Moikka! Tahtoisin kuulla kokemuksia siitä miten rankkoja hedelmöityshoidot on ollu. Siis sekä fyysisesti että psyykkisesti. Lisäks mietityttää miten parisuhde jaksaa jatkuvaa "painetta", odotusta ja mahdollisia surullisia pettymyksiä.
Omalla kohdalla prosessi niin alkuvaiheessa että vasta ollaan lääkärille ekaa kertaa menossa, silti mietityttää ja vähän pelottaakin. Tuntuu että on muutenkin kysyttävää vaikka kuinka ja paljon, silti taas tuntuu ettei oikein mitään osaa kuitenkaan kysyä..
Mutta lämmin kiitos jo tässä vaiheessa kaikille ketkä jaksaa jakaa kokemuksia, toivon onnea yritykseen teille ja tottakai kaikille muillekin!
Omalla kohdalla prosessi niin alkuvaiheessa että vasta ollaan lääkärille ekaa kertaa menossa, silti mietityttää ja vähän pelottaakin. Tuntuu että on muutenkin kysyttävää vaikka kuinka ja paljon, silti taas tuntuu ettei oikein mitään osaa kuitenkaan kysyä..
Mutta lämmin kiitos jo tässä vaiheessa kaikille ketkä jaksaa jakaa kokemuksia, toivon onnea yritykseen teille ja tottakai kaikille muillekin!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yritystä takana monta vuotta. Join greippimehua, jospa olisin raskautunut. Mukana oli punaviini juoma ja foolihappo. Ne ei auttaneet. Kaikenlaisia poppakonsteja...
Sitten lääkäriin ja tutkimuksiin. Mitään syytä ei löytynyt kummastakaan... Se ressasi.. vaikka
olisihan sekin ressanut, jos olis löytynyt vaikka PCO tai endometrioosi. Mies oli ollut armeijassa tutkan lähellä ja sitä pelkäsimme, että se olisi vähentänyt siitiiöiden määrää..
Lääkehoidot aloitettiin ja voin todella huonosti
hoitojen aikana. Vatsa oli kipeä ja mieli-ala meni vuoristorataa... Onneksi mies oli niin vahva, että pysyi rinnalla... olin kertaalleen niissä hormonihöyryissä niin kiukuinen, että harkitsin eroa. ( Tämä on aika yksilöllistä kuinka lääkkeet vaikuttaa )
Kun hoito meni pieleen, masennus oli valtava.
Itse koin alkuun kiusalliseksi jatkuvat gynekologiset tutkimukset.. olen hieman ujo..
Olla nyt pimpsa paljaana monen ihmisen läsnäollessa... Tämä asia oli itselleni aika moinen kynnys..
Onneksi on olemassa vertaisryhmiä, joissa saa
vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia...
Siitä se sitten lähtee.
Nyt ootellaan vauvaa syntyväksi tammikuussa.
Oli se vaan vaivan väärti.
Onnea matkaan :-)
Hei!
Minulla hoitoja takana reilu vuosi: 3 inseminaatiota ja 2 koeputkihedelmöityshoitoa (IVF).
Minulle on ollut yllätys se, kuinka kevyitä hoidot fyysisesti ovat olleet. Odotin paljon pahempaa, puhutaanhan aina siitä, että lapsettomuushoidot ovat niin rankkoja hoitoja. Minulle nämä siis ovat olleet fyysisesti helppo nakki. Jopa IVF-hoidot piikityksineen ovat menneet ilman sen kummempia oireita. Turvotusta välillä melkoisesti ja sen takia vähän hankala olo, mutta siinä kaikki.
Eivät nämä minulle henkisesti ole olleet juuri sen kummemmat. Suhtaudun näihin kuten mihin tahansa lääketieteellisiin hoitoihin ja olen iloinen, jos näiden seurauksena joskus saan vauvan, mutta alusta asti olen sen ymmärtänyt, että ekasta ei välttämättä tärppää eikä tokastakaan eikä välttämättä koskaan.
Tottakai se on rankkaa, että jokaisen hoidon jälkeen "piinapäivinä" eli odotellessa sitä päivää, kun saa tehdä raskaustestin, kuvittelee itselleen kaikki raskausoireet ja aina toivoo, että nyt olisi tärpännyt. Mutta täytyy vaan ymmärtää, että nuo lääkkeet, joita käytetään aiheuttavat aivan samanlaisia oireita eikä siis liian kovasti pidä uskoa siihen, että plussa olisi tulossa, vaikka olisi "kaikki" raskausoireet.
