IKUINEN VÄÄNTÖ: EVOLUUTIO VAI KREATIONISMI
Lukemattomia määriä galakseja sinkoutuneena loputtomaan avaruuteen. Kussakin valtava määrä aurinkokuntia. Aurinkokunnissa suuri määrä planeettoja. Yhdessä niistä me ihmiset ja miljardeja muita kasvi- ja eläinlajeja. Miksi…? Miten…?
Meillä on kaksi pääteoriaa jotka pyrkivät selvittämään asiaa ja samalla jakavat mielipiteet. Kreationismin mukaan maailmankaikkeuden ja kaiken siihen kuuluvan on luonut jonkinlainen Jumala. Evoluutioteoriassakin maailmankaikkeuden alku on varsin heikkojen teorioiden varassa. Kuten että kaikki elollinen maapallolla on alkanut solusta joka on alkanut monistua ja kehittyä, miljardien vuosien ajan.
Kumpikin teoria aiheuttaa pohjattomasti kysymyksiä. Itselläni on muutamia ihmetyksen aiheita noista kahdesta, omia ja kirjailijoilta lainattuja.
Jos kreationismi on totta, ei voi kuin ihmetellä, miksi ihmistä varten on luotu näin valtava makromaailmankaikkeus, joka sisältää aivan käsittämättömän mikromaailman ja niinkin kummallisen asian kuin ajan, joka on tavallaan turha, jos ikuisuus on olemassa, kuten kreationismin ajatukseen myös sisältyy. Ja miksi tällainen kauhistus kuin ihminen olisi luotu. Homo sapiens kun (yleisellä tasolla) tekee pahaa
– eläin- ja kasvikunnalle: tappanut lukemattoman määrän lajeja sukupuuttoon. Ja jatkaa kiusantekoaan, kun kerran on vallan ottanut.
– maapallolle: maa on tuhoutumassa jo nyt elinkelvottomaksi, vaikka ihminen on rulettanut suhteellisesti ottaen vasta hyvin pienen aikaa.
– itselleen: tuhoamisaallot vyöryvät sinne tänne vuosisatojen saatossa. Ja vaikka puhuttaisiin yksilöllisistä asioista, niin aika selvää on että ihminen on paha toiselle ihmiselle. Valtavat määrät väkeä on säätämässä lakeja ja valvomassa niiden noudattamista jotta porukat edes jotenkin pysyisi aisoissa. Puhumattakaan esim. sota- ym. anarkiatilanteista jolloin lait eivät rajoita.
Mark Twainin sanoin: ”Jos ihminen olisi luonut ihmisen, hän häpeäisi tekoaan.”
Kreationismissa voi lisäksi ihmetellä, että kuka sitten loi Jumalan. Joskus vastataan, että Hän on ollut aina, mutta se ei selvitä ihmisjärjelle mitään. Tähän on kiva lisäkysymys: mistä Jumala voi tietää, että ei ole jotain vielä suurempaa Jumalaa, joka on luonut hänetkin? Sehän, että Hän on kaikkitietävä, on vain Hänen oma käsityksensä.
Evoluution ymmärtämisessäkin on ongelmansa. Vaikkapa että miten joku olio voi alkaa kehittämään jotain, vaikkapa näköaistia. Moista kykyä kun ei ollut missään koskaan ennen ollut. Mistä se arvasi, että nähdäkin voisi? Tai lentokyky. Mistä otus tiesi, että kun noita eturaajoja muutaman miljoonaa vuotta jaksaa treenata, niin joskus lapsenlapsen........lapseni osaa liihotella taivaalla? Kun mikään ei vielä ollut lentänyt. Olen nähnyt hieman kyseenalaisiakin vastauksia noihin. Näköaisti kuulemma kehittyi kun iho aisti valon säteilyn jne... Lentokyky taas parani asteittain, kun räpyläjalkainen hypätessään räpytteli eturaajojaan... Enpä tiedä. Vahingossa kehittyminenkin on hankala: sehän edellyttäisi valtavan määrän samaan suuntaan kehittäviä vahinkoja peräkkäin. Sitä paitsi sinne ihan alun alkuun jää kuitenkin suuria kysymysmerkkejä.
Voidaan väittää, että jos solutasolta lähdetään kehittämään, ei millään loogisella todennäköisyydellä voida päätyä nykyiseen tilaan. Tähän vastataan että onhan se mahdollista koska maailma nyt on tällainen.
Jos evoluutio katsotaan liian vaikeaksi sulattaa, niin eikö monimutkainen asia ole liian yksinkertaistettu, jos sanotaan että no, sitten vain joku loi tämän kaiken ”puff”, tosta vaan.
Vaikka kreationismi osoitettaisiin oikeaksi, niin ei se vielä sinänsä Jumalan olemuksesta mitään todistaisi.
Jos evoluutio todistettaisiin todeksi, niin ei se sulkisi Jumalaa pois. Sehän riippuu Jumalan määrittelystäkin, jonkun mielestähän Jumala on luonto. Ja onhan Jumala voinut käyttää evoluutiota luomistyössään.
Nämä tulevat aina olemaan ihmistä suurempia mysteereitä. Sitaatti: ”Olisipa vähemmän niitä jotka luulee tietävänsä ja enemmän niitä jotka tietää luulevansa.”
Jos tehdään oletus, että maailma on olemassa ja me siinä mukana, tällaisena kuin sen koemme, on olemassa myös oikea selitys, miten tämä kaikki on kehittynyt. Miksi lakkaisimme etsimästä perimmäistä syytä olemassaolollemme, vaikkemme ehkä koskaan tule ymmärtämään, mitä tekijä oikein on tarkoittanut? Silläkin uhalla, että voi olla parempikin, ettemme tiedä.
