"""Mutta en kyllä voi mennä takuuseen, etteivätkö omatkin lapseni saattaisi pihaleikeissä tiukan paikan tullen turvautua siihen uskovaisen aseista järeimpään: sinäpä et pääse taivaaseen!"""
Lainasin tuon lauseen aika tuoreesta viestistä Mopin palstalta.
Ihan säikähdin tuota sanamuotoa, missä sanottiin, mikä on uskovaisen järien ase. Mistä ihmeestä lapsi saa tuollaisen aseen, jos sitä ei hänelle ole missään annettu. Onko se lapsen sisälle rakennettu pahuus tai oivallus tai se ns. lapsenusko, jonka kautta hän näkee leikkikaverinsa ikuisuuskohtalon. Eivl-lapsen, jolla myös on lapsenusko! Onko vl-lapsi jokin kirouksen jakaja, manaaja tai omaako hän ennustajan lahjoja?
Sen verran tiedän lapsen ajattelun kehityksestä, ettei lapsi omasta päästään keksi tuollaista. Joku 'viisaampi' on sen hänelle 'opettanut'!
Kuka missä ja milloin? Ko. kirjoittaja pitää sitä mahdollisena, että hänenkin lapsensa käyttävät tuota asetta. Se on siis olemassa, mutta fiksut veeällät eivät sitä käytä? Ainakaan kovin selväsanaisesti. Mutta se on taustalla.
Minä en olisi ikinä uskonut, että minun hiekkalaatikkoikäiset lapseni olisivat tuominneet toiset lapset tulimereen. Eivät he tienneet sellaisesta, eivät edes sitä että 'teidän äiti ei pääse taivaaseen', ennen kuin se leikeissä heille kerrottiin. He eivät tienneet olevansa sellaisia USKOVAISIA, joilla on tiettyjä järeitä, hengellisiä aseita muita vastaan.
Olen erittäin hämilläni tuosta kirjoituksesta. En tiedä mitä ajatella. ;(
Lainasin tuon lauseen aika tuoreesta viestistä Mopin palstalta.
Ihan säikähdin tuota sanamuotoa, missä sanottiin, mikä on uskovaisen järien ase. Mistä ihmeestä lapsi saa tuollaisen aseen, jos sitä ei hänelle ole missään annettu. Onko se lapsen sisälle rakennettu pahuus tai oivallus tai se ns. lapsenusko, jonka kautta hän näkee leikkikaverinsa ikuisuuskohtalon. Eivl-lapsen, jolla myös on lapsenusko! Onko vl-lapsi jokin kirouksen jakaja, manaaja tai omaako hän ennustajan lahjoja?
Sen verran tiedän lapsen ajattelun kehityksestä, ettei lapsi omasta päästään keksi tuollaista. Joku 'viisaampi' on sen hänelle 'opettanut'!
Kuka missä ja milloin? Ko. kirjoittaja pitää sitä mahdollisena, että hänenkin lapsensa käyttävät tuota asetta. Se on siis olemassa, mutta fiksut veeällät eivät sitä käytä? Ainakaan kovin selväsanaisesti. Mutta se on taustalla.
Minä en olisi ikinä uskonut, että minun hiekkalaatikkoikäiset lapseni olisivat tuominneet toiset lapset tulimereen. Eivät he tienneet sellaisesta, eivät edes sitä että 'teidän äiti ei pääse taivaaseen', ennen kuin se leikeissä heille kerrottiin. He eivät tienneet olevansa sellaisia USKOVAISIA, joilla on tiettyjä järeitä, hengellisiä aseita muita vastaan.
Olen erittäin hämilläni tuosta kirjoituksesta. En tiedä mitä ajatella. ;(
Vastaukset 43
Vanhimmat
lapset ovat viisampia kuin ajatellaan :)
Vaikka kukaan ei varsinaisesti olisi antanut juuri tuon näköistä asetta lasten käteen puheissa kuitenkin kuulee seuraavia komenteja
- vain tämä joukon mukana voi pelastua
- tämän joukon ulkopuolella ovat epäuskoiset
- vain näin uskovat kuin me uskomme pääsevät taivaaseen
- jos ei ole tätä uskoa ja hyvää omaatuntoa ja kuolee joutuu iankaikkiseen kadotukseen
- voi kuinka tärkeää on että me tässä joukossa kilvoitelemme
- pelastusta ei voi muusta joukosta löytää kuin tästä jumlaan lasten joukosta
jne...