Parisuhde kestää tämänkin elämänvaiheen, jos vauvaprojekti on oikeasti yhteinen ja mies on siinä täysillä mukana. Mihinkään syyttelyyn ei ole syytä, jos "vika" löytyykin jommasta kummasta, kyllä lapsettomuus on kuitenkin parin yhteinen ongelma. Kärsivällisyyttä tämä vaatii molemmilta ja pitkää pinnaa, joka suhteessa. Moni kirjoittelee täällä, että seksielämä kärsii hoitojen aikana ja näin on käynyt meillekin, sitä tuntuu olevan vähemmän ja vähemmän. Mutta jos tähän osaa suhtautua niin, että tämä nyt on vaan tällainen elämänvaihe eikä tätä kestä ikuisesti, niin eiköhän siitä selviä.
Onnea teille elämäänne lapsettomuushoitojen kanssa, toivottavasti teillä tärppää helpommin kuin meillä! :)
Hei!
Saako kysyä, mistä teillä lapsettomuus johtuu? Kún olette jo käyneet noin monta hoitoa läpi eikä ole tärpännyt.
Moi! Toki saa kysyä! Olemme selittämättömästi lapsettomia, eli mitään varsinaista syytä ei ole löytynyt. Ilmeisestikin syy on alkion kiinnittymisessä, koska muuten IVF:ssä menee kaikki hyvin. Ja kiinnittymisen ongelmat luultavasti johtuu siitä, että mulla on melko ohut kohdun limakalvo.
Mutta eihän noita hoitoja nyt montaa vielä ole takana! Itse asiassa mulle on vasta tehty 3 alkionsiirtoa ja niistä kolmas toi plussan! Joka tosin sitten meni kesken tai oli kohdun ulkopuolinen, en tiedä kumpi. Pitkä tarina.
Ekassa IVF:ssä saatiin vain 2 alkiota pakkaseen, joista vain toinen selvisi sulatuksesta, eli mulle on siis tehty 2 tuoresiirtoa ja 1 pakastetun alkion siirto. Toisesta IVF:stä onneksi saatiin pakkaseen 14 alkiota, eli toivottavasti tässä on mahdollisuus useampaan siirtoon ennen seuraavaa IVF:ää. Tietty toivon, ettei kolmanteen IVF:ään tarvitse koskaan mennä.
Mutta tosiaan kuten kirjoitin jo aiemmin, en lähtenytkään hoitoihin sillä asenteella, että ekasta pitäisi tärpätä. Ja nyt kun on jo kerran tärpännyt, olo on melko toiveikas jatkon suhteen :)
Hei!
Sinulla on kyllä mahtavan positiivinen ja reipas asenne! Noin sitä pitää ajatellakin, mun pitää ottaa mallia sinusta!! Me ollaan aika alkusuoralla ja oon malttamaton ja vähä epätoivoinenkin niinkuin nimimerkistä näkee :o)
Ollaan vasta tämän vuoden alusta ruvettu yrittämään lasta ja kun ei ruvennu kuulumaan niin kesäkuussa kävin lääkärissä jossa todettiin lievä PCO. Sit miehen nesteet tutkittiin ja tulos oli aika heikko. Söin sit kolme clomi-kuuria ja yritettiin raskautua normaalimenetelmällä. Kun se ei onnistunut, niin miehen nesteet koepestiin ja tulos oli niin huono että lääkäri sanoi suoraan että inseminaatiota on turha edes yrittää. Laittoi meidät suoraan koeputkijonoon.
Jono kestäisi vuoden, joten ollaan menossa yksityiselle. Vähän kyllä jännittää kuinka rankkoja noi hoidot on, mutta kyllä ne ilmeisesti kestää kun pitää mahdollisen tuloksen mielessä! :o)
Koska teillä on tulossa seuraava mahdollinen IVF?
Hei taas!
Kuten itsekin sanot, teillä on koko vauvaprojekti vielä niin alussa, että syytä epätoivoon ei todellakaan vielä ole!
Malttamatonkin tosiaan näköjään olet, jos kerran olet hakeutunut tutkimuksiin kun ei _heti_ tärpännyt ;) Teidän tapauksessa oli tietysti hyvä, että hakeuduit tutkimuksiin viivyttelemättä, kun kerran miehen tavara osoittautui niin huonolaatuiseksi.
