Olin monta vuotta opiskeluaikana suhteessa miehen kanssa, jota rakastin hyvin paljon. Suhteemme oli erittäin intohimoinen, ja hänkin vakuutti rakastavansa minua. Mutta meillä oli myös ongelmia, ja suhde loppui täydelliseen katastrofiin.
Kaipaan häntä edelleen monen vuoden jälkeen, ja mietin, ajatteleeko hän minua koskaan samoin tuntein tai edes ylipäätään. Mietin, pyyhkikö suhteen kurja loppu kaiken hyvänkin pois hänen mielestään. Ajatus pelottaa minua. Oliko se edes hänen puoleltaan rakkautta, vai kuvittelinko kaiken... Jos kuvittelin, niin silloihan se tarkoittaa etten ole ikinä saanutkaan osakseni todellista rakkautta...
Saisinpa edes nähdä hänet joskus uudestaan... Niin lähellä mutta niin kaukana.
Kaipaan häntä edelleen monen vuoden jälkeen, ja mietin, ajatteleeko hän minua koskaan samoin tuntein tai edes ylipäätään. Mietin, pyyhkikö suhteen kurja loppu kaiken hyvänkin pois hänen mielestään. Ajatus pelottaa minua. Oliko se edes hänen puoleltaan rakkautta, vai kuvittelinko kaiken... Jos kuvittelin, niin silloihan se tarkoittaa etten ole ikinä saanutkaan osakseni todellista rakkautta...
Saisinpa edes nähdä hänet joskus uudestaan... Niin lähellä mutta niin kaukana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.