Vähän "tyhmempikin" lapsi saa näistä sarnapalikoista kasttua sen yhtälön jossa
ei seuroissa kulkeva = ulkonaoleva = epäuskoinen = helvetiin menijä
Ja tämä tulee niin yksiseliteisesti saarnoissa toisinaan esille ettei siinä jää epäilystäkään etteikö kaikki ei-vl olsisi niitä helvetiin menijöitä.
Kasaako lapsi sitten väärin nuo palikat?
Enpä usko kun aikuisetkin käytävät papista joka kuitenkin tunnsutaa uskoa sanontaa - epäuskoinen leipäpappi.
Tai toisinuskovan uskosta sanotaan tylysti epäuskoinen. Kun joku ei usko samalla lailla on epäuksoinen = kadotuskeen menijä.
Juuri noiden elementtien avulla vl-lapsi kokoaa käsityksensä siitä, kuka kukin on.
Olen ollut kuuntelemassa vl-pyhäkoulua ja tiedän sen painotuksen, mikä siellä on opetuksessa. Ei lapset tolloja ole, vaan kuuntelevat herkin korvin aikuisten arvioita ja tuomioita. Vaikka niitä ei olisi suoraan lapsen kuultavaksi tarkoitettukaan.
Puhut rehellisesti ja oikeaa asiaa. ;D
Minä taas menen takuuseen, minun pentuni ei tuomitse ketään helvettiin, sillä He ovat uskossa ja Raamattu kieltää juuri se , edes ajattelemisen, pääseekö toinen taivaaseen vai ei. Nämä on vain antikristuksen ja tyhmien VL;ien paha tapa.
Jos se tekee uskovaisen, että osaa toisen tuomita helvettiin, on kristinusko ”perseestä”, mutta onneksi se ei ole niin, kristityn tehtävä on evankeliumin vienti, kuten Jeesuksenkin, Ei Hän tullut maailmaa tuomitsemaan vaan pelastamaan, jopa lestadiolaisetkin.
Jokainen meistä tervepäisistä säikähtää, kun alle kouluikäinen pentu jo tuomitsee helvettiin, ei voi muuta kun kuvitella mitä kotona puhutaan, ja jos he olivat jotain muuta kun VL;iä, puuttuisi lastsesuojeluviranomaiset värittömästi asiaan, mutta heille on kaikki luvallista. Mutta se joka Härillä ajaa se härjsitä puhuu, joka saatanalla ajaa se helvetistä puhuu.
””Sen verran tiedän lapsen ajattelun kehityksestä, ettei lapsi omasta päästään keksi tuollaista. Joku 'viisaampi' on sen hänelle 'opettanut'!”” Tähän voi sanoa,,, niiiiiin……. ei heitäkään muuhun opetettu.
Muuten, tutustuttuani erällä pitemmällä automatkalla miniääni, Hän kertoi vilpittömin mielin, oltuaan diakoniaopistossa, että Hänellä on Lahdessa sukulaista, uskovaisia, mutta ei oikeita. Kysyin miksi??? Ei heitä ole edes kastettu???. Kysyin onko sinua, Ei vielä, en ole ottanut Jeesusta sydämeeni kokonaan, sitten:
Tuntui hyvältä, Hän etsi Herraa.
En jaksa ajatella tuota kastekysymystä. Minulla ei ole siinä ristiriitaa veeällien kanssa.
Tuskin meitä tuomitaan kastekäsityksenkään perusteella? Toivottavasti ei.
joka pyhäkoulussa tai ainakin opetettiin 70 ja 80-luvuilla. Ei kai tuo ole salaisuus.
Ei todellakaan ole salaisuus, niin usein olen sen itsekin kuullut. Hyshys listasi tuossa ylempänä niitä sanontoja, joiden perusteella pieni lapsi voi palikkakasan koota. Se kertoo karulla tavalla sen, että muut ovat menossa eri paikkaan kuin veeällät.
Vl-vanhemmat tasan tarkkaan tietävät tämän lasten yksioikoisen käsityksen, näkevät sen palikkatornin, joka on tehty saarnojen ja kanssapuheiden avulla.
Miksi he sallivat sen ja selittävät sen mitättömäksi? Niin kuin se ei mitään tarkoittaisi? Lapset ovat lapsia, MUTTA he ovat vl-uskon esikuvia! Tuossakin mielessä.
Eipä tuossa ole mitään outoa tai uutta. Muistan itsekkin sanoneeni keljuille koulukavereille samaan tyyliin aikoinani.
Kotonahan aina puhuivat isä ja äiti meille, että ne uskottomat joutuu siihen pahaan paikkaan.
