taudin eteneminen

kiitos vastauksistanne.
Tätini on ollut minulle ja perheelleni aina tärkeä hahmo ja siksi hänen sairautensa seuraaminen on ollut rankkaa.
Tädilläni ei ole perhettä, hän ei koskaan ollut naimisissa tms, joten muu suku ja suvun lapset ovat olleet myös hänen "lapsiaan". (isoa perintöä ei kuitenkaan ole tiedossa, kiitos vaan kysyjälle).
Viimeisen vuoden tätimme on ollut liikunta- ja puhekyvytön, jos yrittää esim nostaa häntä pyörätuoliin, alkaa kamala huuto ja uikutus, ja silloin kun täti vielä pystyi kommunikoimaan, kertoi hän, että nostaminen sattuu, silloin hän ei antanut koskea itseensä lainkaan.
Nyt sitten emme ole enää yrittäneet. Tätimme vaan makaa, tuijottaa kattoon ja pelkää kaikkea. Siksi tuli mieleeni, että olisiko tädinkin kannalta parempi, että hän nukkuisi pois. Hoitohlökunnan ja omien käsitystemme mukaan tätimme ei enää ole tässä maailmassa, aivot ovat jo rappeutuneet ja ymmärryskyky on poissa. Tähän oli joku hieno lääketieteellinenkin termi, jota en just muista.

ap. kirjoitti:

kiitos vastauksistanne.
Tätini on ollut minulle ja perheelleni aina tärkeä hahmo ja siksi hänen sairautensa seuraaminen on ollut rankkaa.
Tädilläni ei ole perhettä, hän ei koskaan ollut naimisissa tms, joten muu suku ja suvun lapset ovat olleet myös hänen "lapsiaan". (isoa perintöä ei kuitenkaan ole tiedossa, kiitos vaan kysyjälle).
Viimeisen vuoden tätimme on ollut liikunta- ja puhekyvytön, jos yrittää esim nostaa häntä pyörätuoliin, alkaa kamala huuto ja uikutus, ja silloin kun täti vielä pystyi kommunikoimaan, kertoi hän, että nostaminen sattuu, silloin hän ei antanut koskea itseensä lainkaan.
Nyt sitten emme ole enää yrittäneet. Tätimme vaan makaa, tuijottaa kattoon ja pelkää kaikkea. Siksi tuli mieleeni, että olisiko tädinkin kannalta parempi, että hän nukkuisi pois. Hoitohlökunnan ja omien käsitystemme mukaan tätimme ei enää ole tässä maailmassa, aivot ovat jo rappeutuneet ja ymmärryskyky on poissa. Tähän oli joku hieno lääketieteellinenkin termi, jota en just muista.

Lue lisää

toisistaan se, mikä itselle olisi helpointa, (eli että omainen kuolisi), siitä mitä hän itse haluaa - tässä tapauksessa siitä ei ole kait tosin tietoa, miten hän olisi halunnut itseään loppuvaiheessa hoidettavan. Inhottava tilanne, mutta en pidä hyväksyttävänä silti kuoleman nopeuttamista, sellainen valta ei kuulu ihmiselle, eikä toisen elämän arvoa ja mielekkyyttä voi toinen arvioida.
Eli: tärkeää on tehdä hoitotestamentti ajoissa, kun ihminen vielä tajuaa asioita eikä dementia ole liian pitkällä. Tosin, eihän sitä tiedä kokeeko asioita silloin kuoleman lähestyessä niinkuin on etukäteen ajatellut. Mutta parempi kuitenkin kun on ilmaissut oman tahtonsa.
Varmaankin omaisesi kuolee pian, eihän ihminen syömättä elä. Toivottavasti loppu on mahdollisimman kivuton. Voimia teille.

Kurjaa se on kirjoitti:

toisistaan se, mikä itselle olisi helpointa, (eli että omainen kuolisi), siitä mitä hän itse haluaa - tässä tapauksessa siitä ei ole kait tosin tietoa, miten hän olisi halunnut itseään loppuvaiheessa hoidettavan. Inhottava tilanne, mutta en pidä hyväksyttävänä silti kuoleman nopeuttamista, sellainen valta ei kuulu ihmiselle, eikä toisen elämän arvoa ja mielekkyyttä voi toinen arvioida.
Eli: tärkeää on tehdä hoitotestamentti ajoissa, kun ihminen vielä tajuaa asioita eikä dementia ole liian pitkällä. Tosin, eihän sitä tiedä kokeeko asioita silloin kuoleman lähestyessä niinkuin on etukäteen ajatellut. Mutta parempi kuitenkin kun on ilmaissut oman tahtonsa.
Varmaankin omaisesi kuolee pian, eihän ihminen syömättä elä. Toivottavasti loppu on mahdollisimman kivuton. Voimia teille.

Lue lisää

Tätä sivua ei kukaan ole pitkään aikaan lukenut, mutta kirjoitan silti. Keskustelun aloittaja on kovin huolissaan tätinsä vaikeasta tilanteesta. Varmaan meistä lähes kaikki on huolestuneita jos lähiomainen sairastuu vakavasti Muutenkin hän puhuu asiaa. Varmaan meile useammalla on läheinen jolla on vakava sairaus. Mielessämme ajattelemme, että miksi kuolema ei puutu tilanteeseen, vaan kiduttaa ihmistä vuosi kaupalla. Minun äidillä oli vakava sairaus. Lisäoireeksi kehittyi vakava masennus. Hän puhui aivan järkevästi ja oli omatoiminen yksineläjä. Minä asuin hyvin lähellä ja kävin päivittäin katsomassa ja huolehtimassa hänen tarpeistaan. Hän ei pelännyt kuolemaa, vaan sanoi usein viimeisten elinvuosiensa aikana. "Voi kun luoja ottaisi minut pois, tämä kärsimys on hirvittävää" Näin me lapsetkin keskusteltiin, miksi luoja ei tee tehtäväänsä, vaan kiduttaa.Tiedän monta ihmistä jota on omankäden kautta siirtyneet autuaalisemmile laitumille. Kaikilla ei ole mahdollisuutta, eikä rohkeutta siihen. Olen käynyt dementtiahoitokodissa, kuin muissakin hoitolaitoksissa joiis pidetään elämää yllä suoraa sanoen väkisin. Sairas vanhus makaa kuukausia, jopa vuosia vuodeosastola ymmärtämättä tästä ajasta mitään. Vaippa on täynnä sitä itseensä. ja huoneessa on epämiellyttävä haju. Tätä kirjoittaessani ajattelen lähinnä itseäni. Sitten kun minusta aika jättää, en missään nimessä haluaisi olla sängynpohjalla makaava muumio. Toivoisi että joku auttaisi minut rajan toisellepuolelle. Lapset ja lapsenlapset säästyisi pitkäaikaiselta surulta. Uskon että muistokin jää kauniimmaksi.