Mekin ollaan yksityisellä hoidossa. Tai eka IVF tehtiin julkisella eikä sen yhteydessä ollut mitään valittamista jonojen tms. suhteen. Kaikki meni hienosti ja nopealla aikataululla. Mutta sitten ekaa pakastealkion siirtoa (PAS) odotellessa meni hermot julkisen kohtuuttoman pitkien lomien kanssa. Eli jo eka PAS tehtiin yksityisellä, kuten nyt tämä toinen IVF kokonaisuudessaan. Rahaahan siinä palaa, ei todellakaan ole mitään halpaa lystiä.
Se on yksilöllistä, miten kukin tuon IVF-hoidon kokee. Itsellä ne on tosiaan olleet paljon helpommat, kuin mitä odotin. En osaa sanoa, miten PCO sitten vaikuttaa tuossa hoidossa. Joka tapauksessa kannattaa pitää mielessä, että eka IVF on vielä hakemista ja kokeilua, siinä vasta tosiaan kokeillaan, miten juuri sinun kroppasi reagoi noihin lääkkeisiin. Voi siis käydä niin, että ekalla kerralla ei saada kovin suurta määrää munasoluja. Ja valitettavasti senkin jälkeen riittää vielä jännittämistä - hedelmöittyvätkö solut, lähtevätkö jakautumaan, kiinnittyvätkö kohtuun. Ellei IVF:llä munasolut hedelmöity, seuraavalla kerralla kokeillaan ICSI:ä. Tai mistäs minä tiedän, vaikka teillä kokeiltaisiin jo heti alkuun ICSI:ä, jos ne siittiöt on kovin laiskoja.
Minä tosiaan neuvoisin pitämään pään kylmänä noissa hoidoissa. Tottakai saa ja pitääkin toivoa parasta, mutta ekasta kerrasta ei kuitenkaan kannattaisi toivoa liikoja. Tiedän, se on melko skitsofreenista ja itsellänikin on aina vaikeuksia pitää omia toiveita kurissa ... Ekan yrityksen jälkeen kuitenkin sitten tiedätte jo paljon enemmän teidän tilanteesta.
Kysyt milloin meillä on tulossa seuraava mahdollinen IVF. Kuten jo kirjoitin, tokasta IVF:stä saatiin 14 alkiota pakkaseen ja niistä ei siis ole siirretty vielä yhtään. Eilen piti olla eka pakastealkion siirto, mutta kolmesta sulatetusta alkiosta ei yksikään lähtenyt jakautumaan kunnolla. Huomenna perjantaina on uusi yritys. Senkin jälkeen pakastimeen toivottavasti vielä jää alkioita. Jos kolmas IVF joudutaan tekemään, se varmaankin ajoittuu ensi vuoden alkupuoliskolle. Tietysti toivon, ettei siihen jouduta!
Mahdottomasti voimia ja tsemppiä ja onnea teidän ekaan yritykseenne! Eikö ole ihanaa, että on olemassa tällainen palsta, jossa voi jutella mieltään kaivertavista asioista ja kysellä toisten kokemuksia!? Tulethan tänne sitten kertomaan, miten teillä homma etenee!
Hei!
Tuli tuosta mieleen, kun laitoit että suhteellisen aikaisin hakeuduttiin hoitoon että siihen vaikutti sekin että olimme neljä vuotta ilman ehkäisyä ja sinä aikana oli vaan yksi tuulimunaraskaus. Aavistin että kaikki ei ole kunnossa kun ei ollut kuin tuo yksi keskenmeno koko aikana. Nyt ihmettelee sitäkin, että kuinka se on ollut edes mahdollista kun meissä molemmissa löytyy vikaa ihan riittämiin. On jotkut taivaankappaleet ollu oikeassa asennossa kun hedelmöitys on edes tapahtunut! Lääkärikin on kaksi kertaa kysynyt että oliko silloin sama mies ja olihan se! Ehkä siinä on sitäkin että minkäänlaisia paineita ei ollut kun vauva ei ollut silloin edes suunnitelmissa..
Tuosta mun PCO:sta tuli mieleen, että voiskohan siitä olla positiivisessa mielessä apua kun munarakkuloita on kummassakin munasarjassa paljon niin ehkä niitä hoidoilla irtoaa sit useampia.. Ainakin tuo clomifen on vaikuttanut mulla niin et viimeksikin irtosi kolme munasolua.
Päätettiin tosiaan ettei jakseta odottaa vuotta ja saatiin ensimmäinen aika yksityiselle kahden viikon päähän! Hoitaja sanoi jo puhelimessa että todennäköisesti tehdään ICSI juuri huonon liikkuvuuden ja määränkin takia. On sekin ihmeellistä, että mistä huono siemennesteen laatu johtuu kun miehellä ei ole ollut sikotautia eikä sille alueella ole tehty mitään leikkauksia tms. Elämäntavatkin suht terveet ja normaalipainoinen.
