En voi astua enää tätä maata
jota ennen
jalkojesi alla palvoin.
Minä tarvitsen sen taivaan
ja ne tähdet,
jotka viitoittivat polun
ennen meidän kulkea.
Tänään taivaani peittävät pilvet
tähtiä en näe.
Silti
haluaisin tanssia Sinulle yön,
Sinun riisua minut
huntu hunnulta takaisin
tutulle
tähtien valaisemalle polullellemme.
jota ennen
jalkojesi alla palvoin.
Minä tarvitsen sen taivaan
ja ne tähdet,
jotka viitoittivat polun
ennen meidän kulkea.
Tänään taivaani peittävät pilvet
tähtiä en näe.
Silti
haluaisin tanssia Sinulle yön,
Sinun riisua minut
huntu hunnulta takaisin
tutulle
tähtien valaisemalle polullellemme.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Runosi alku on järjettömän järisyttävä.
Minulle riittäisivät kolme ensimmäistä säkeistöä, koko loppuviikoksi.
Miten ihana............. :)
En tiedä, miten osaan vastata tuohon ylistävään
kommentointiinsi, mutta yritän sanoa jotain.
Ensimmäinen säkeistö kertonee jonkinlaisesta epä-
varmuudesta elämässä/suhteessa - sitä kai yritän
sillä kuvata.
Toisessa kai lähinnä kaipaillaan johonkin jota
oli joskus. Seuraava säe sitten on ensimmäiseen
säkeeseen varmaankin jonkinlainen täydennys ja
lopussa on haave/toive
" kumpa kaikki olisi kuin ennen "
Koska, elämähän heittelee meitä jokaista ja lähes
aina takanapäin on jotain, johon emme enää pääse
vaikka kuinka olisi halua, ehkä toiveella haetaan
sitä tunnetta, en tiedä.
Lämmin kiitokseni sanoistasi Marin Frist.
Ja leppoisaa iltaa tietysti, itse olen ollut
ulkona lähes koko päivän, joten melko väskä olo.
Onpas tosiaan hyvin riimiteltyä tekstiä..
Sinulla on tuo taito.
Hmmm, minusta siitä kyllä itse asiassa puuttuu se
riimittely, melkoisen vapaastihan tuo teksti kul-
kee, vaikka mielusti mitallistakin runoa
toisinaan kirjoittelen, harvemmin kyllä.
Tämä vapaa on niin paljon helpompaa kirjoittaa,
niin kaipa sen vuoksi siinä olen pysytellyt.
Josko tuota nyt taidoksi voi sanoa, mutta tietty
otan yhtä nöyränä sanasi vastaan jälleen ker-
ran ja toivotan leppoisaa iltaa Sinullekkin.
Kiittäen,
Linta
Tässähän kerrot selkeästi mitä tahdot
Tähtiä ja taivaita...
niin sitä se on
Kaunista päivää :)
Niin, tahtoahan on vaikka mihin - toinen juttu on
se mitä saamansa pitää.
Mutta tokihan runoissa tavoitellaan useinkin tai-
vaita ja tähtiä. Itse asiassa melko kliseisiä ai-
heita, mutta muuntelemalla muotoa asiaan toki voi
saada uusia ulottuvuuksia.
Kiittäen ja mukavaa iltaa.
Tämä on upeaa luettavaa, Rellunsielu!
Mitäs ihmettä muuten tapahtui sille aamuiselle... *ärinää* - heti takaisin se =)
Miepä piän Siul pienen puhuttelun huomenissa *hähää*
Heh, mitä siellä muriset mokomakin.
Aloin ajattelemaan, ettei se taida sittenkään
olla rakkausruno, ja siks vedin sen pois, höh.
No ehkä se tänne vielä jossakin vaiheessa päätyy,
pitää mietiskellä, kun tuo itsekritiikki on mitä
on, niin kuin tiedät.
* nauraaaaaaa * nooooh, ei se mitään, Siun
puhuttelut tiedetään, noon kuitenkin niin lem-
peitä, ettei minnuu pelota yhtään.
Mutta tuo, mitä sanoit ekaks
> tämä on upeaa luettavaa < niin ehkä parempi
versio, kuin se muutaman minuutin harjoitelma,
johon en ollut ollenkaan tyytyväinen, en.
