjalla on varmaan asioita jotka vaikuttaa. Ainahan ero jättää kaikkiin jälkensä (ja katkruutta varmasti on)
Ja sitten vasta lapselle kerrotaan, mitä tapahtui kun aikuinen--> ei lapsi sellaisia asioita käsitä, ku henkinen julmuus jne...!
Mieheni oli paljon töissä: minä hoidon arjen ja lapsen (yösyötöt ja kaikki), hänelle työ oli ja on kuulemma edelleenkin tärkeää... Joten koska hän oli hyvin vähän kotona, ni lapsi kiintyi minuun...Eikä osaa turvata isään
yhtäkkiä elämä olikin paskaa, minä olin vain tylsä äiti ja lapsenkaan takia ei edes kuulemma kannattanu edes yrittää korjata asioita ( kaikkea muuta julmaa paskaa mitää sain kuulla, kipeimpiä en aio teille selittää) --> minulla todettu masennus ex:n käyttämän henkisen julmuuden vuoksi (on jos jonkinlaista lausuntoa henkisen julmuuden aiheuttamista haavoista --> ole onnellinen jos et ole joutunut henkisen julmuuden uhriksi--> ni kun terapeutti sanoi, että se on pahempaa ku fyysinen, jättää mieleen syviä haavoja ikiajoiksi)!
No tilanne ei ollu oikein hyvä mun ja ex:n välien kans ja lapsikin kärsi meijän väleistä ja siitä ettei ole oikein isäänsä kiintynyt, ei uskalla turvata tähän ja ei luota -->joka kerran ku isällä hirveä ahdistus ja hätä pääseekö äitille takas ja eihän äidillä mitään hätää. Joo, eli minullakin erityislapsi:
Lapsen psygologi suosittaa tapaamisia seuraavasti, koska lapsi erittäin ahdistunut ja ristiriidassa (kun erossa äidistään, ja lapsi ei luota isään) lapsi myös huolissaan tapaamisten aikana ettei äitillä ole hätää ja onko äiti varmasti kotona, joka kerran ku isi hakee lapsen lapsi kysyy ja varmistaa minulta: äiti minä tulen takaisin (siis lapsen huoli on se, että varmasti pääsee takaisin)--> ei tarpeen aiheuttaa lapselle enempää tuskaa ja ahdistusta jottei masentuisi kouluiässä:
Täs mitä psygologi ehdottaa
Tapaamiset tosiaan kahdenkesken, jotta lapsi voi luottaa että isä keskittyy häneen jne... (saavat rauhassa rakentaa suhteensa)
Isä tapaa lastaan, joka toinen lauantai aamupv (ei enempää tapaamisia, koska ei haluta että lapsi jatkuvasti ahdistunut)
Missään nimessä ei yöpymisiä, lapsi ei kestä iän ja meidän tilanteen vuoksi.
Ihan tiukasti en ole näistä pitäny kiinni, isä tapaa kerran vkossa ja ollaan pari kertaa yritetty yöpymisä, mutta kun ne ei onnistu... !
Eli meillä on kyl ihan myös muita perusteita kun vain mun tiukat mielipiteet!
mielipiteeni ja nämä muut syyt ovat syynä siihen miksi isä tapaa lastaan KAHDENKESKEN, annanhan lapsen tavata isää (se tärkeintä), mitä sil uudel on väliä saattaa olla ehkä isälle tärkeä-->ei mulle ja lapselle, LAPSEN JA ISÄN TAPAAMISELLA !
JOKAINEN EROTAPAUS ON OMAN ITSENSÄ; SIINÄ VAIKUTTAA PALJON ERILLAISET ASIAT ---> SINULLA OMA MIELIPIDE JA MINULLA OMA (SINULLA ON OIKEUS MIELIPITEESEESI) JA SAAT IHAN VAPAASTI KRITISOIDA MINUN, EI KAIKKIEN TARVII AJATELLA SAMOIN KUIN MINÄ TAI SINÄ.
teistä ei ole oikeassa.
en varmasti aina ole oikeassa... mutta kuka meistä on, jokainenhan uskoo omiin periaatteisiin jne...mielipiteitä on monia, tapauksia monia, kaikki vaikuttaa kaikkeen
Siitähän tääl keskustellaan ja muiden kantoja/mielipiteitä kommentoidaan --> jos minä näen omalle lapselleni jonkun asian oikeaksi ja sopivaksi, ni sit toimin niin
Kaikkihan me kasvatetaan lapsi omien oppimiemme mukaan, varmasti virheitä tapahtuu-->vai väitätkö olevasi täydellinen kasvattaja
Aina saa sanoa mielipiteensä ja kantansa, jos se ei miellytä, sitähän varten tääl keskustellaan ja otetaan yhteen, kun on erillaisia näkökantoja.
