Oon ollut masentunut viimeiset viisi vuotta, mutta nyt viime aikoina tuntuu, että masennuksen tyyli on ehkä muuttunut.
Oon tosi väsynyt (vaikka nukkuisin yli 10h), välillä ei tee mieli hirveästi syödä ja välillä taas ahmin, ei haluta (vaikka haluaisin, että haluttaisi :D), mikään ei oikein kiinnosta ja tuntuu jotenkin turralta (aina silloin kun en ole pillahtamassa itkuun tai oudon naurava ja "iloinen"), välillä on univaikeuksia (heräilen yöllä).
Aikaisemmin masennukseni ilmeni ehkä enemmän ahdistuksena ja sisäisenä tuskana, joka vaihteli näiden lyhyiden "pirteiden kausien" kanssa. Onhan sitä ahdistusta nytkin, mutta enemmän sellaista tasapaksua tunnottomuutta. Välillä tulee vaiheita, jolloin oon iloinen, mutta onnelliseksi en välttämättä kutsuisi (tosiaan vaihe kestää yleensä alle viikon, joskus vaan yhden illan/päivän). Alkoholi on joka viikonloppu apuna piristämisessä (joskus parinakin päivänä).
Ennen ehkä tiesin paremmin, että olen masentunut, mutta nyt en oikein enää. Ei mun elämässä pitäisi oikeasti mitenkään huonosti mennä, vaikka muutto toiselle paikkakunnalle onkin aiheuttanut yksinäisyyttä. Seurustelen, käyn uutta koulua...
Voisiko yllämainitut oireet kenties johtua jostakin muusta sairaudesta? Suvussani on diabetesta, joten sekin on käynyt mielessä koska oireisiin kuuluu väsymys, usein vessassakäynti ja jano. Väsymystä noista kaikista eniten.
Onko jollakin ollut samanlaista? Mitä teitte, haitteko apua vai oliko teillä omia kotikonsteja elämänlaadun parantamiseksi? Vinkit, kommentit, kaikki tervetulleita.
Oon tosi väsynyt (vaikka nukkuisin yli 10h), välillä ei tee mieli hirveästi syödä ja välillä taas ahmin, ei haluta (vaikka haluaisin, että haluttaisi :D), mikään ei oikein kiinnosta ja tuntuu jotenkin turralta (aina silloin kun en ole pillahtamassa itkuun tai oudon naurava ja "iloinen"), välillä on univaikeuksia (heräilen yöllä).
Aikaisemmin masennukseni ilmeni ehkä enemmän ahdistuksena ja sisäisenä tuskana, joka vaihteli näiden lyhyiden "pirteiden kausien" kanssa. Onhan sitä ahdistusta nytkin, mutta enemmän sellaista tasapaksua tunnottomuutta. Välillä tulee vaiheita, jolloin oon iloinen, mutta onnelliseksi en välttämättä kutsuisi (tosiaan vaihe kestää yleensä alle viikon, joskus vaan yhden illan/päivän). Alkoholi on joka viikonloppu apuna piristämisessä (joskus parinakin päivänä).
Ennen ehkä tiesin paremmin, että olen masentunut, mutta nyt en oikein enää. Ei mun elämässä pitäisi oikeasti mitenkään huonosti mennä, vaikka muutto toiselle paikkakunnalle onkin aiheuttanut yksinäisyyttä. Seurustelen, käyn uutta koulua...
Voisiko yllämainitut oireet kenties johtua jostakin muusta sairaudesta? Suvussani on diabetesta, joten sekin on käynyt mielessä koska oireisiin kuuluu väsymys, usein vessassakäynti ja jano. Väsymystä noista kaikista eniten.
Onko jollakin ollut samanlaista? Mitä teitte, haitteko apua vai oliko teillä omia kotikonsteja elämänlaadun parantamiseksi? Vinkit, kommentit, kaikki tervetulleita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No joo, tän olisi kyllä voinut pistää tuonne Masennus-osioon, mutta laitoin nyt tänne kun en itekään tiedä mitä tää on.
Lisäisin myös, että jonkinlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa on myöskin (ollut jo kauan). En sanoisi, että mulla sinänsä olisi huono itsetunto, mutta silti pelottaa jos ihmiset nauravat mulle tai jos tulen torjutuksi. Siksi uusien ystävien hankinta tapahtuu monesti kännissä, ja koulussa olen se "hiljainen" (vaikka oikeasti tuttujen kanssa olen kaikkea muuta kuin hiljainen!).