Kun ennen kylillä näytettiin elokuvia, niin vanhemmat sanoi, jotta ne menee helvettiin, jotka siellä käyvät. Samoin kotona viljeltiin usein tätä helvettiin joutumista, jolla meidät penskat saatiin pysymään kurissa ja Herran nuhteessa.
Pelkäsin nuorena kovasti helvettiin joutumista.
Kun joku sellainen kylälöäinen kuoli, joka ei ollut lestadiolainen, niin vanhemmat puhui, että helvettiin meni sekin mies.
Niinpä sitten otin mallia ja koetin pelottaa kiusaajiani koulussa helvettiin joutumisella, mutta eihän ne siitä mitään välittäneet.
Tytöt nyt taisi vähän säpsähtää puolustautuessaan, että kyllä mekin ollaan uskovaisia, vaikka eivät lestadiolaisia olleetkaan. En tiedä, onko vieläkin samaa kasvatustyyliä, että pelotellaan kaikenmaailman möröillä ja peikoilla.
Minun lapsuutessani pelottelu oli hyvin yleistä.
Mutta ymmärrän sen olleen hyvä keino estää meitä penskoja joutumasta vaaroihin ja vahinkoihin.
Kaivomörkö, vesihiisi, metsän peikko. Katolle kiipeäminen estettiin sillä, että Jumala saattaa pudottaa silloin kuuman kiven päähän.
Metsään ei kauas uskallettu mennä, koska metsänhaltija tulisi ja veisi mennessään.
Jos ei ollut kunnolla, saattoivat vanhemmat tuumata, että annetaanpa sinut mustilaisille poijaksi. Mustilaiset kulkivat ennen vanhaan talosta taloon hevosilla. Kun näin mustilaissakin olevan tulossa, menin varmuuden vuoksi piiloon, jottei minua olisi annettu mustiliasten käsiin.
Olin nuorena sen verran rasavilli, että paitsi mustilaiset, minut oli uhattu lähettää Muhoken poikakotiin kasvatuslaitokseen, jossa pieksettäisiin sonninsuoralla.
Mutta järein pelotusase oli tietysti iankaikkinen helvetin tuli, josta ei pääsisi koskaan poisa, ja siellä olisi itku ja hammasten kiristys.
Se pelotti minua paitsi kotipuheissa, myös seuroissa saarnamiehen puhumana.
Sampo Kaariniemi oli loistava helvetin kuvauksien maalaaja. Minua pelotti niin vietävästi ja niinpä yön hiljaisina hetkinä hiivin aina äitin kaulaan tunnustamaan päivän rötöslistan ja niin saatoin nukkua kevein mielin aamuun asti varmana siitä, että jos tänä yönä kuolisin, en joutuisi helvettiin.
Paitsi kotona, myös muualla minua on peloteltu helvetillä monta kertaa.
Oltuani maailman turuilla välillä eräs uskovainen pelotteli minua helvetillä oikein hammasta purren.
Miten sinä uskallat vaeltaa suruttomana, jos kuolema sinut korjaa, niin helvettiin saat vuoteesi asettaa. Sitten kun kävin helluntailaisissa ja siellä jäin kiinni tiukkaan keskusteluun, aivan samalla tavalla, kuin Godenin myyjä, joka ei millään olisi päästänyt lähtemään.
Goldenin esittelijä ei siis päästänyt minua lähtemään, ennenkuin olisin allekirjoittanut sitoutuvani jälleenmyyjäksi.
Samoin teki helluntailainen. Kun melkein väkisin riuhtaisin itseni hänestä irti,huusi helluntaiuskovainen perääni: "Helvettiin joudut, niin että sorkat kolisee!"
Lapset oppii tietysti vanhemmiltaan niin järeiden aseiden käytön kuin myös tupakoimisen.
Ei meidän muksut ole kyllä yrittäneetkään tupakointia, kun ei me vanhemmatkaan polteta.
Sitten vanhemmista minä olen se, joka olen saarnannut tupakin turmiollisuutta vastaan.
Helvetillä ei meidän perheessä ole ikinä peloiteltu. Minä kun en oikein sellaiseen uskokkaan.No puoliso tietysti minua sillä pelottelee ja se minua ärsyttää.
Olen sanonutkin, että kehtaatkin aikaihmistä mokomilla jutuilla kiusata.
Sain niistä helvetti jutuista kärsiä jo penskana ihan tarpeeksi ja en halua enää toistella niitä.
Nykyään saarnamiehetkin ovat niin valistuneita, etteivät enää saarnoissaan hehkuta tulimerellä, niinkuin ennen ruukasivat tehdä ja se sai juuri monet mummut ekstaaseihin, hyppimään ja kiittämään: Voi rakas Jeesus ole kiitetty, voi rakas Jeesus ole kiitetty. Miksikähän ne ei sanoneet, että voi rakas Jumala, ole kiitetty.