On tämä palsta kyllä hieno olemassa kun näkee ettei ole yksin tämän asian kanssa! Tuntuu että kaverit ja tuttavat vaan tulee raskaaksi sormia napsauttamalla ja sit säälii itseään et miks meillä pitää olla näin. Tällä palstalla sit oikein tajuaa että on paljon muitakin jotka painii saman asian kanssa...
Laitahan kans viestiä, että kuinka alkion siirto on onnistunut! Pidetään sormet ja varpaat pystyssä että kaikki menisi hienosti!!
Hei Desperate,
meillä kävi nyt niin, että hoito keskeytettiin perjantaina :,( Myöskään perjantaiksi sulatetuista alkioista ei yksikään jatkanut jakautumista kuten olisi pitänyt. Niinpä tämä hoito nyt keskeytettiin ja kokeillaan seuraavaan kiertoon sitten uudestaan. Taas pitää odottaa siis kuukausi. Voi hyvänen aika, että tää on rankkaa välillä ... voitaisiin vaikka vaihtaa nimimerkkejä vähäksi aikaa ;)
Kyllä sitä oli perjantain aika maassa, lähdin kotiin töistä kun kuulin tuon huonon uutisen klinikalta ja päivä meni aika lailla sängyssä ...
No mutta ei auta, elämä jatkuu ja tosiaan eiköhän jo tässä kuussa päästä katsomaan uudestaan, miten käy. Pakkasessa on edelleen 8-9 alkiota, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että miten niistä voisi joku selvitä, kun nyt sulatettiin 5 tai 6 (en ole varma) eikä niistä yksikään selvinnyt ...
Lääkäri endotti, että ensi kerralla sulatetaan kaikki jäljellä olevat kerralla.
Pohdit tuota, että voiskohan voiskohan PCO saada aikaan sen, että hoidoilla kypsyisi useampia munasoluja. Mulla ei ole PCOsta henk.koht kokemuksia, mutta mulla on kyllä sellanen mielikuva, että PCO saisi aikaan sen, että vaikka munarakkuloita kasvaa paljon, niissä ei välttämättä ole kypsiä munasoluja. Siis että se, että rakkuloita on paljon saisi aikaan sen, että kaikki munasolut ei jaksa kypsyä. Mutta tämä on siis vaan täällä palstalla saatu tuntuma, toivottavasti olen väärässä! Mutta tosiaan IVF:n tai ICSI:n yhteydessä tämä sitten selviää, sinulle kyllä kerrotaan, montako solua saatiin ja moniko niistä oli kypsiä. Muutenkin, lääkärin kanssa juttelu auttaa :)
Kirjoitit, että tuntuu että kaverit ja tuttavat vaan tulee raskaaksi sormia napsauttamalla ja sit säälii itseään et miks meillä pitää olla näin. Niinpä, itselle on vaikeaa tavata raskaana olevia ystäviä, etenkin sellaisia, jotka eivät tiedä meidän tilanteesta. Onkin tullut välteltyä heitä .. Eilen kuitenkin kävin mieheni kaverin luona kylässä, vaimo raskaana melko pitkällä, valtava vatsa. Vähän velvollisuudesta tuli käytyä kun ihmettelevät miksei olla nähty pitkään aikaan. Ei se helppoa ole, ei ... En siis todellakaan pysty kyselemään mitään normaaleja, kuten milloin laskettu aika tms. Sitä vaan koittaa jutella ihan muista asioista ..
Mutta hei, teillä jännät paikat edessä, kun pian eka käynti lääkärillä. Tulehan kertomaan fiiliksiä!
Voi ei, oon tosi pahoillani!!! Kuinka voikin olla niin epäreilua kun teitä on koeteltu jo muutenkin niin paljon!! Ja varmasti teillä oli suuret odotukset perjantain suhteen, sit käykin näin... :( Mistähän ihmeestä johtuu ettei alkiot lähde jakautumaan..? Ei sitä varmaan kukaan tiedä, enkä minä ainakaan kun nää kaikki on vielä niin uusia asioita mulle.
Voin kyllä samaistua tuohon turhautuneisuuteen, kun taas pitää kk odottaa. Viikot tuntuu matelevan, kun välillä odottaa/pelkää menkkojen alkamista, sitten ovulaatiota ja mitä milloinkin..
