Tätini on ollut laitoshoidossa jo useamman vuoden.
Demetia on edennyt melkoisella vauhdilla ja viimeisen parin vuoden aikana täti on mennyt huonompaan ja huonompaan kuntoon.
Hän ei ole enää vuosiin tunnistanut sukulaisiaan, vaan käydessämme hoitokodissa tätiä katsomassa, on hän aivan hirvittävän kauhuissaan ja peloissaan.
Täti on myös laihtunut todella paljon, parissa vuodessa n 40kg, entinen runsas ja rintava nainen on enää vain pelkää luuta ja nahkaa.
Täti kuitenkin kaiketi pystyy vielä nielemään ja syökin jotain, mutta ei varmasti tarpeeksi.
Kysymys kuuluukin: Kauanko dementiapotilas joutuu vielä kärsimään? Mitään parantumista ei ole tiedossa, vaan tauti etenee kovaa vauhtia.
Seuraavaksi täti ei enää osaa niellä ja silloin kroppa varmasti sanoo sopimuksensa irti.
Kamalaa ajatellakin, mutta toivoisin hänen jo pääsevän lepoon. Hänen elämänsä ei ole enää elämisen arvoista.
taudin eteneminen
6
1487
Vastaukset
- kysyt vaikeita
vastasit jo itse kysymykseesi..Ehkä se loppu tulee keuhkokuumeen mukana..Kysy hoitavalta lääkäriltä.
- For the human
" Hänen elämänsä ei ole enää elämisen arvoista " -
mistä sinä sen tiedät, ettei tätisi elämä ole elämisen arvoista?
Ei kukaan pysty sanomaan/ tietämään miltä tädistäsi tuntuu - tuskin hän kuolla haluaa vaikka se helpottaisi sinun elämääsi ( perintöä tiedossa?).
Jos täti on hirvittävän kauhuissaan ja peloissaan lääkitys tuskin on reilassa - nykyajan hoitokodit/ dementiaosastot kyllä osaavat hommansa.
Juttele henkilökunnan kanssa äläkä kirjoittele tuollasta ptä nettiin. - suzyanne
Hei!
Tuossa alempana on keskustelu " vihaan alzheimeria " . Kun avaat sen, siinä on yks mun kirjoitus, joka vois osin kuvastaa myös Sinun tuntojasi.
Mutta yhtä kaikki, tämä sairaus on raskas. Se ei ole pelkästään sairastunutta turmeleva, vaan myös hänen omaisiaan. Ja kun ei kai pitäisi näyttää tunteita ( mm. suru, pelko jne. ) sairaalle, pitäis muka yrittää olla vahva... sillä sairastunut havaitsee todella tarkasti mielialat.
Mutta ei omaisenkaan tarvitse jaksaa loputtomiin.
Mutta ihan viestiisi mennäkseni, niin dementia - alzheimeria sairastavalla omaisellani on juuri tuo samainen tilanne, että hänellä on ruokailu todella paljon heikentynyt; kotipalvelu käy keittämässä puuron hänelle, mutta hän ei syö sitä ja jos siellä ei hänen lapsensa käy, hän ei syö mitään. Apaattisena ( ? ) vain makaa sängyssä. Ei enää käy ulkona kuin todella harvoin. Kyllä hän sitten syö, kun joku on siellä niin jonkin verran.
Hän on laihtunut, on luuta ja nahkaa, mutta hän on tuumannut, että "hän on liian lihava! Pitää laihduttaa! Kun ei tee työtä, ei tarvitse syödä mitään! Silloin aikoinaan on syönyt!" Ja sitten jos menee oikomaan asioita, se on turhaa ja johtaa vain suuttumukseen!
Niin, hän asuu vielä maaseudulla omassa talossaan ja sitä on kyllä hänen lapsensa miettineet, että pitäisi varmaan laittaa palvelutaloon, mutta se on niin raskas päätös.
Se tuntuu lohduttomalta, että vanhus " kituu " hiljaa ja passiivisuus ( sängyssä makaaminen, verhot ikkunassa, vaitiolo -> puhuu kyllä silloin hiukan, jos toinen puhuu ) huolestuttaa ja satuttaa todella.
Jotenkin tulee mietityksi, että onko se " lopun edellä " ?
Toivotan Sinulle voimia ja Halaus! Anteeksi, tästä vastauksesta ei tainnut olla apua, mutta tahdoin vain sanoa, että ymmärrän tilanteesi. Jaksamista ja hyvää syksyä - kaikesta huolimatta!
Ystävällisin terveisin Suzyanne.- ap.
kiitos vastauksistanne.
Tätini on ollut minulle ja perheelleni aina tärkeä hahmo ja siksi hänen sairautensa seuraaminen on ollut rankkaa.
Tädilläni ei ole perhettä, hän ei koskaan ollut naimisissa tms, joten muu suku ja suvun lapset ovat olleet myös hänen "lapsiaan". (isoa perintöä ei kuitenkaan ole tiedossa, kiitos vaan kysyjälle).
Viimeisen vuoden tätimme on ollut liikunta- ja puhekyvytön, jos yrittää esim nostaa häntä pyörätuoliin, alkaa kamala huuto ja uikutus, ja silloin kun täti vielä pystyi kommunikoimaan, kertoi hän, että nostaminen sattuu, silloin hän ei antanut koskea itseensä lainkaan.
Nyt sitten emme ole enää yrittäneet. Tätimme vaan makaa, tuijottaa kattoon ja pelkää kaikkea. Siksi tuli mieleeni, että olisiko tädinkin kannalta parempi, että hän nukkuisi pois. Hoitohlökunnan ja omien käsitystemme mukaan tätimme ei enää ole tässä maailmassa, aivot ovat jo rappeutuneet ja ymmärryskyky on poissa. Tähän oli joku hieno lääketieteellinenkin termi, jota en just muista. - Kurjaa se on
ap. kirjoitti:
kiitos vastauksistanne.