Ei ihmiset vaan asiat riitelee... :-)
Mutta jos en vain en näe perustelujesikaan jälkeen mitään syytä vaihtaa kantaani-->ni varmasti pidän omastani kiinni-->ja sinulla oikeus omaasi.
Mutta on ollu kiva kuunnella muiden mielipiteitä ja katsoa kuinka ihmiset osallistuu ja ottaa kantaa.
Minun tapaus on omani ja minä elän elämääni niin kuin parhaaksi katson itselleni ja lapseni parhaaksi.
ja nyt vaikka kuin kävisin kuumana kun luen mielipiteitänne, niin en aio jatkaa kinaamista ikuisesti! Koska en aio mielipidettäni ainakaan Teidän perusteella muuttaa, en vain pysty asiaa näkemään niin rempseän avoimesti kuin te, en usko uusioperheisiin, edelleen nykyaikaiset vanhemmat on mielestäni liian itsekkäitä oman elämänsä/omien halujen suhteen-->lapset kärsii.
LAPSENI TAPAA ISÄÄNSÄ KAHDENKESKEN (TAPAAMISOIKEUS TAKAA SEN AJAN VAIN LAPSELLE/ETÄLLE), EN HALUA EDES TULEVAN UUDEN NIMEÄ TIETÄÄ. EIPÄ LAPSENI TARVII KUUNNELLA MIELIPITEITÄNI UUDESTA/VIHASTA LAPSEN ISÄÄ KOHTAAN, SILLÄ EI OLE MITÄÄN OIKEUTTA VAATIA TAPAMISTA LAPSEEN/OIKEUTTA PUUTTUA MINUN TAPAANI KASVATTAA--> EIKÄ MUUTEN ISÄLLÄKÄÄN KOSKA OLEN YH JA JOS KUOLEN ENEN KUIN LAPSI TÄYSI IKÄINEN, KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTTÄÄ HUOLTAJAN KOSKA OLEN YH JA ARVATKAA AIONKO JÄTTÄÄ NS VIIMEISEN TAHDON....JOSSA HALUAN ETTÄ HUOLTAJUUS SIIRTYY JOLLEKIN...TEILLEHÄN EN SITÄ KERRO ONKO ISÄ, SERKKKU, KUMMI VAI KUMMINKAIMA
ihan sekin, että olisit vähemmän ilkeä ja juoruilisit sekä kuuntelisit juoruja vähemmän. Sama muille ilkeille.
.. viisaus suurella äänellä huutaa! vaan on sama ku pipankin katkeruuden ääni. kasva jo ulos siitä ja tuu vasta sit tänne.
Kalahtiko kalikka omaan nilkkaan,vai?Mä yleensäkin kuuntelen juoruja aika vähän ja ne asiat joille annan painoarvoa,on just ne ei-juorut.Kyllä toi em.oli ihan faktaa.Jos otit puheeni henk.koht.ilkeilynä,ei se sitä kyllä pitänyt olla.Eikös täällä kaikki juoruile omia asioitaan-eihän täällä kukaan toisten oikeita nimiä tiedä,kuten joku jo aiemmin siitä mainitsi vai oletko kenties joku,jonka tunnen?
asiaa uudelleen kun aikaa on kulunut enemmän, lapsi kasvanut ja luonut hyvän suhteen isäänsä?
Olen lukenut noita aiempia juttuja ja ymmärrän kyllä, että tilanteesi on normaalista poikkeava, joten tuo tuntuu varsin järkevältä menettelyltä nyt. Lapsi ja isä saavat tutustua rauhassa toisiinsa ja luoda välilleen kunnollisen suhteen.