Lukemattomia määriä galakseja sinkoutuneena loputtomaan avaruuteen. Kussakin valtava määrä aurinkokuntia. Aurinkokunnissa suuri määrä planeettoja. Yhdessä niistä me ihmiset ja miljardeja muita kasvi- ja eläinlajeja. Miksi…? Miten…?
Meillä on kaksi pääteoriaa jotka pyrkivät selvittämään asiaa ja samalla jakavat mielipiteet. Kreationismin mukaan maailmankaikkeuden ja kaiken siihen kuuluvan on luonut jonkinlainen Jumala. Evoluutioteoriassakin maailmankaikkeuden alku on varsin heikkojen teorioiden varassa. Kuten että kaikki elollinen maapallolla on alkanut solusta joka on alkanut monistua ja kehittyä, miljardien vuosien ajan.
Kumpikin teoria aiheuttaa pohjattomasti kysymyksiä. Itselläni on muutamia ihmetyksen aiheita noista kahdesta, omia ja kirjailijoilta lainattuja.
Jos kreationismi on totta, ei voi kuin ihmetellä, miksi ihmistä varten on luotu näin valtava makromaailmankaikkeus, joka sisältää aivan käsittämättömän mikromaailman ja niinkin kummallisen asian kuin ajan, joka on tavallaan turha, jos ikuisuus on olemassa, kuten kreationismin ajatukseen myös sisältyy. Ja miksi tällainen kauhistus kuin ihminen olisi luotu. Homo sapiens kun (yleisellä tasolla) tekee pahaa
– eläin- ja kasvikunnalle: tappanut lukemattoman määrän lajeja sukupuuttoon. Ja jatkaa kiusantekoaan, kun kerran on vallan ottanut.
– maapallolle: maa on tuhoutumassa jo nyt elinkelvottomaksi, vaikka ihminen on rulettanut suhteellisesti ottaen vasta hyvin pienen aikaa.
– itselleen: tuhoamisaallot vyöryvät sinne tänne vuosisatojen saatossa. Ja vaikka puhuttaisiin yksilöllisistä asioista, niin aika selvää on että ihminen on paha toiselle ihmiselle. Valtavat määrät väkeä on säätämässä lakeja ja valvomassa niiden noudattamista jotta porukat edes jotenkin pysyisi aisoissa. Puhumattakaan esim. sota- ym. anarkiatilanteista jolloin lait eivät rajoita.
Mark Twainin sanoin: ”Jos ihminen olisi luonut ihmisen, hän häpeäisi tekoaan.”
Kreationismissa voi lisäksi ihmetellä, että kuka sitten loi Jumalan. Joskus vastataan, että Hän on ollut aina, mutta se ei selvitä ihmisjärjelle mitään. Tähän on kiva lisäkysymys: mistä Jumala voi tietää, että ei ole jotain vielä suurempaa Jumalaa, joka on luonut hänetkin? Sehän, että Hän on kaikkitietävä, on vain Hänen oma käsityksensä.
Evoluution ymmärtämisessäkin on ongelmansa. Vaikkapa että miten joku olio voi alkaa kehittämään jotain, vaikkapa näköaistia. Moista kykyä kun ei ollut missään koskaan ennen ollut. Mistä se arvasi, että nähdäkin voisi? Tai lentokyky. Mistä otus tiesi, että kun noita eturaajoja muutaman miljoonaa vuotta jaksaa treenata, niin joskus lapsenlapsen........lapseni osaa liihotella taivaalla? Kun mikään ei vielä ollut lentänyt. Olen nähnyt hieman kyseenalaisiakin vastauksia noihin. Näköaisti kuulemma kehittyi kun iho aisti valon säteilyn jne... Lentokyky taas parani asteittain, kun räpyläjalkainen hypätessään räpytteli eturaajojaan... Enpä tiedä. Vahingossa kehittyminenkin on hankala: sehän edellyttäisi valtavan määrän samaan suuntaan kehittäviä vahinkoja peräkkäin. Sitä paitsi sinne ihan alun alkuun jää kuitenkin suuria kysymysmerkkejä.
Voidaan väittää, että jos solutasolta lähdetään kehittämään, ei millään loogisella todennäköisyydellä voida päätyä nykyiseen tilaan. Tähän vastataan että onhan se mahdollista koska maailma nyt on tällainen.
Jos evoluutio katsotaan liian vaikeaksi sulattaa, niin eikö monimutkainen asia ole liian yksinkertaistettu, jos sanotaan että no, sitten vain joku loi tämän kaiken ”puff”, tosta vaan.
Vaikka kreationismi osoitettaisiin oikeaksi, niin ei se vielä sinänsä Jumalan olemuksesta mitään todistaisi.
Jos evoluutio todistettaisiin todeksi, niin ei se sulkisi Jumalaa pois. Sehän riippuu Jumalan määrittelystäkin, jonkun mielestähän Jumala on luonto. Ja onhan Jumala voinut käyttää evoluutiota luomistyössään.
Nämä tulevat aina olemaan ihmistä suurempia mysteereitä. Sitaatti: ”Olisipa vähemmän niitä jotka luulee tietävänsä ja enemmän niitä jotka tietää luulevansa.”
Jos tehdään oletus, että maailma on olemassa ja me siinä mukana, tällaisena kuin sen koemme, on olemassa myös oikea selitys, miten tämä kaikki on kehittynyt. Miksi lakkaisimme etsimästä perimmäistä syytä olemassaolollemme, vaikkemme ehkä koskaan tule ymmärtämään, mitä tekijä oikein on tarkoittanut? Silläkin uhalla, että voi olla parempikin, ettemme tiedä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se ongelma.
Mitä tekjä on tarkoittanut?
En mä vaan tiedä!