ois kiva kuulla kokemuksia joitten synnytys on jouduttu käynnistämään, esim. yliaikaisuuden vuoksi.
kokemuksia
synnytyksen käynnistämisestä
7953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!
Elikkäs voisinpa tässä kertoilla oman synnytys tarinani:)
Kävin rv 39 3 äitipolilla kontrollissa vauvan kasvun takia. Ultrassa todettiin että lapsivettä on niukasti ja niinpä lääkäri totesi että eiköhän synnytys käynnistellä, kun vauvakin on aikas pieni (painoarvio tuolloin 2600g) niin pääsee äidinmaidolle ja kasvamaan. Säikähdin aikas kovasti sillä olin koko ajan toivonut että synnytys käynnistyisi ihan luonnollisesti ja en osannut varautua tuona aamuna että kotiin ei sitten enää tulla ilman vauvaa.
No tuona päivänä aloiteltiin siis kypsyttely oksitosiini tipalla. Olin koko helkkarin päivän letkuissa ja syömättä, mitään ei siis vielä tapahtunut(ei kai ollut tarkoituskaan). Vauvan sydänääniä siis seurattiin kokoajan,ja välillä äänet laskivat hurjasti ja kätilöt pelottelivat jo leikkauksella. No onneksi mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja pääsin illalla vuodeosastolle nukkumaan ja sain myös hieman ruokaa.Olin siis syönyt viimeksi aamulla 6 aikaan ja sain tosiaan sairaalassa ruokaa vasta 8 aikaan illalla. No yölläkin sitten piti herätä aina sydänkäyrille, no mutta eipä kamalasti edes nukuttanut kun odottelin seuraavaa päivää, kun aloitettiin käynnistys lääkkeillä. NO aamulla aamupalan jälkeen sain sitten ensimmäisen annoksen sytotecia (en oo varma miten se kirjjotetaan)kauheesti mitään ei tapahtunut, mutta vauvan sydänäänet laskivat taas välillä, joten jjouduin taasen synnytysosaston puolelle seurantaan, ja enkä saanut taas aamupalan jälkeen syödä mitään kun pelottelivat että joudutaan ehkä leikkaamaan. No sitten sain päivällä uuden annoksen lääkettä kahden maissa. No vieläkään ei mitään vaikutusta lääkkeellä ja kätilöt sanoivatkin että saattaa mennä 2-5 päivää enmnen kun käynnistyy. No kutienki sitten neljän aikaan alkoi tapahtua. Lapsivedet meni ja heti alkoi kamalan kipeät supistukset. Ne oli jotain ihan järkyttäviä, jo viiden jälkeen minut siirrettiin synnytyssaliin sillä olin ihan järkyttävän kipeä. No siellä sitten jouduin taas vaan makaamaan sängyssä ja kuuntelemaan järkyttäviä supistuksia. Sain kuitenkin hengitellä ilokaasua mutta siitä ei sen koommin ollut apua. Supistukset vaan paheni ja paheni, mutta kohdun suulla ei juurikaan mitään tapahtunut, niin eivät voineet epiduraalia laittaa. Taisin siinä saada jonkun lihaksia rentouttavan piikin, kun kohdun suu oli kamalan kireä. No minä olin kuitenkin ihan järkyttävän kipeä joten kätilöt päättivät lääkärin kera että epiduraali laitetaan vaikka en ollut kun 2 sormelle auki. No minä olinkin sillä asenteella supistuksia kuunnellut että kyllä nämä kestää kun kohta onneksi helpottaa kun saa sen epiduraalin. No nuori anestesialääkäri töppäsi sitten epiduraalin kanssa ja se ei sitten toiminutkaan. kanyyli oli väärässä paikassa sillä sieltä tuli verta joten puudutusta ei sitten voinut laittaa. No lääkäri sen jälkeen sitten antoi kuitenkin petidiini piikin sillä olin kamalissa tuskissa. Suututti että piti kestää sen epiduraalinkin kipu ja siitä ei mitään hyötyä. Teki mieli kyllä lähteä siltäö