Sinulla ainakin on saatu sit hurja määrä munasoluja talteen viime IVF:ssä, 14 kpl! Toivottavasti mulla saatais kans useampia. Voi kyllä olla niinkuin kirjoitit et PCO:n kanssa voi tulla ongelmia mutta toivotaan että kaikki menis hyvin. Oon lukenut, että hyperstimulaation vaara on olemassa ja täytyy sanoa että kyllä mua pelottaa aloittaa tää rumba.. Niin paljon tuntuu olevan epäonnistumisia kun luen näitä lapsettomuus palstoja että tuntuu aivan ihmeeltä, jos me onnistuttais..
Reilu vko tosiaan pitäis odottaa ekaa lääkärissä käyntiä ja sitä ennen pitäis näinä päivinä alkaa menkat. Siinäkin pieni (hullu) toivonkipinä elää, et jos ne ei alkaisikaan mut kun mahdollisuus on lottovoiton tasoa, niin kyllähän ne sieltä tulee..
Murehdin noita käytännön asioitakin, kun asumme n.200 km päästä klinikalta että kuinka kaikki järjestyy kun töissäkin pitäis käydä enkä halua kertoa esimiehille (kaikki vielä miehiä) tästä meidän hommasta. Kirjoittaakohan työterveyslääkäri tarvittaessa sairaslomaa tällaisen syyn takia?
Koittakaa jaksaa ja pitää lippu korkealla vaikka nyt varmasti onkin mieli maassa..!
Juu, siis meidän alkiot kyllä lähti ihan hienosti jakautumaan silloin hedelmöityksen jälkeen. Vain hyvin liikkeelle lähteneet alkiot pakastetaan. Se pakastaminen ( sulatus) on vaan niin raju toimenpide, etteivät kaikki alkiot siitä selviä. Eli sulatuksen jälkeen nää meidän alkiot ei sitten enää jatkaneet kehitystään. Ei siihen välttämättä ole mitään varsinaista syytä, miksi näin käy.
Ja tosiaan viime IVF:ssä saatiin valtava määrä munasoluja (muistaakseni 26, suuri määrä rakkuloita jäi vielä punktoimattakin. hyperin vaara oli olemassa), hyviä alkioita 15 kpl joista sitten yksi siirretiin heti ja 14 pakastettiin.
Onpa teillä pitkä matka klinikalle! Siinä yksi vaikeusaste lisää tähän ruljanssiin :(
En usko, että lääkäri kirjoittaa sairaslomaa lapsettomuushoitokäyntejä varten. Monissa työpaikoissa esim. punktion jälkeinenkin sairasloma on palkatonta. Toivottavasti saatte asian jotenkin järjestymään! Käyntejä kuitenkin tulee väkisin jonkun verran, kun hoidon aikana täytyy ultrata aina välillä, että lääkäri näkee, mitä kropassa tapahtuu ja säätää lääkityksiä sen mukaan.
Koittakaa vaan lähteä positiivisin mielin sinne ekaan hoitoon! Käsittääkseni tulokset on olleet ihan hyviä PCO-tapauksissa. Ei missään nimessä pidä masentua etukäteen siitä, että lukee tällä palstalla epäonnistumisista. Itse olen ajatellut niin, että eihän ne, joilla hoidot menee hyvin, jää roikkumaan tänne lapsettomuuspalstalle, hehän "muuttavat" samantien odotus-palstalle! Eli tällä palstalla saa liian negatiivisen kuvan hoitotuloksista. Täällä on ekakertalaisia ja sitten meitä, joilla hoitoja täytyy tehdä useita. Ei täällä näy juurikaan niitä, joilla on jo tärpännyt, kertomassa positiivisia kokemuksia, koska he eivät enää kärsi lapsettomuudesta.
Kuinkakohan pian te pääsette tosi toimiin, kun lääkäri on ensi viikolla! :)
Joo, vajaa vko olis ekaan lääkärikäyntiin, ens keskiviikkona kuullaan jatkosta lisää! Tiistaina lähetin lääkärille täytetyt lomakkeet, mun potilaskertomuksen, spermakokeiden tulokset ja laitoin vielä jokaisen clomikuurin jälkeen otetut ultrakuvat mukaan.
Pistokset varmaan alkaa ens kierron alusta, tähän kiertoon tuskin ehtii, menkat alkoi tänään aamulla.
Oonkin miettinyt, että minä kierron päivänä ne pistämiset alkaa.. Kuinka sulla on tehty? Oon aika ummikko vielä näitten juttujen suhteen ja jostain luin et koeputkihedelmöityksessä voidaan pistämises/hoidos käyttää pitkää tai lyhyttä kaavaa. Ja jossain luki et usein PCO:laisille käytettäis lyhyttä kaavaa. Saapi nähdä sitten...