Niin ne seuratavatkin muuttuu ajan saatossa, vaikka sana pysyy samana. Helvettiä ei enää kuvata samalla lailla kuitenkaan. Puhutaan vain ijankaikkisesta kadotuksesta, mikä onkin oikein sanoa sillä tavalla.
Voi rakas Jeesus ole kiitetty, voi rakas Jeesus ole kiitetty.
Muistan lapsena kun ihmettelin, että miks ne huutaa: Kymmenen kilometriä hiihetty.
Ja joskus se kuulosti kuin olisivat huutaneet: Hernekeitto valmis on.
=)
Kyseessä on aidon ihmisen psyyken tila jossa hän aidosti kokee ylisielullisen tuntemuksen pyhyydestä. Jotkut ovat sanoneet että he tällöin näkevät Jumalan.
Jos sinulle tulee mieleen vain hullu ja vatsa niin haluan totisesti väistää sinua näillä palstoilla.
Tämä kaikkihan on meille tuttua tekstiä. Olemme satoja kertoja seuroissa kuulleet näistä asioista. Olemme nähneet 'kiittäjiäkin'. Ihan iltakylissäkin. Silloin kun muisteltiin uskoontulon aikoja ja armontuntemisia. En voi irvailla sellaisille asioille, en vaikka tiedänkin, että joskus 'kiitos' tuli hieman oudolla tavalla ja mielellä. Ei ole minun asiani arvioida tuollaisia tunnetiloja.
Olin vain niin yllättynyt, että luin tuon tekstin tänään. Olin siinä luulossa, ettei tuollaista asetta käytettäisi edes leikkimielessä. Eikä leikkikentällä ainakaan.
Se on omituista kiistelyä siitä, kuka pääsee niskan päälle ja kuka keksii pahimmat keinot toisen alistamiseksi. Vl käyttää omiaan ja ne ovat erittäin tehokkaita. Ei ole kovin kauan kun työkaverini kyseli minulta siitä. Hänen lapsensa olivat juuri kuulleet tuon aseen ääneen ja se oli jopa osunut heihin. ;(
Anteeksi Jaakob, en tarkoittanut vähätellä tuota asiaa mitenkään. Pyydän nöyrinmiten anteeksi!
Lapsena tuli vain ihmeteltyä kaikenlaista niinkuin lapsi tekeekin.
Tiedän mistä asiassa on oikeasti kyse.
Pahoittelen tyhmyyttäni.
joka välissä. Kotona koko ajan, seuroissa kaksi kertaa viikossa, vl-pyhäkoulussa, vl-päiväkerhossa, suurissa seuroissa kuukausittain, jne jne...
Kolmevuotiaana on jo täysi helvetintuomari tuollaisella koulutuksella. Ihmekös tuo. Ei se aivopesu lapsen uskoa yhtään vähennä, lisää vaan aikuisten syntitaakkaa.
Ei tuon 'aseen' käyttö ole lapsen vika. Jos vanhempi, oletetusti viisaampi, antaa lapselle puukon tai muun teräaseen, niin se on antajan vika, jos haavoja tulee...
Kyllä aikuisen pitäisi tietää, mikä on lapselle sopiva 'leikkikalu' tai leikkiase. Joskus tuntuu, että ajattelematon vanhempi antaa lastensa huseerata vapaasti ja seuraa vieressä, miten 'lasten ja imeväisten suusta' tulee totuus epäuskoisille. "Siinäpä kuulevat, minne joutuvat!"
(Osasivatko imeväiset puhua? eli rintaruokittiinko silloin lapsia monta vuotta?)
Eikö se opetus ole, että kaikki lapset ovat uskovaisia. Eikö silloin pitäisi vl-aikuisen korostaa lapsilleen, että kyllä ne teidän leikkitoveritkin uskovaisia ovat?
Tämähän on opittu jo vl-pyhäkoulussa. Jos SRK sanoo, että kaikki maailman lapset ovat vanhoillislestadiolaisella tavalla uskomassa, niin he ovat. Siinä ei ole sanan sijaa.
Olisi jotenkin fiksumpaa, jos tuota järeää vl-asetta ei käytettäisi eivl-lapsiin. Jos/kun kerran kaikki lapset pääsevät taivaaseen! Sen uskon itsekin.
Siispä tuon aseen käyttö tulisi kieltää lapsilta ja sitä saisivat käyttää vain aikuiset veeällät meidän eivl-aikuisten kanssa keskustellessa. Siis K-18?
