No mä seurustelin yhden mun tyttö k-kaverin kaa syyskuussa 2002, mut meil suhde loppu tammikuussa 2003. Sen jälkeen mulla elämässä ollu hyviä ja huonoja päiviä. No kun mulla tälläkää hetkellä Ei ole tyttöystävää. Koska mä en pysty ihastumaan oikeastaan kenenkään toiseen ja kyllä tiedän että ei minun ikäisellä oikiastaa olisi kiirre, mutta ku tarttis jonku ihmisen jota vois välittää paljon. Mä rakastin todela paljon sitä minun entistä, vaik me viel ollaa kavereita mutta suhdetta ei taida enää syntyä. Monina päivinä ajattelen että ku ei ole omaa kultaa, ja tuntuu olo niin yksinäiseltä... ja en ole sen jälkeen ihastunu ollenkaan... koska jostain syystä en pysty.. no joskus oli pikku ihastus mutta se sit loppu... kertokaa mielipiteitä ja kommenteja (onko jollain samalaisia kokemuksia jne.) olisin halukas lukeen... hyvää kesää kaikille!
***
Minä
***
Minä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä niitä ihastuksia vielä tulee, älä turhaan huoli. Sä olet vielä niin nuorikin..
Mulla on ollu vähän samanlaista..; olin ihan hulluna yhteen ja seurusteltiiki jonkun aikaa, mut sitte BÖÖ, ja kaikki oliki ohi.. sitte ihastuin yhteen toiseen, mut se ei pitäny musta vähääkään.. mut nyt oon hulluna yhteen toiseen ja tuntuu silt, ettei koskaan oo ollu niin hyvää tyttöä nähnykkää.. toivottavasti se ei sano ettei oo kiinnostunu musta, mun pää sekoais..! Rakkaus on pirullista.. c",) Tsemii! kyl säki jonku löydät..
Älä kuule yhtään hätäile, oot viel kuitenki noin nuori ja tuleehan niitä uusia eteen.....jos tulee. Itellänikin oli ihan samanlaista erään tytön kanssa viime vuonna ja joku aika sitten erottiin......tuntu sen jälkeen ku maailma ois ikään kuin romahtanut, mutta eipä se sitte kuitenkaan hirveenä haitannu. Aika paransi haavat hitaasti mutta varmasti.
Yks ongelma kylläkin on ollut: en oo vieläkään löytänyt uutta naista ja samalla lailla (varsinki viimesen kuukauden aikana) oon istunu joku ilta kotona ja haikaillu oman halittavan ja hyväiltävän tyttökaverin perään. Kai tässä on pakko kohta pyytää jotain kivaa tyttöä jonnekin käymään, sillä hellyydenkaipuu alkaa olla kohta sitä luokkaa.
Tuntui tosiaan se yks nainen sillon viime vuonna ihan ylivedolta, mutta nyt pikku hiljaa oon alkanu uskoon, että vois löytyä uus samanlainen, ihana ja mukava tyttö. Onneks oon itekin vielä näin nuori "pojankloppi".
mä tiedän et tuntuu siltä et sä et vois rakastaa ketää toista samanlailla ku sitä tyttöö..ja et sä voikaa..koska sä näköjää kaipaat sitä tosi paljon mut sun kannattaa jatkaa elämää nii sanottii mullekin ku olin samas tilanteessa!
eli tiedän miltä susta tuntuu!
mut nyt mä serustelne onnellisesti,
*mari*
Jos oot sen muijan kans viel hyvä kaveri ni kerro sille tost..Ja jos sä viel rakastat sitä muijaa ni sano seki sille..Mä kyl uskon et se muija ymmärtää..Jos muija ei ymmärrä ni ei se ois sit ees ollu hyvä muija sulle..Onnee nyt sit vaan tunteides kanssa koita pärjätä..
olen kyllä kertonu aiemmin, mut en mä rakasta sitä valitettavasti enää, kun mä tunne häntä kohtaa enää oikeastaan mitää... mulla on tunteet sekasin sen jälkeen kun se jätti... no kiitos vaan mielipiteestä...
käyppä lukemas mun juttu,nii huomaat ettet oo yksin. tosin en kyllä seurustellu sen jätkän kans,mutta näinki tuntuu jo ihan tarpeeks pahalle. että voin vaan kuvitella sun olos.
en osaa neuvoa sua,koska en osaa itteänikään. luulin,et aika parantaa haavat ja uus ihastuminen korvaa vanhan.mutta mitenkäs korvaa,ku ei anna ittensä ihastua?? nii-i..sitä mietiskellessä..
Tuttu tilanne mut sit mä keksin mikä siinä mätti, mulle ainaki tuli sellanen "läheisyyden kaipuu" joka oli vaan eikä menny pois se muistutti mun exästä koko ajan. Mut mä sanon sullekki sanoin jo jollekki muulekki et :
"jos sulle tarjotaan edes minuutti onnea niin sun täytyy ottaa se vastaan. vaikka sit joskus tulee pahoja aikoja ja tuntuu pahalta niin silti se yks pieni onnellinen hetki kumoaa noi pahat hetket. ei saa kulkea silmät kiinni vaan täytyy avata ne."
kyl noi menee ohi aattelee vaan et se ei ollu ittensä arvonen ja et se oli vaan yks kala meressä.