Ehkä se tällaisena toimii, maybe.
Kiittää ja niiaa ja oottaa huomista ihan
gamalast, teretulemast sylin täyeltä, ja soon iso
se :)
Upeasti kirjoititettu menetyksestä?? Viimeinen säe huokui kuitenkin toivoa, se oli erityisesti mieleeni.
vaikka tiedän, ettei kirjoittaminen ole Sinulle
nyt helppoa. Olet silti sinnitellyt ja jaksanut
tulla antamaan palautetta.
Niin, jonkinlaisesta menetyksestähän runo kertoo,
olet oikeassa. Ja kuten useimmissa runoissani,
niin tässäkin pyrin saamaan loppuun jonkunlaisen
pehmennyksen, ettei jäisi kalsea tunnelma runon
päättyessä.
Kiitos, iso kiitos ja rutistua Liona -
toipumisiin mahdollisimman pian, että voin
jälleen lukea kuulumisiasi.
Haluaisin tanssia
Sinulle
öitä ja öitä
tähtien valaisemalle poluillemme.
Tätähän se Rakkaus on
arjen vastapaino
Kiitos jälleen kerran...:))))
kosketuksia ja unelmia/toiveita kaiketikin
sekoitettuna sopivassa suhteessa toivoni mukaan.
Niin juuri, vastapainoa.
Ja kuten tuolla aiemmin sanoin, kai niitä tähtiä
ja taivaita ainakin runoissa saapi tavoitella,
jos ei ihan konkreettisesti kuitenkaan, runoissa
saa toteuttaa kaikki unelmansa.
Kiitos itsellesi Kaaru ja leppoisaa iltaa.
Herkkä kuvaus, kaipaus menetetystä. Vaikka tässä oli vavisuttava alku,
niin viimeinen säkeistö pelasti, siellä oli toivon kipinä nähtävissä.
Kiitos upeesta runosta!
se, että vaikka runo alkaisikin synkästi niin py-
rin melkoisen usein jonkinlaiseen tyyneyteen.
Joskus onnistuen, joskus en - kuten me kaikki
varmaan runoissamme. Eikähän oikeatkaan
runoilijat onnistu lähestulkoonkaan aina, olen
sitä mieltä.
Mutta jos lukijan mielestä runoni oli upea, Sinun
- niin olen otettu sanoistasi.
Kiitos Eleanor.
Niin kauniin herkkää
koskettavaa,
tämmöttii tuli mieleen runosi luettua;
tulit valona maailmaan
tähtenä kirkkaana
haluaisin vielä
tanssia sinulle yön,,,
Kiitsa
ja oikein leppoisan mukavaa syyspäivää,
mä lähdössä opettaa pentua kulkemaan hihnassa,hyvin on mennyt paksu paten kanssa,,,:))
Niin, koskettavaa kylläkin - elämä antaa aiheen
runoihini, tavalla tai toisella.
Tuo, mihin viittaat taitaa olla Pepe Wilbergin
jostain biisistä, ettei juuri " tulit valona
maailmaan " ja tanssi, niin - ajatuksena, että
voisin tanssia " hänelle " yön lienee jonkinlai-
nen haavekuva/toive runossani.
Aikani on nyt kovin rajattu, joten valitettavasti
ei tänään ole aikaa seikkailla täällä enää, aa-
mulla poikkesin kun omaa aikaa oli hiukan.
Mutta, en unohda Sinua - lupaan sen.
Kun runojasi palstalle ilmestyy, toki tulen kom-
mentoimaan kun löydän niistä " sen jonkin " ku-
ten olen ennenkin Sinulle sanonut.
Pitkää pinnaa pennun kanssa. Vaikka se onkin pit-
käjännitteisyyttä vaativaa, niin palkan saa omis-
taja kun se oppii kaiken opetetun, eli kiitos.
Ja kiitos ystäväni että poikkesit, lämmitti
mieltä.
Sydämeni sanelee näitä runoja, ja jollakin tapaa
ne yritän sitten koota jonkinlaisiksi kokonai-
suuksiksi, toisinaan onnistuen toisinaan en.
Oikein hyvää illan jatkoa, allekirjoittanutkin
palaa palstalle taas kun aika on suotuisa, nyt
ei.