Tätini on ollut minulle ja perheelleni aina tärkeä hahmo ja siksi hänen sairautensa seuraaminen on ollut rankkaa.
Tädilläni ei ole perhettä, hän ei koskaan ollut naimisissa tms, joten muu suku ja suvun lapset ovat olleet myös hänen "lapsiaan". (isoa perintöä ei kuitenkaan ole tiedossa, kiitos vaan kysyjälle).
Viimeisen vuoden tätimme on ollut liikunta- ja puhekyvytön, jos yrittää esim nostaa häntä pyörätuoliin, alkaa kamala huuto ja uikutus, ja silloin kun täti vielä pystyi kommunikoimaan, kertoi hän, että nostaminen sattuu, silloin hän ei antanut koskea itseensä lainkaan.
Nyt sitten emme ole enää yrittäneet. Tätimme vaan makaa, tuijottaa kattoon ja pelkää kaikkea. Siksi tuli mieleeni, että olisiko tädinkin kannalta parempi, että hän nukkuisi pois. Hoitohlökunnan ja omien käsitystemme mukaan tätimme ei enää ole tässä maailmassa, aivot ovat jo rappeutuneet ja ymmärryskyky on poissa. Tähän oli joku hieno lääketieteellinenkin termi, jota en just muista.toisistaan se, mikä itselle olisi helpointa, (eli että omainen kuolisi), siitä mitä hän itse haluaa - tässä tapauksessa siitä ei ole kait tosin tietoa, miten hän olisi halunnut itseään loppuvaiheessa hoidettavan. Inhottava tilanne, mutta en pidä hyväksyttävänä silti kuoleman nopeuttamista, sellainen valta ei kuulu ihmiselle, eikä toisen elämän arvoa ja mielekkyyttä voi toinen arvioida.
Eli: tärkeää on tehdä hoitotestamentti ajoissa, kun ihminen vielä tajuaa asioita eikä dementia ole liian pitkällä. Tosin, eihän sitä tiedä kokeeko asioita silloin kuoleman lähestyessä niinkuin on etukäteen ajatellut. Mutta parempi kuitenkin kun on ilmaissut oman tahtonsa.
Varmaankin omaisesi kuolee pian, eihän ihminen syömättä elä. Toivottavasti loppu on mahdollisimman kivuton. Voimia teille. - omaa kohtaloa
Kurjaa se on kirjoitti:
toisistaan se, mikä itselle olisi helpointa, (eli että omainen kuolisi), siitä mitä hän itse haluaa - tässä tapauksessa siitä ei ole kait tosin tietoa, miten hän olisi halunnut itseään loppuvaiheessa hoidettavan. Inhottava tilanne, mutta en pidä hyväksyttävänä silti kuoleman nopeuttamista, sellainen valta ei kuulu ihmiselle, eikä toisen elämän arvoa ja mielekkyyttä voi toinen arvioida.
Eli: tärkeää on tehdä hoitotestamentti ajoissa, kun ihminen vielä tajuaa asioita eikä dementia ole liian pitkällä. Tosin, eihän sitä tiedä kokeeko asioita silloin kuoleman lähestyessä niinkuin on etukäteen ajatellut. Mutta parempi kuitenkin kun on ilmaissut oman tahtonsa.
Varmaankin omaisesi kuolee pian, eihän ihminen syömättä elä. Toivottavasti loppu on mahdollisimman kivuton. Voimia teille.Tätä sivua ei kukaan ole pitkään aikaan lukenut, mutta kirjoitan silti. Keskustelun aloittaja on kovin huolissaan tätinsä vaikeasta tilanteesta. Varmaan meistä lähes kaikki on huolestuneita jos lähiomainen sairastuu vakavasti Muutenkin hän puhuu asiaa. Varmaan meile useammalla on läheinen jolla on vakava sairaus. Mielessämme ajattelemme, että miksi kuolema ei puutu tilanteeseen, vaan kiduttaa ihmistä vuosi kaupalla. Minun äidillä oli vakava sairaus. Lisäoireeksi kehittyi vakava masennus. Hän puhui aivan järkevästi ja oli omatoiminen yksineläjä. Minä asuin hyvin lähellä ja kävin päivittäin katsomassa ja huolehtimassa hänen tarpeistaan. Hän ei pelännyt kuolemaa, vaan sanoi usein viimeisten elinvuosiensa aikana. "Voi kun luoja ottaisi minut pois, tämä kärsimys on hirvittävää" Näin me lapsetkin keskusteltiin, miksi luoja ei tee tehtäväänsä, vaan kiduttaa.Tiedän monta ihmistä jota on omankäden kautta siirtyneet autuaalisemmile laitumille. Kaikilla ei ole mahdollisuutta, eikä rohkeutta siihen. Olen käynyt dementtiahoitokodissa, kuin muissakin hoitolaitoksissa joiis pidetään elämää yllä suoraa sanoen väkisin. Sairas vanhus makaa kuukausia, jopa vuosia vuodeosastola ymmärtämättä tästä ajasta mitään. Vaippa on täynnä sitä itseensä. ja huoneessa on epämiellyttävä haju. Tätä kirjoittaessani ajattelen lähinnä itseäni. Sitten kun minusta aika jättää, en missään nimessä haluaisi olla sängynpohjalla makaava muumio. Toivoisi että joku auttaisi minut rajan toisellepuolelle. Lapset ja lapsenlapset säästyisi pitkäaikaiselta surulta. Uskon että muistokin jää kauniimmaksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1304955- 313134
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161807Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221760Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191625Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711491Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191247Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?101243Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161217Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.
Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H171207