Mä lueskelin tossa noita kirjotuksia joissa tahdotaan laihduttaa vaikka riudutaan alipainon rajoilla. Sitte silmiin pisti toi keskustelu sataseitkytsenttisistä anorektikoista joita palvotaan..(Muka). Eikö jokanen oo kuitenkin yksilö? Kaksi yhtäpitkää ja samanpainosta ihmistä ei voi olla samannäkösiä..mua jotenki naurattaaki välillä ne kerrat jolloin oon kuullu tyttöjen oksentelevan vessassa ja viettävän aikaa ruokatunnilla kunnon ruuan syömisen sijasta karkkien parissa. Onneks on lähimmäisiä jotka huomaa(aina joittenka pitääs huomata) kun joku Ihan Oikeasti sairastuu. Mutta tämmönen turhan päivänen diivailu mua ärrrrrsyttää>=/.
pitääskö laittaa vielä omat mitat mukaan..
172/67,ihan vaan sen takia että huomaisitte:)!
pitääskö laittaa vielä omat mitat mukaan..
172/67,ihan vaan sen takia että huomaisitte:)!
Vastaukset 2
Vanhimmat
joittenkin päät menee vaan jotenki sekasi.. et pitäs olla jotain muuta ku mitä on.. ja hakee hyväksyntää siitä se alkaa..
on vaikeeta alottaa taas oikee syöminen..
no mä aionkin vaan elää alle kolmekymppisex nii ei sillä kai oo mitään väliä syönkö vai enkö..
Jos ihan oikeasti on syömishäiriö, niin eipä sitä tuosta vaan voi alkaa syödä kunnolla ja lopettaa "pelleily". Feikkaajat ja huomionkipeät teinit ovat erikseen, mutta oikeasti sairaille on turha naureskella!