Se olisi jotenkin tasavertaista, tosin ei kohteliasta eikä rakentaisi rauhaa ihmisten välille.
Mutta mitä siitä? Tuskin se haittaisi, kun on eivl:n sielun autuudesta kysymys! Vaikka rauha ja rakkaus kylmenisi ja poistuisi kokonaan.
Mistä vl-lapsi tai siis 'uskovainen' saa tuollaísen järeän aseen, millä voi toisen sanallisesti ampua kuolleeksi? Se ei ole mitään lasten perinteistä pumpum-leikkiä leikkipyssyillä tai tietokonepeliä, jossa vastapelureita ammutaan hengiltä.
Miten tuo ase on erityisesti vl-lapsien käytössä? Harvemmin muilla?
Tarkennan vielä, että omat lapsenikin kävivät pienenä vl-seuroissa, pyhäkouluissa, raamattuluokissa ja vl-riparin. Heille ei tuo ase tullut tutuksi siltikään. Heillä ei ollut siihen vaadittavaa koodia tai aseen käytön opetusta ja sitä vahvistavaa kasvatusta. Yritin pitää siitä omalta puolelta huolen, ettei sitä muutkaan antaneet. Lapseni tulivat kertomaan minulle noista opetustuokioista vl-sukulaisten kanssa ja kyselivät minulta. En tietenkään vahvistanut vl-opetusta. Miksi olisin tehnyt niin?
Olen saanut käsityksen, ettei monissakaan vl-kodeissa tietoisesti vahvisteta tuomitsevaa ja mitätöivää asennetta eiveeälliin päin. Se on hyvä asia. Moni lällätys jää sen vuoksi sanomatta, ja järeimmän vl-aseen käyttö.
Minulla on se ajatus, että koko vl-yhteisön henki ja asenneilmapiiri ruokkii tuota tietoisuutta, että 'meillä on ase', jolla voi teilata vastapuolen. Vain tiukassa paikassa se otetaan käyttöön. Mutta se on olemassa jossakin piilossa?
Myönnän olevani epäluuloinen ja ehkä vainoharhainenkin. Mutta olen nähnyt tuon aseen välähtävän liian monta kertaa. Kuten nytkin tuossa kirjoituksessa.
tuon aseen maalitauluksi joutunut siitä todella välittää? Minusta tuntuu, että ei monikaan. Väitän nyt ihan mutun pohjalta, että lapsi, jolle ei ole liiemmin taivaasta tai helvetistä puhuttu, haavoittuu pahemmin lauseesta "sinulla on ruma nenä" kuin lauseesta "sinä et pääse taivaaseen".
Olen samaa mieltä, että lapsi kärsii (ehkä) enemmän ns. tavallisesta kiusaamisesta. Hän tajuaa jo ihan pienenäkin, jos häntä pilkataan, syrjitään tai arvostellaan.
Hän tajuaa katsoa peiliin ja alkaa nähdä nenänsä rumana, kun kaverin sanatkin siitä todistavat. He haavoittavat syvästi. Ehkä jopa niin paljon, että osa tuollaisesta kiusaamisesta jää omaan sisimpään haavaksi, eikä tule edes vanhempien tietoon? Se on niin hävettävää, ettei sitä voi sanoa kenellekään. Näin oli ainakin minulla.
Tuo taivas/helvetti-kiusaaminen ei mene lapsen ymmärrykseen ainakaan silloin, kun sellaisesta ei ole hänelle koskaan puhuttukaan. Sama kuin sanoisi, ettet pääse 'moksaan' ja joudut syntymään uudesti, kun tapoit muurahaisen tai rotan. Ei taitaisi paljon murhetta tuottaa tuollainen 'ase'?
Siksipä monet lapset kysyvät kotona, mitä se tarkoitti kun (vl)kaveri sanoi, etten pääse taivaaseen tai että joudun tulimereen. Saa siinä selitellä!
Olen itsekin joutunut sitä tekemään. Lapsen puolesta ja omasta puolestani, kun lasta ajatuttaa äidin eli MINUN iankaikkisuuteni.
Olen lohduttanut lastani, kun hän on kieltäynyt tulemasta olohuoneeseen. Hän ei halua katsoa telkkaria, koska vl-kaveri on sanonut, että jos sitä katsoo ei pääse taivaaseen! Ja lapseni sanoi haluavansa taivaaseen! Sen verran ainakin tajusi tilannetta. Tuskin hän on mikään erikoisuus tuossa mielessä?