Soitin työterveyslääkärille alkuviikosta ja selitin tilanteen. Sanoin etten haluaisi työmaalla kertoa (ainakaan vielä) tästä ja kysyin että voiko hän kirjoittaa sairaslomaa punktioon ja sitä seuraaviin päiviin. Ymmärsi hyvin ja sanoi että onnistuu, kun kyse on kuitenkin vain yksittäisistä päivistä. Helpotti tietää, ettei tarvi siitä murehtia.
Kun varasin aikaa Väestöliittoon, niin kysyin et onnistuuko tehdä kontrollikäynnit (pistosten aikana) kotikaupungissa ja sanoivat että kyllä se käy! Olis turhan hankalaa lähteä 200 km päähän, kun oma lääkärikin voi tsekata tilanteen. Olen käynyt tähän asti yksityisellä ylilääkärillä jolla osaaminen/tieto on huippuluokkaa mut sosiaaliset taidot nolla! :) Ei nyt oo oikein ikävä sitä ukkoa, mut eiköhän sen töksäytykset kestä kun vaan saa homman hoidettua! Olishan se huomattavasti helpompaa ku klinikka olis lähempänä, mut aika harvassa kaupungissa niitä tuntuu olevan. Mekin asutaan keskisuuressa kaupungissa, mutta silti lähimpään klinikkaan on se 200 km matkaa..
Tehdäänko teidän seuraava alkionsiirto nyt sit tän kuun lopulla/ens kuun alussa? Toivotaan nyt et sulatus onnistuis ja saisit kyytiläisen masuun! :)
Hei sullahan on lähtenyt hyvin käyntiin tää homma, kun on sovittuna jo, että työterveyslääkäri kirjoittaa sairaslomat ja sait tuonkin sovittua, ettei tarvii kontrollikäyntien takia ajaa sinne klinikalle asti! Harvalle tulee mieleen edes kysellä moisia mutta näköjään tässäkin asiassa oma aktiivisuus palkitaan. Jospa tämä olisi hyvä merkki, että jatkossakin kaikki sujuu yhtä jouhevasti :))
Melkein noloa tunnustaa, mutta itsellä on sellainen työ, ettei kukaan kyttää tulemisia ja menemisiä (eli ei oo tarvinnu kysellä sairaslomiakaan) ja sekä julkinen, että yksityinen klinikka on autolla alle 10 minuutin ajomatkan päässä :/
Mun IVF:t on tehty lyhyellä kaavalla, pistelyt alkaneet muistaakseni kierron päivänä 2. Puregonia pistelin jotain 12-13 päivää. Lyhyessä kaavassa mukaan tulee sitten Orgalutran piikki, kun suurimmat munarakkulat alkavat olla kohtuusuuria, Orgalutran estää munasolujen ennenaikaisen irtoamisen. Se pitkä kaava aloitellaan sumutteluilla muutamaa viikkoa aiemmin, niillä sumuilla ajetaan oma hormonitoiminta alas ja käsittääkseni pitkässä kaavassa ei sen takia tarvii pistellä Orgalutrania.
Mä otin tänään viimeisen annoksen keltrauhashormonia, nyt odottelen sitten menkkoja (toivottavasti alkaa pian :) ) ja heti vuodon ekasta päivästä alkaa lääkitys siihen seuraavaan PASiin. Kolmisen viikkoa oon tarvinnut sitä lääkitystä PASia varten, että kohdun limakalvo on ok eli kyllä se PAS menee tän kuun lopulle. En todellakaan uskalla nyt toivoa liikoja tältä hoitojaksolta. Täytyy sanoa, että iloinen yllätys on, jos joku niistä alkioista selviää sulatuksesta. Jännä vaan, että ekassa IVF:ssä saatiin 2 alkiota pakkaseen, joista toinen kuitenkin selvisi sulatuksesta. Eli 50% selvisi. Siinä mielessä outoa, että nyt 5 sulatettiin eikä yksikään selvinnyt :/
Lääkärit, joilla osaaminen/tieto huippuluokkaa mutta sosiaaliset taidot olemattomat on kyllä tuttua, niitä riittää :) Mutta ei auta kun kestää ..
Täällä taas, 11 tunnin yöunien jälkeen :o) Oon vuorotyössä, joten nukkumiset on vähä sitä ja tätä välillä. Eilen en saanutkaan nukuttua ja nousin jo ennen kuutta, tänään piti ottaa vähä takaisin että jaksaa taas töissä..
