Vuokralaisten osuuden kutistuessa Suomessa entisestään on syntynyt uudenlaiset asuntomarkkinat: nyt jo velattoman omistavat ja suureksi osaksi lainansa maksaneet käyvät kauppaa keskenään.
Näille markkinoille ei suuremmin edes kaivata ensiasunnon ostajia. Siispä heillä on - jos pappa betalar inte - oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: ottaa järjettömän suuri ikilaina kaikkine riskeineen tai kitkutella vuokralla vuokraisäntää lihottaen.
Kuinkahan moni nuori on muuttanut tai muuttamassa maalle tai ulkomaille kun pelin henki on tämä?
Näille markkinoille ei suuremmin edes kaivata ensiasunnon ostajia. Siispä heillä on - jos pappa betalar inte - oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: ottaa järjettömän suuri ikilaina kaikkine riskeineen tai kitkutella vuokralla vuokraisäntää lihottaen.
Kuinkahan moni nuori on muuttanut tai muuttamassa maalle tai ulkomaille kun pelin henki on tämä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koko homman perusta ovat juuri ensiasunnon ostajat. Jos he putoavat markkinoilta, ei myöskään ns. move-up ostajat kauaa juhli. Kelle se asunnonvaihtaja myy sen asuntonsa jos ensiasunnonostajaa ei ole ??. Ravintoketju alkaa siitä ensiasunnon ostajasta jolle se asunnonvaihtaja myy sen asuntonsa ja ostaa sitten vähän paremman (isomman, paremmalta paikalta, kalliimman) asunnon jonka myyjä muuttaa taas vähän parempaan jne. kunnes lopulta se äveriäs IT-miljonääri ostaa sen kattohuoneistön sieltä merenrannalta parilla miljoonalla. Yksikin lenkki tästä ketjusta pois, niin jonkin ajan kuluttua kauppa ei käy siellä yläpäässäkään. Yleensä se ensimmäinen lenkki on juuri se ensiasunnon ostaja joka on kaikkein tiukimmalla rahallisesti. Sitten kun kauppa ei enää käy, aletaan hintoja tiputtaa kunnes se asunto saadaan myytyä. Joo kyllä, osalla on varaa odottaa. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan ? Jos rakentaja ei rakenna, niin se on aikaamyöten konkka. Jos välittäjä ei välitä asuntoja niin se on jonkin ajan kuluttua pillit pussiin. Tämä homma on mennyt aina samalla kaavalla tähän saakka ja menee jatkossakin. Käänteiden ajankohdat ovat ainoat epäselvät tässä yhtälössä. Asuntojen (reaali)hinnat EIVÄT voi nousta pitkällä aikavälillä (kymmeniä vuosia) juurikaan enemmän kuin elinkustannukset. Kun näin on, niin reaalihintojen on pakko laskea pitkän aikavälin elinkustannusten tasolle joko asuntojen hintojen laskun muodossa tai inflaation nousun myötä. Tai molempien myötä. Hinnat (siis reaalihinnat) korjaantuvat useiden vuosien aikana, joten ne eivät tipu kymmeniä prosentteja yhdessä vuodessa. Nyt sitten voi kysyä ovatko nykyiset hinnat sitten pitkän aikavälin elinkustannusten tasolla. Jos eivät, niin korjaus on väistämätön.
Korjausta edelliseen sen verran että vaikka kukaan ei ostaisi ensiasuntoja kävisi kauppa ihan ok. Hinnat vain eivät nousisi. Eläkkeelle siirtyneet vaihtaisivat pienempiin kaupunkikaksioihin, perheelliset isompiin neliöihin ja neliöistä omaisuutta jo kartuttaneet perheet niihin eläkeläisten omakotitaloihin jne.
Kun kysyntä on vakio pysyy hintakin vakiona. 2000-luvun ennätysmäinen hitojen nousu perustuukin nousseeseen kysyntään = yhä useampi on halunnut vuokralta pois ja ostaa oman. Ensiasuntoja on myyty ennätystahtiin.
Ensiasuntojen ostamisen hyytyminen siis ei pudota hintoja vaan vain lopettaa niiden nousun ja hintataso vakiintuu.
Siihen että hinnat lähtisivät vain tasaantumisen sijaan laskuun tarvitaan vielä jotain muutakin kuin vain ensiasuntojen ostyajien hyytyminen. Itse en usko että laskua nähdään ilman taloudellista lamaa tai edes taantumaa.
Konditionaalilauseessa kieltosana eteen: "om pappa inte betalar".