"Olen lohduttanut lastani, kun hän on kieltäynyt tulemasta olohuoneeseen. Hän ei halua katsoa telkkaria, koska vl-kaveri on sanonut, että jos sitä katsoo ei pääse taivaaseen! Ja lapseni sanoi haluavansa taivaaseen! Sen verran ainakin tajusi tilannetta. Tuskin hän on mikään erikoisuus tuossa mielessä?"
Kerroit tuossa aikaisemmin, että lapsesi saivat uskonnollista vl-kasvatusta (olivat esim. pyhäkoulussa). He siis tunsivat hyvin nämä taivas- ja helvettiasiat.
Suuri (suurin?) osa kodeista on nykyään kuitenkin jo aivan maallistuneita, ja uskonnolliset asiat jäävät lapsille etäisiksi. Niillä ei ole muokattu heidän tunne-elämäänsä. Ei sellainen uhkaus kolahda, joka ei osu jo valmiiksi vastaanottavaisiin tunteisiin. Ei se sano paljon mitään, tai saattaa korkeintaan herättää kummastusta.
Itselleni on nyt aikuisena ollut pitkään melko vaikeasti ymmärrettävä asia esim. anoreksia. Miten joillekuille voi ulkonäkö olla NIIN tärkeä asia? On ollut vaikea ymmärtää sen taustaa, sitä että lapset kasvavat nykyään kulttuurissa, joka arvostaa niin syvästi konkreettisia asioita kuten ulkonäköä. Heidän 'taivaspaikkansa' on kiinni minulle käsittämättömistä asioista.
Pystyn hyvin kuvittelemaan, että yhä useammille taivas tai helvetti kuoleman jälkeen on liian etäinen juttu, aikuisillekin. Eihän sellaisista koskaan missään puhuta.
Minä liikun niissä piireissä, joissa uskonnolliset asiat eivät ole kaukaisia. Teen niitä itsekin läheisiksi ja tutuiksi.
Ehkä taivas/helvetti -jutut ovat etäisiä monille aikuisillekin. En tiedä sitä, koska minulla tulee keskustelua useinkin juuri joista asioista. Ihan tavallisten ev.luterilaisten kanssa, tosin joskus jopa ns. ateistien. Usein ne ihmiset, joille uskonasiat eivät ole tärkeitä, eivät tuo sitä puolta esille mitenkään. Silti kirkon toiminta on kuitenkin jotenkin arvossaan ja meidän luterilainen kulttuurimme hyväksytään. Tämä oli minun mutu-tietoani. ;(
Viittasit anoreksiaa. Olen kuullut, että sitä esiintyy vl-tytöillä, jopa naisilla, äideillä. Onko se totta? En tiedä. Jos se pitää paikkansa, onko siihen syynä YLEISET vääristyneet arvot vl-piirien ulkopuolella. Vai onko ehkä siellä sisälläkin pientä syytä sellaiseen?
Jotenkin on liian pliisu vastaus, jos toteat sen johtuvan ihmisen yleisestä syntitaipuksesta.
Vai onko ne niitä laineita, jotka lyövät vl-arkin kylkiin ja ehkä sisäänkin?
mahdollinen anoreksia vl-liikkeen sisällä. Sielläkin ovat arvot niin maalliset ja materialistiset, ulkonaisella kilpaillaan ja pädetään, että ehkä se ulkonainen kelpaaminen on monille jo 'autuuden ehto'.
Uskon sen tulleen kyllä tavallaan liikkeen sisältä käsin. Uskosta on tehty ulkoapäin ohjautuvaa, ja sisintään ihminen voi todella kuunnella vain maallisissa asioissa. Eipä ihme, että niissä sitä sitten kuunnellaan niin, että se voi joillakin mennä jo sairaalloiseksi.
Itse olen elänyt jo kauan lähinnä maallistuneitten ihmisten keskellä. Eivät he ota yleensä koskaan uskoon liittyviä asioita puheeksi, heidän mielensä on kiinni aivan muussa. Tavallinen kommentti tuonpuoleisesta (jos kysyy) on, että eihän sellaisesta voi tietää, eikä sitä kannata siitä syystä ajatella. Siitä saa itse kukin uskoa niinkuin haluaa. Ainoa, mistä tiedämme, on tämä maanpäällinen elämämme.
Tarkastelukulmasi tuntuu tutulta, jos et itsekään ole vl. Tuskin tähän veeällät vastaavatkaan. Ei ainakaan SRK-uskolliset?
se oli, joka käytti tuota ilmaisua "järein ase".
Siksikin olin niin hämmentynyt...