Voi sua onnellista kun on noin vapaata töissä, meillä kyllä katsotaan kellon kanssa tulemiset ja menemiset. Sit tiedän et muutama esimies olis hyvinkin utelias kuulemaan meidän ongelmista, niin sitä 'iloahan' mä en niille suo ellei oo pakko..!
Tuli tuosta kirjoituksestasi mieleen, että minkä paksuinen kohdun limakalvon pitäisi olla, niin että on valmis PAS:iin? Muistan lääkärin sanoneen ensimmäisen clomikuurin jälkeen, kun ei tärpännyt että limakalvo oli liian ohut. Muistaakseni jotain 5.5. Viimeisen kuurin jälkeen se oli (muistaakseni) lähemmäs 9.
Nyt saa tämän kuukauden varmaankin olla ilman hormoneja, kun hoito alkanee vasta ens kuussa. Eihän sitä pystytä aloittamaan keskiviikkona, kun on jo kierron 7.päivä..? Ei mulla hirveesti ongelmia noitten clomien kanssa ollut, mut kyl ne sellaisia ihme tuntemuksia toi vähä pitkin kiertoa..
Sit sellainen tuli mieleen, että onko teiltä kysytty alkionsiirrossa että montako laitetaan, yksi vai kaksi? Vai onko se nykyään että laitetaan vaan yksi? Meillä mies vois ajatella kahta, mut mä oon sitä mieltä et yksi kerrallaan :) Oon kyllä aina haaveillu kahdesta lapsesta, mutta ehkä kaksoset esikoisina olis vähä liikaa ja eihän sitä tiedä et kiinnittyisikö/selviäisikö kummatkin/kumpikaan.
On ollut jotenkin mieli maassa välillä. Turhaankin murehdin etukäteen, että montakohan munasolua saadaan, minkälaatuista miehen tavara on tällä kertaa, kuinka moni alkio lähtee jakaantumaan, saadaanko alkioita pakkaseen ja tietysti suurimpana et lähteekö raskaus alkuun. Hirveesti ajatuksia surffailee päässä.. Sillä oon varmistellutkin noita käytännön asioita jo etukäteen että on vähemmän murehdittavaa :) Ja eihän se murehtimalla parane, kaikki menee niinkuin menee. Eipä se meikäläisten hallinnassa ole. Ainut mitä voi tehdä on noudattaa lääkärin ohjeita. Yksi niistä on ollut tupakanpolton lopettaminen, joka on tehnytkin tiukkaa sekä minulle että miehelle. Kun hermot on välillä tiukilla, niin tupakka kummasti rauhoittaisi, mutta en oo sortunut. Ei viitti ottaa sitä riskiä, että heikentäisi itse vapaaehtoisesti munasolujaan, kun on noi hoidotkin tulossa...
Moi,
heheh, ilmoitusluontoisena asiana, että menkat alkoi eilen ja samoin siis lääkitys PASia varten alkoi eilen. Taas mennään siis kohti uutta yritystä... :) Alkioitten sulatus on toivottavasti viikolla 43, saa nähdä sitten kuinka käypi.
En osaa tarkkaan sanoa tuosta kohdun limakalvon paksuudesta. 5-6 mm on kai siinä alarajoilla, että alkion kiinnittyminen on mahdollista. Täällä keskustelupalstalla olen törmännyt kommentteihin, että Clomit ohentaa kohdun limakalvoa ja siksi clomeja ei jatketa kauaa sellaisilla, joilla limakalvo on muutenkin kovin ohut. Mun nykyinen lääkäri siellä yksityisellä sanoi, että jostain syystä se limakalvo on yleensä paksuimmillaan IVF:n jälkeen tuoresiirrossa. Noita PASeja varten mä käytän estrogeenilaastareita jotka kasvattaa limakalvoa, mutta mulla se ei kasva paksuksi vaikka käyttäisin kuinka monta viikkoa niitä laastareita. Tuo sinun 9 mm on kai ihan ok.
Jos sulle tehdään IVF lyhyellä kaavalla, ni tähän kiertoon sitä ei enää ehdi aloittaa, jos sun lääkäri on kp 7. Mutta jos ne päättää kokeilla pitkää kaavaa, ni siihen kai ehtisi vielä.