Mutta entäs jatkossa? Sitten siis, kun heidän välinsä ovat ihan OK ja viikonlopputapaamiset onnistuvat jne. Tottakai sillä etävanhemmalla pitää silloinkin löytyä kahdenkeskeistä aikaa lapselle, mutta voisitko harkita kantaasi uudelleen tuolloin? Jos siis ex-miehesi vaikka solmii uuden avioliiton, niin eikö olisi aivan normaalia, että lapsenne tutustuu myös isänsä uuteen vaimoon? Lapselle voi nimittäin tulla myös sellainen olo, että hänessä on jotain vikaa kun häntä ei esitellä isän uudelle puolisolle jne. Tapaako lapsesi muuten isänsä puolen sukulaisiaan?
No joka tapauksessa voimia sinulle hankalassa tilanteessa.
En halua enään osallistua keskusteluun, mutta nyt tuli asiallinen kysymys ja ihan asiaa kysyit, joten tähän haluan vastatat
TIlannetta ja asioita katsotaan sitten aikanaan ja kun lapsi 12 kysyn hänen mielipidettä.
Täl hetkellä tilanne vaikuttaa huonolta ja ei ole parannusta näkyvissä.
Jos ahdistus ja epäluottamus isää kohtaan jatkuu viel kouluiässäkin, tapaamiset suoritetaan edelleen kahdenkesken.
OLEN YHTEYDESSÄ EX ANOPPIIN JA APPEEN, jotka todella pahoillaan poikansa tempauksiata ja muusta. Valit sinne OK ja lapsi tapaa säännöllisesti sen puolen isovanhempia ja muita sukulaisia.
Eihän he ole minulle mitään tehnyt
YKSINHUOLTO ON JOSKUS PAIKALLAAN
Jos vanhempien kiistat ovat jatkuvia, ja etenkin, jos kiistaa on sellaisista asioista, joista huoltajien pitäisi päättää yhdessä, yksinhuolto saattaa rauhoittaa lapsen elämän.
Yksinhuolto on useimmiten paras ratkaisu vanhemmille, joiden suhteessa on esiintynyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmia, sairalloista mustasukkaisuutta, työnarkomaniaa tai muita addiktioita.
On myös muistettava, ettei yksinhuolto sulje tapaajavanhempaa pois lapsen elämästä, sillä vanhemmuus toteutuu lapsen ja vanhemman tapaamisissa, jotka voivat olla hyvinkin tiheitä ja kestoltaan pitkiä.
Kiistatilanteissa kuitenkin yksinhuolto osoittaa selkeästi kumman vanhemman näkökulma toteutuu.
Lähde: yksin ja yhteishuoltajien netiitsivut
Eli pahassa tilanteessa yksinhuolto HUOM!RAUHOITTAA LAPSEN ELÄMÄN ; EIKÖ TÄMÄN PITÄISI OLLA TÄRKEINTÄ.
JOS TODELLA ON VAIKEA ERO JNE... NI SILLOIN HAETAAN SE LAPSEN ETU (EI ISÄN TAI ÄIDIN ETU-JOS TILANNE VAATII NI TAPAAMINEN RAUHOITETAAN ETÄN JA LAPSEN KAHDENKESKIKSEKSI TAPAAMISEKSI-- IHAN LAPSEN EDUN VUOKSI!)
NÄIN MINULLAKIN ON JA ISÄ SEN YMMÄRTÄÄ!
ME OLEMME IHMISIÄ: MEILLÄ ON TUNTEET NE NEGATIIVISET JA POSITIIVISETKIN TUNTEET( RAKKAUS VIHA, KATKERUUS,KIINTYMYS, MIELIPITEITÄ
JA JOSKUS TILANTEESTA/ASIOISTA RIIPPUEN KAIKKI VOI KÄRJISTYA PAHAKSI), KAIKKEA TAPAHTUNUTTA EI VOI AINA LAKAISTA MATON ALLE JA JATKAA IHAN KU MITÄÄN EI OLISI TAPAHTUNUT....
IHMISEN MIELI ON TODELLA MONIMUTKAINEN JUTTU JA ME JOKAINEN OLEMME OMIA PERSOONIA