Jonkun toisen veeällän tekstinä olisin sen tajunnutkin ja jättänyt omaan arvoonsa. ;(
Kun vl-aikuinen myrkyttää häneen luottavan lapsen mielen vakuuttamalla, että lapsen vanhemmat joutuvat helvettiin, hän aiheuttaa lapselle toistuvat iltaiset pelkoitkut. Vanhemmat joutuvat vl-aikuisen mielestä helvettiin siksi, kun ovat "osoittaneet tottelemattomuuden seurakunnalle" (eivät ole menneet hoitokokoukseen, vaatimuksista huolimatta).
Sellaista voi olla vl-aikuisen rakkaus lapsen sielua kohtaan. Vl-aikuinenhan "puhuu vain totta" eikä asettele pehmikkeitä edes lapsen mieleen.
Tuo on raskainta vallankäyttöä, mikä tuhoaa perhettä ja parisuhdetta. Sivusta löydään kiilaa perheenjäsenten väliin - muka oikean uskon varjolla! Ei siinä ole rakkautta, ei pienellä eikä isolla alkukirjaimella.
Voi, mihin silmitön vallanhalu ja oma oikeassaoleminen johtaa pahimmillaan! Toisen tuhoamiseen jopa omien lasten kautta! Onneksi olet vielä hengissä. Olen pahoilla mielin tuollaisesta puolestasi.
joistakin srk-päivistä, joissa jonkun piti alustaman aiheesta "Oikea ja väärä rakkaus".
Arvaan, että vl-mäisittäin oikeaa rakkautta on juuri tuossa edellä kuvattu "järeimmän aseen käyttö". Ja väärää rakkautta taas "hempeily", kun ei sanota suoraan mihin seurakunnan ulkopuolinen kuollessa joutuu.
Varmaan tuota järeää vl-asetta kiillotetaan myös niillä päivillä, joiden aiheena on 'uskon kuuliaisuus' (Voittonen Kajaanissa), 'kodin ihmisuhteet' (Sassi Kajaanissa), aviopuolisoilta aiheena uupumuminen, 'usko tulee kuulosta' (Nivalassa E.Savela) jne...
Erityisesti kodin ihmissuhteet tuntuvat pahalta aiheelta. Miten se menikään meikän kanssa? ;(
Ei hempeilyä ei rakkautta ei iestä epäuskoisen kanssa... eihän noilla muilla ole edes rakkautta paitsi itserakkautta, sanoi Taskila hääpuheessä vl-avioparille. 'Vain meillä'!
Minulle on entistä vastenmielisempää mennä tuonne mopin palstalle. Olen niin allerginen tuolle järeimmälle vl-aseelle, mitä veeällät käyttävät meitä muita vastaan. (Jopa suku- ja perheriidoissa.)
Siksi olen niin tarkka siitä, että keskustelukaverini ei pidä tuota asetta takataskussaan eikä edes lukkojen takana kotonaan. Minusta se on kielletty ase ja sen käyttö lasten leikeissä on jotain käsittämätöntä ja kauhistuttavaa.
Ennen vanhaan miesten piti kätellä tuntematonta tai nostaa hattua osoittaakseen, ettei hänellä ole vihamielisiä aikeita eikä ainakaan aseita.
Samalla tavalla minäkin odotan, että vl ojentaa yställisen kätensä ja osoittaa, ettei hänellä ole tuota asetta. Kaiken varaltakaan!
koko höpöaseelle? Sehän on vl-ihmisten oma päänsärky. Mitä se muita liikuttaa?
itse harteitasi, kun vl-sukulaisesi sanoo lapsellesi että sinä joudut helvettiin. Ja päälle päätteeksi kuvailee lapsellesi, millainen paikka helvetti on. Ja lapsesi uskoo pelottelun ja itkee itsensä iltaisin uneen.
Kohautappa siinä harteitasi. Epäilenpä että sinulle tulee voimakas halu kohahuttaa jonkun toisen harteita. Että se joku toinen lopettaisi lapsesi pelottelun.
lasten ollessa kyseessä asia on niinkuin sanoit. Ajattelin vain aikuisten kannalta, kun ymmärsin että x-vl ainakin viestinsä lopussa puhui itsestään, ei lapsista.
x-vl ja joku toinenkin kertoivat siitä, miten vl-sukulaiset olivat sanoneet heidän lapsilleen, että vanhemmat joutuvat helvettiin.
Että sellaista on "rakastaminen totuudessa" vl-mäisittäin.
se lapsikin uskoo enemmän vanhempaansa kuin sitä pelottelijaa, jos vanhempi selittää tarpeeksi uskottavasti sellaiset puheet höpöhöpöksi. Uskottavuus taas riippuu siitä, uskooko vanhempi itse sen mitä sanoo. Tämän lapsi kyllä vaistoaa.
