Eli te muut suurperheelliset: kertokaapa arkipäivän pattitilanteista ja miten niistä selvitään. Tuli vaan mieleeni, kun juuri sain koko koululaisporukan ulos ovesta, huhhuh! Tappelua, huutoa, kiukuttelua, itkua, pahaa mehua, vääränmerkkistä margariinia, takkuisia hiuksia, hukassa olevia tavaroita, huonoja vaatteita, ilkeä äiti jne. jne. Pahoja nää aamut kun kaikki lähtevät yhtä aikaa. Meinaa aina pinna palaa vaikka tietää että siitä ei ainakan hyvä seuraa jos äiti repee... Ja kun nuorimmainen vielä hämmentää soppaa syömällä pesästä hiiltä, kiipeämällä pöydille, syömällä koirannaksuja jne. jne. Käyttää oivallisesti kaoottista tilannetta hyväkseen :)
Mutta nyt on rauha maassa. nuorimmainen ryhtyi leikkimään ja koululaiset ja eskari saatu matkaan... Äidillä läppäri ja kahvikuppi, huh hetkeksi.
Mutta nyt on rauha maassa. nuorimmainen ryhtyi leikkimään ja koululaiset ja eskari saatu matkaan... Äidillä läppäri ja kahvikuppi, huh hetkeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse heräilin tuossa yhdeksän pintaan kun talo oli hiljainen. Esikoinen meni kahdeksaan omia aikojaan linkkarilla, seuraava on koulussa toisella paikkakunnalla joten ei edes aamusta kotona, seuraava lähti jossain vaiheessa ja ilmeisesti siihen oven paukaukseen heräsinkin, hännänhuippu meni jo kasiin ja kuulin sen kellon soittavan ja neidon heräävän joten jatkoin uniani...
Meillä on jokaiselle oma aamupala valittu jotta söisivät. Kukaan tässä perheessä ei ole aamusyöjä joten pitää vähän houkutella. Lasien perusteella myös appelsiinituoremehu on tehnyt kauppansa kuten useimpina aamuina.
Lapset on sitä mallia jonka otsassa lukee "minä itte!!" ja onneksi ovat. Illalla on vaatteet laitettu valmiiksi ja reput jonoon avaimineen.
Näin helppoa elämä on ollut viimeksi silloin kun lapsia ei ollut..
vaan ovat sellaisia, vaikka päällään seisoisi.
Suurimman helpotuksen ihan ehdottomasti tekee se, että laittaa (kuten edellä oleva) kaikki aamun tavarat; reput, vaatteet, avaimet, illalla jo valmiiksi vaikka itseään kuinka väsyttäisi. Aamulla menee jostain syystä tupla-aika noihin hommiin kuin illalla...