istumalta kotiin ja luovuttaa. Olo oli niin kamala. Pari päivää melkein syömättä ja käynnistetyt supistustukset, voimat olivat ihan lopussa. Kokeilin myös aquarakkuloita, mutta niistäkään ei ollut mitään apua. Petidiinikään ei auttanut muuta kuin että supistukset harvenivat, joten sain hieman levättyä aina supistusten välillä.No onneksi petidiinin jälkeen kohdun suulla alkoi tapahtua ja se aukesikin aika nopeasti ja päästiin ponnistelemaan. No kaikkeini yritin, mutta voimat olivat aika lopussa ja ponnistamisesta ei meinannut tulla mitään. En ollut kyllä montaa kertaa kerennyt ponnsitaa kun kätilö lähti huutelemaan apuja. Kohta huone olikin täynnä sakkia enkä tiennyt että mitä tässä tapahtuu..Lääkäri tuli ja huusi tuokaa nyt se imukuppi.Vauvan sydänäänet olivat lähteneet laskuun joten vauva piti saada pikaisesti ulos. No imukuppihan sattui ihan saakelisti, välilihaa leikattiin reilusti, mutta tulihan se vauva sieltä ulos 18 minuutin ponnsitusvaiheen jälkeen. Tunne oli ihana kun pääsi kaikista kivuista. Vauva ei lähtenyt heti hengittämään ja lastenlääköri hakkasi pientä vauvaani kovasti selkään ja sekös lisäsi entisestään järkytystäni. Mutta onneksi henki siitä lähti kulkemaan ja vauva sai pisteet 6,9,9 Imukuppi teki repeämän sisälle emättimeeni ja väliliha haava oli leikattu reilusti pyllyyn saakka. Tikkejä oli kymmeniä! Haavojen paraneminen vei kovasti aikaa ja istua ei saanut.
Kokemus oli aika järkyttävä kaikenkaikkiaan. Luulen että en pysty synnyttämään enää ikinä. Mutta onnellinen olen lopputuloksesta. Poika syntyi siis 9 tunnin jälkeen, painoa oli 2665 ja pituutta 48 senttiä.
Eli mulla käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi rv 42 0. Annettiin prostaglandiini-tabletti emättimeen aamulla, ja kohdunsuun tilanne tarkistettiin siitä 4 h päästä. Ei ollut auennut ku sentin, mutta suppareita tuli minuutin välein, niin ei sitten heti annettu toista, vaan odotettiin toiset 4 h sitten sain seuraavan pillerin. Supparit eivät olleet tässä vaiheessa vielä ollenkaan kipeitä, vaikka koko ajan minuutin välein esiintyivätkin, tai kipu oli ihan minimaalista. Sitten 10 h ensimmäisestä tabletista alkoivat kivuliaat suppari. Liikuskelin ja lievittelin kipua suihkulla 3-4 h kipeiden suppareiden alettua, sen jälkeen sain petidiniä. Kätilö kyllä sanoikin, että tämä ei välttämättä vaikuta paljoa, mutta se leikkaa sen pahimman kärjen supistuksilta pois ja saattaa vauhdittaa synnytystä. En tosiaan huomannut mitään vaikutusta, vauvan sydänäänet vaan alkoivat kiihtyä jopa 190 ja kyllä kadutti siinä vaiheessa koko petidini :( onneksi sydänäänet sitten pian laski normaaliksi. Sitten odoteltiin vielä tunti, tai puolltoista kunnes vihdoin päästiin saliin, vaikka ei auki oltukaan kuin 3 senttiä. Siellä sain ilokaasua ja sitä hengittelin parisen tuntia. Sitten kävin vessassa ja siellä alkoikin ponnistuttaa. Silloin kyllä tuntui, että oli vaan pakko ponnistaa, vaikka ei ollut mitään tietoa siitä paljonko olin auki. Mieheni auttoi minut takaisin sängylle ja vauvan pää sieltä jo kurkkasi (kalvoineen) ja mieheni sitten haki kätilön paikalle. Kätilö puhkaisi kalvot kun pää tuli ulos ja ponnistusvaihe kesti minuutin. Synnytys kesti yhteensä 7 h ja käynnistyksen aloituksesta meni 17 