Ongelma onkin siis siinä, miten vanhempi itse pohjimmiltaan uskoo.
Kyllä monenlaista muutakin moskaa ihmiset lapsille syöttävät, ja vanhemmat joutuvat niitä käsityksiä sitten oikomaan.
sisäisesti rikkirevityssä tilassa vl-raatelijoiden jäljiltä?
vaikea tilanne. Ei kai siinä voi tehdä muuta kuin pyytää ja vannottaa, etteivät vl:t puhuisi sellaisia lapselle. Heidän aikuisuudestaan sitten riippuu, suostuvatko he ymmärtämään sitä lapsen kannalta.
Voihan yrittää vedota siihen, että heidän uskonsa mukaan lapsi on joka tapauksessa uskovainen, joten hänen sielunautuutensa takia häntä ei tarvitse pelotella.
itse joutuu helvettiin, vaan lapsen vanhemmat. Ja se on lapselle varmasti hirvittävä juttu.
Älä naurata! Vl:kö saisi siitä päänsärkyä, että hänen pitää sanoa 'pakollinen totuus epäuskoiselle'?
Ei vl sure sellaista eikä hänelle tule siitä tunnonvaivojakaan. Muistan, että monesti vl kertoo tuollaisesta tyytyväisenä muille vl:lle, että sainpa sanotuksi, rokeninpa kerrankin olla suora. Se on samalla oman vl-uskon tunnustamista ja vahvistamista.
Tuo hartioiden kohauttelu ei jotenkin istu tyyliini enkä muutenkaan ohita toisten kommentteja noin huomaamattomasti. Toki niihin voisi sanoa jotain järeää omalta puoleltanikin, mutta ei sentään taivaspaikkaa täkynä tai helvettiä keppinä käyttämällä.
sitä, että se on heidän oma asiansa.
Kyllä minusta asiattomat puheet voi sivuuttaa huoletta 'olankohautuksella' (tuokin oli kuvaannollinen ilmaus).
Itse en ole joutunut niitä paljoa kuulemaan, kun olen ollut vl-ihmisistä tekemisissä lähinnä vain sukulaisteni ja parin vanhan ystävän kanssa, ja he ovat käyttäytyneet ok. Mutta aina joskus kyllä joku intomieli yritti tulla 'puhuttelemaan', mutta sivuutin sen kohteliaasti. Olepa kohteliaan ystävällinen sillä tavalla, että toinen tuntee nahoissaan, ettei asia hänelle kuulu. Perääntyy. Nämä 'puhuttelijat' ovat siis olleet vähän vieraampia ihmisiä, läheisemmät eivät ole koskaan yrittäneet (pitävät kai minua niin omapäisenä, etteivät uskalla).
Ovatko he kertoneet syytä siihen? Ymmärtävätkö he, mitä se on lapselle, tai onko sitä yritetty heille selittää? Jos ei ole yritetty, pitäisi tehdä niin. Saattavathan he olla vain ajattelemattomia.
Luulin, että he haluavat vain kasvattaa lasta uskoonsa. Mutta eihän tuo vanhempien tuomitseminen sitä ole. Kyllä heidät pitäisi vaatia tilille siitä, miksi tuollaista puhuvat.
Kyllä se onkin heidän oma asiansa lopulta. Mutta normaalissa tavallisessa kanssakäymisessä tuon vl-aseen olemassaolo häiritsee minua. Pahasti. Ei se häiritse, jos en ole heidän kanssaan tekemisissä eikä elämän polut sivua tai risteä toisiaan mitenkään.
Minä olen joskus pyytänyt esim. jehovantodistajia sisälle keskustelemaan uskonasioista. Meillä on ollut tosi hupainen keskustelu! Ei minua ole lainkaan loukannut heidän käsityksensä minun uskostani ja kohtalostani. Tosin se on minun kannalta lievempi kuin veeällien julistus! He eivät sentään helvetillä uhkaa. ;D
Mutta tuskin haluaisin olla heidän kanssaan tekemisissä arjessa enkä juhlissakaan, esim, jouluna. !!! Olisi tosi ankeaa jakaa elämänsä heikäläisten kanssa. Tiukkuus ja ehdottomuus olisi melkoinen kahle ja vankeus minulle. Siis en hakeudu heikäläisten pariin enkä välitä mitään heidän 'totuudestaan'. Se on helppoakin.
Mutta vl on liian lähellä...
...