Olen löytänyt sielunkumppanini, ihmisen joka katsoo suoraan lävitseni kuten minä myös hänen. Ja kaikki lähti yhdestä katseesta vyörymään.
Olemme kuin 30-vuotta yhdessä ollut pari joilla on säilynyt kaikki hyvä suhteessa. Miten jonkun kanssa voi olla niin helppo, turvallinen ja hyvä olla? Miten tämä voi tuntua niin oikealta ja puhtaalta molemmin puolin niin henkisesti kuin fyysisesti? Voin sanoa olevani onnekas että olen saanut edes kokea näin vahvoja tunteita, koska uskon ettei toista vastaavaa tule....
Ja kyllä..kaikista järkevistä ja tiukan moraalin omaavista ihmisistä minä sinkku, paha ja huono ihminen olen sekaantunut varattuun mieheen...mutta kuitenkin mieli on tyynempi kuin koskaan, jotenkin vain tiedän syvällä jossain että näin oli tarkoitettu..
Olemme kuin 30-vuotta yhdessä ollut pari joilla on säilynyt kaikki hyvä suhteessa. Miten jonkun kanssa voi olla niin helppo, turvallinen ja hyvä olla? Miten tämä voi tuntua niin oikealta ja puhtaalta molemmin puolin niin henkisesti kuin fyysisesti? Voin sanoa olevani onnekas että olen saanut edes kokea näin vahvoja tunteita, koska uskon ettei toista vastaavaa tule....
Ja kyllä..kaikista järkevistä ja tiukan moraalin omaavista ihmisistä minä sinkku, paha ja huono ihminen olen sekaantunut varattuun mieheen...mutta kuitenkin mieli on tyynempi kuin koskaan, jotenkin vain tiedän syvällä jossain että näin oli tarkoitettu..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksiköhän on edelleen varattu se sun prinssi rohkeas? Etsisköhän vähän vaihtelua tylsään parisuhteeseensa? On ihmisiä, jotka haluavat elää syöden kakkua molemmilta puolilta. Mitenköhän on, kestäisköhän suhteenne arkielämää? Toivottavasti itse tulet joskus petetyksi elämässäs, niin tiedät miltä hänen vaimostaan tuntuisi tietäessään teistä.
ja kehtaatkin verrata itseänne 30 vuotta hyvässä parisuhteessa olleisiin! Itse olen ollut 30 vuotta yhdessä mieheni kanssa.
toisia kuolevaisia niin paljon parempia ihmisiä riittääkin moralisoimaan muita..? Tällainen omahyväisyys on säälittävää!
Alkuperäiselle sanoisin vain kliseisesti: "onnea valitsemallasi tiellä"... Helppo polku se ei ole kulkea, mutta toivottavasti loppu on onnellinen - oli se sitten millainen tahansa. Ainakaan sinun ei tarvitse kiikkustuoli-ikäisenä miettiä, jäikö jotain suurta mahdollisesti kokematta...
Tiedoksenne ettei kyseinen mies ole naimisissa, kihloissa eikä hänellä ole onneksi lapsia. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista vaikka niin ois helpompi uskoa ja elää. Käyn itseni kanssa kovaa kamppailua ja voi olla että otan siipeeni, tai sitten saan jotain aivan uskomatonta.
On vaan niin että on ihmisiä joiden kanssa sinun on tarkoitus kulkea tietty matka elämästä ja sitten on niitä loppuelämän ihmisiä. Miten kukin sen löytää, voi olla toisinaan kyseenalaista, mutta niinkin suuri asia kuin Rakkaus, jos sen siinä voittaa, niin tuska ei ole ollut turhaa.
T: Alkuperäinen
taas näitä,että kun mun kohdalle sattui näin...niin se on mun oikeus rakastaa tätä varattua miestä.Huh!
Mitäs siihen sanot että mulla oli ihan sama tunne puolisooni ja me olemme kokeneet olevamme ne juuri oikeat toisillemme ja olemme olleet toistakymmentä vuotta oikeasti pari...tuli ylämäki suhteessa ja olimme kriisin keskellä niin juuri sinunlaisesi nainen tuli väliimme...Millä oikeudella?Tarkoituksena kulkea hetken matkaa minun puolisoni kanssa?Aika hyvä veruke sille ettei löydä vapaana kulkevaa ihmistä.Heikkoja te olette ja ansaitsette toisenne todella.Perusluottamus on varmasti olemassa kummallakin kun kumpikin tietää että toinen on valmis pettämään...Jos se Suuri Rakkaus tulee vastaan ja on tarkoitus kulkea hänen kanssaan hetken matkaa.
Koitahan tulla sitten kertomaan miltä sinusta tuntuu kun olet oikeasti kulkenut miehesi kanssa sen 30 vuotta ja joku sinunlaisesi sotkeutuu suhteeseenne...Tsemppiä todella valitsemallasi tiellä!Itsekeskeisyys kunniaan...oma napa on tärkein...vaikka sillä hajotettaisi monen ihmisen elämä ympäriltä!Hienoa!
