Että osaa pää olla solmussa - umpisolmussa. Masentaa, stressaa, ahdistaa ja lisäksi depersonalisaatio-olotilat painaa päälle. Minua stressaa yhdellä sanalla sanottuna kaikki: koulu, tuleva työelämä, päin persettä olevat kaverisuhteet, syntymä, kuolema, elämä, hulluksi tuleminen, läheisten kuoleminen... aivan kaikki mahdollinen.
Sukuni on täynnä mielenterveysongelmia, alkoholismia ja fundamentalistiuskovaisuutta; eli erittäin hedelmälliset lähtökohdat terveen minäkuvan kehitykselle. Isäni on nolannut minut kännissä moneen kertaan ja huonon itsetunnon takia olen onnistunut siinä itsekin. Helvetillä pelottelu oli mukava lisämauste lapsuudessani. Eli traumoja ja patoutumia minulla riittää vaikka pienen kylän tarpeisiin.
Kaverisuhteet on totaalisesti ojassa. Olen jo pitkään tarkoituksella vieraannuttanut itseäni kaveripiiristäni. Ongelma on siinä että kaverieni lempiharrastus on kännissä tai pilvessä sekoileminen. Heidän mielikuvat kännäämisestä liittyy lähinnä heidän yhtiöjohtaja-isiensä railakkaisiin rapujuhliin ja juhannusrientoihin. Minun kokemukset alkoholista on "hieman" erilaisia - vähemmän idyllisiä. Ellei sitten joku näe henkisessä ja fyysisessä väkivallassa jotain idyllistä.
Minä koen "hieman" erilaisten kokemuksieni takia pään sekoittamisen viinalla ja huumeilla vastenmieliseksi; asiaksi, joka ei ole tavoittelemisen arvoinen. Olen nähnyt mitä se pahimmillan tekee. Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni pelännyt että sekoan samalla tavalla kuin perheeni. Siksi nyt täysi-ikäisenä elämäni tärkein prioriteetti ei ole kännissä ja pilvessä sekoileminen.
En halua seota. Siksi joudun olemaan yksin. Tilanne on kuitenkin karvaan iroinen, sillä sekoan jatkuvasta yksinolosta. Ojasta allikkoon.
Sukuni on täynnä mielenterveysongelmia, alkoholismia ja fundamentalistiuskovaisuutta; eli erittäin hedelmälliset lähtökohdat terveen minäkuvan kehitykselle. Isäni on nolannut minut kännissä moneen kertaan ja huonon itsetunnon takia olen onnistunut siinä itsekin. Helvetillä pelottelu oli mukava lisämauste lapsuudessani. Eli traumoja ja patoutumia minulla riittää vaikka pienen kylän tarpeisiin.
Kaverisuhteet on totaalisesti ojassa. Olen jo pitkään tarkoituksella vieraannuttanut itseäni kaveripiiristäni. Ongelma on siinä että kaverieni lempiharrastus on kännissä tai pilvessä sekoileminen. Heidän mielikuvat kännäämisestä liittyy lähinnä heidän yhtiöjohtaja-isiensä railakkaisiin rapujuhliin ja juhannusrientoihin. Minun kokemukset alkoholista on "hieman" erilaisia - vähemmän idyllisiä. Ellei sitten joku näe henkisessä ja fyysisessä väkivallassa jotain idyllistä.
Minä koen "hieman" erilaisten kokemuksieni takia pään sekoittamisen viinalla ja huumeilla vastenmieliseksi; asiaksi, joka ei ole tavoittelemisen arvoinen. Olen nähnyt mitä se pahimmillan tekee. Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni pelännyt että sekoan samalla tavalla kuin perheeni. Siksi nyt täysi-ikäisenä elämäni tärkein prioriteetti ei ole kännissä ja pilvessä sekoileminen.
En halua seota. Siksi joudun olemaan yksin. Tilanne on kuitenkin karvaan iroinen, sillä sekoan jatkuvasta yksinolosta. Ojasta allikkoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.