Mulle laitettiin ekassa tuoresiirrossa 2 alkiota, kun niin pyysin (ja se tehtiin julkisella siis). Ekassa PASissa oli vaan yksi mitä siirtää, eli ei tarvinnu miettiä tuota asiaa. Tokassa tuoresiirrossa laitettiin vain yksi, koska oli hyperin vaara. Nyt on sovittu, että tässä PASissa laitetaan 2, jos saadaan kaksi alkiota, mitä siirtää. Eli meillä ainakin oma mielipide otetaan huomioon, mutta tottakai lääkäri arvioi tapauskohtaisesti, onko järkevää siirtää kahta, vaikka hoidettava niin haluaisikin.
Älä tosiaan suotta murehdi etukäteen, miten hoito menee. Koeta ottaa rennosti vaan :) Itse asiassa ei siinä sitten ehdi enää murehtimaankaan kun pääsee tositoimiin, kun siinä on niin paljon muistettavaa ja se pistäminen on aluksi jännää jne. Kunhan pääsette vauhtiin, se menee sitten kyllä omalla painollaan. Tuo on tietty hyvä järjestellä kaikkia käytännön asioita valmiiksi, ettei tarvii sitten enää miettiä, kun on jo hoito menossa. On tää vaan jännää ... :)
No niin!
Nyt on sitten eka käynti tehty ja vähä yllätyksellinen sellainen... Uusi lääkäri ja uudet kujeet :o)
Tämä lääkäri kumos suurimman osan edellisen lääkärin suunnitelmat! Eli nyt sitten kuitenkin meille tehdään ensin inssi ja sit vasta katsotaan jos pitää mennä IVF/ICSI-hoitoon!
Sekä minut että mies tutkittiin (mies vähän paheksui :o)) Multa tutkittiin että onko munatorvet/johtimet auki ja olihan ne, onneksi!
Tutkimus oli aika ilkeän tuntuinen ja sen jälkeen piti vähän huilia ku rupes pyörryttämään. Mietinkin siinä maatessa, että jos tämäkin tutkimus tekee häjyn olon, niin kuinkahan sit jos punktioon mennään... Huh..!!
Lääkäri meinas, et jos mies pysyy savuttomana niin sit marraskuussa hänellä tulis 2kk savuttomana ja siittiöt vois olla paremmas jamas ku viimeks koepesus. Jos ovat ekan näytteen tasolla, niin inssi voidaan tehdä. Jos tulos on sama ku koepesus, niin sit pitää mennä koeputkeen. Sanoi vaan et noi kaks näytettä on niin ristiriidassa keskenään ettei niistä voi vetää niin suoraa johtopäätöstä et mentäis suoraan koeputkeen.
Mun sähköpostiosoite on [email protected] jos haluat kirjoittaa sinne!
Piti lisätä, et voidaan tietysti jutella täs palstallakin, kuinka vaan!
Hyvää loppuviikkoa!
Moi! Jatketaan vaan jutustelua sähköpostilla. Laitoin sulle jo mailia.
Heippa vaan ja reipasta mieltä! Sitä tarvitaan tässä hommassa. Ei muuten kannata sukeltaa liikaa lapsettomuushoitojen syövereihin vaikka houkutus on suuri hoitojen ollessa käynnissä.
Me olemme loppuvaiheessa...eli kohta on eka hedelmöitetyn munasolun istutus ja sitten odotellaan raskaustestin tulosta. Aion elellä ihan normaalia elämää ja turhia pelkäämättä etukäteen mitä tuleman pitää.
Onhan se raskasta jos testin tulos on negatiivinen ja alkaa pakastettujen alkioiden istutukset mutta onneksi niitä on. Kaikesta voi yrittää aina löytää jotakin positiivista, sekin auttaa.
Koko prosessissa punnitaan tietenkin parisuhde ja voi olla että toisia se hullunmylly vahvistaakin, oli tulos mikä tahansa. Mies ei kuitenkaan välttämättä aina ymmärrä mitä me naiset käymme läpi pistoksiemme ja muiden juttujen kanssa... mutta emme mekään tiedä miten mies nämä asiat sumplii päässään joten keskustelkaa kovasti jos mahdollista.
Lapsi on aina lahja. Joskus lapsen saamisen eteen täytyy tehdä enemmän töitä. Aikuinen ihminen kestää tämänkin kurmuutuksen kun unohtaa sen oman napansa ja muistaa myös kumppania ja sitä mahdollista omaa lasta, johon hoidoilla pyritään. Ei se elämä pienen vauvankaan kanssa aina herkkua ole...ehkä lapsettomuushoito käy pienestä stressikoulusta matkalla vanhemmuuteen!
Onnea matkaan!