Ja ei tarvitse vastata että olen katkera jätetty akka...sillä niin ei ole.Puolisoni on edelleen kanssani ja nämä asiat on käyty todella pohjia myöten läpi.Ja se on toki jättänyt jälkensä ja elämä on välillä menettänyt merkityksensä...ei ole ollut helppoa kummallekkaan...eikä varsinkaan toiselle osapuolelle kun hän ymmärsi kuinka väärin teki.Todellinen rakkaus voittaa kaiken...myös tällaiset vaikeudet!Siihen ei "ihastukset" vaikuta kun pari on todella pitkään ollut yksissä ja todella rakastavat toisiaan...mutta jos tosiaan olet sitä mieltä että tuo on oikea tapa löytää joku niin onnea vaan jatkoon sinullekkin..valitettavasti se kalahtaa omaan nilkkaan jonain päivänä ja silloin et voi kuin katsoa peiliin ja kysyä et oletko tyytyväinen ja ylpeä itsestäsi?!
Kun luin tuon kirjoituksesi. Ihan sanon sulle että jos teillä menee hyvin ukkosi kanssa niin ei sinne kukaan voi tulla ilman ukkosi apuja väliin! Eli sinun mielestäsi, Miehesi uusi nainen olisi vienyt hänet väkisin.. Kyllä se miehesi sen päätöksen tekee, eikä kukaan muu.. siitä et voisi ketään naista syyttää, jonka miehesi on etsinyt ja löytänyt! Tuo kirjoituksesi antaa ymmärtää että sinä vahdit miehesi liikkeitä ettein ulkopuoliset pääse lähelle, jos noin niin teillä ei voi olla sitten asiat hyvin. Huom! et omista ketään toista ihmistä niin että voisit häntä ohjailla tunne asioissa, koira on eri asia koska sitä pitää vahtia ettein se mene naapurin koiran ruokakipolle.. Sivusta vaan ja minun melipide..
tajuu. Yrittäävätt täältä saada ymmärrystä moraalittomalle elämälleen!!!
Ei voi tajuta sitten millään, että se onni on saatava muiden ihmisten onnen rikkomisella.
Täytyy olla melkonen jääpuikko sydämen kohdalla.
Katse peiliin ja miettikääs edes kerran elämässänne.
Jos suhde on retuperällä, täytyyhän siihen joku syyllinen löytää ulkopuolisesta... Heh teitäkin! Eihän se meiän matti tai liisa oo mitää tehny, mutta ku ne muut tuli ja vei sen!
puolisoiden väliin väkisin,miehelläsi on ihan
yhtäläinen osuus jutussa kuin toisella naisella.
Millä oikeudella??kysyitkö koskaan mieheltäsi??
Mitkään asiat ei ole koskaan kovin yksiselittei-siä ja helppoja,mutta aina se syy ei kyllä ole myöskään vain tuossa kolmannessa osapuolessa.
Syy ja seuraus,seuraus ja syy.
Kolmekymmentä vuotta aviossa saman kanssa ollut.
parempi ihminen,vaikka olet ollut 30 vuotta miehesi kanssa.
elämässä tapahtuu kaikenlaisia asioita,teille kävi näin.mutta aivan turhaan sinä kaiken paskan
kaadat kolmannen osapuolen niskaan,niin yksinkertaisesti se ei sentään mene.
olihan jokin syy sille,että hän tuli väliinne,
kelpasi miehellesi.vaikeissakin asioissa pitää
nähdä asiat oikeissa suhteissa.
yksi ihminen ei koskaan hajoita monen ihmisen elämää,siihen tarvitaan ainakin kaksi.
Kuin sinä.. Tiedän kanssa mistä puhun koska olen kokenut sen vielä pitkällä suhteella, enkä vielä ole sitä kolmatta syyttänyt, miksi? minun parini siinä lähti ja päätöksensä teki...Ei se kolmas mun akkaani pakottanut, Jos on elämää kokenut tietää nääkin asiat! Ei olla enään teinejä!!
niin,että jos mieheni lähtee toisen naisen
matkaan,minun on katsottava peiliin.Silloinhan
mieheni hakee muualta jotakin,mitä minä en ole
osannut/pystynyt antamaan.Tai luomaan kotiin
tietynlaista tunnelmaa,olotilaa,mitä nyt olisikin,en oikein osaa muotoilla.
Yli 30v yhdessä.
sinun ja miehesi väleihin,jos teistä jompikumpi
ei anna siihen mahdollisuutta.
aina vain muissa.Eiköhän sinullakin ole osasi
siihen,että miehesi lähti toisen matkaan.
Ei tuo nainen miestäsi hiuksista varmastikaan
mukaansa raahannut.
Katkera kirjoituksesi kääntyy kyllä itseäsi vastaan pahasti.
Jos näin hoidat asioita,en yhtään ihmettele.
oletko samaa mieltä kun homma ei enää pelitä ja mies jää vaimonsa luokse`?