h ennen kuin oli vauva maailmassa. Ei paljon mitään repeämiä, vain yksi tikki tuli välilihaan. Muistan miten itkin ja ulisin kivusta ennen kuin sain ilokaasua, että kyllähän se koski, mutta kokemuksena ei mitenkään huono synnytys. Erittäin nopea ja helppo, ensi kerralla vain pyydän heti sitä ilokaasua ja jätän petidini-huumeet ottamatta. Synnytyksen jälkeen olin hyvin pirteä ja hyvinvoiva. Imetys olikin sitten vaikeampi juttu rikkinäisine rinnanpäineen ja rintatulehduksineen, mutta onneksi lähti sekin sujumaan :)
Synnytys käynnistettiin rv 42 1 aamuna jolloin sain cytotecin(olikohan näin?) palasen suun kautta. Se käynnisti supistukset, mutta ne eivät muuttuneet koko päivänä kovinkaan kipeiksi eikä säännöllisiksi, mutta koska kuitenkin supistuksia tuli, eivät antaneet enää lisää tablettia. Seuraavana aamuna veivät suoraan saliin ja kalvot puhkaistiin ja siitä n. tunnin päästä laitettiin oksitosiinitippa jolloin supistukset alkoivat kunnolla ja säännöllisinä. Joku 4 tuntia meni ilman mitään puudutuksia, ilokaasua kokeilin, mutta siitä ei tuntunut olevan mitään hyötyä. iltapäivällä laitettiin kohdunkaulanpuudute (kohdunsuu ei ollut kuin pari senttiä auki) ja jokin kohdunsuuta rentouttava piikki reiteen ja taas odoteltiin. Puudutteita ehdittiin antaa yhteensä 4 (vaikutus kesti yhdellä 1½ tuntia) ja vihdoin ja viimein päästiin asiaan, ponnistusvaihe kesti reilun tunnin (koko synnytyksen kesto vähän vajaat 10 tuntia), mutta onneksi puudute vielä toimi niin ei tarvinnut kivun kanssa enää taistella. Omin jaloin pääsin suihkuun tikkaamisen jälkeen, positiivinen mieli jäi synnytyksestä, toivottavasti joskus vielä uudestaan! :)
Edelliseen viestiin lisäyksenä vielä, että suosittelen kohdunkaulanpuudutetta, poisti täysin kaikki supistuskivut hetkessä. Epiduraalipuudutetta en ole kokeillutkaan enkä varmaan kokeilekaan (mahdollisella seuraavalla kerralla) kun noin hyvin toimi!
toimii, jos se osataan laittaa juuri oikeaan paikkaan. Itselläni puutuivat vain jalat toimintakyvyttömiksi, supistuksiin ei ollut vaikutusta!
esikoinen käynnistettiin tipoilla ja supistukset olivat teräviä.Vaikeinta oli kun ei päässyt liikkumaan kaikkien tippalaitteitten kanssa.toinen käynnistettiin emätimpuikolla ja sujui nopeammin.kolmas omilla poltoilla.Mielestäni käynnistettäessä supistukset ovat terävämpiä,mutta jos mahdollista kävele paljon se auttaa myös lasta.Kohdunkaulan puudutus onhyvä silloin et tarvi edipudaalipuudutusta.Rentoudu ainakun mahdollista.
syntynä sujui näin.
La-päivän aamuna meni lapsivedet (11.00) joten siis sairaalaan jossa alkoi lievät supparit mutta eipä tilanne sinä päivänä edistynyt yhtään.
Seur aamuna synnytyslääkäri kurkkas tilanteen ja olin 2 sormelle auki ja päätti että käynnistetään.
Siitä sitten 7.30 oksitosiinitippaan synnytys-saliin ja saikn kuitenkin liikkua normaalisti.
Kivuliaat supistukset alkoivat lähes välittömästi ja sain reiteen jonkun piikin.
Siin sit mentiin aika kovissa tuskissa aina klo 14.00 asti jolloin vihdoin sain luvan ponnistaa. (kamalin vaihe oli, kun en ollut auennut ihan täysin mutta oli jo suunnaton ponnistamisen tarve eikä saanut ponnistaa)
Sittten poika syntyikin 14.12, kaksi tikkiä laitettiin eppariin ja synnytyksestä toivuin ihan hyvin.