Yh-äippien katkeruus?

Sinkkumies

Mistä johtuu yh-äipillä se mieletön katkeruus ex:ää ja yleensäkkin miehiä kohtaan?Muutamien yh-äippien kanssa seurustelleena voin sanoa suoraan ettei kyllä kenenkään sinkkumiehen kannata sekaantua moisiin niin pääsee huomattavasti helpommalla elämässä,kun jättää väliin.

49

2791

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hese

      En tunne yh-äitejä mutta minulla on 2 sisarta
      joten otan osaa.Ei niin pientä asiata etteikö
      voisi katehtia ja levittää juoruja tyyliin:
      äiti maksoi pojan auton ja naiset elättävät.
      Jutut muuttuvat hullummaksi päivä päivältä
      ja sukulaisille saa selitellä kuinka näillä
      nartuilla on huonot päivät ja kuinka
      viina ei eräille sovi alkuunkaan.

    • Just'Iina

      kumpua epäonnistumisesta? Jos ei pysty jatkamaan elämää normaalisti eteenpäin on edessä pitkä ja katkera tulevaisuus. Näkee ympärillään onnistuneita liittoja ja perheitä, ja mieleen hiipii, mullakin olis jos...
      Syitä eroon on yhtä monta kuin erojakin, eikä mikään ole identtinen toiseen. Mutta moraalissa täytyy olla jotakin häiriötä, koska niin helposti erotaan. Olen kyllä huomannut, että ihan yhtä helposti mennään naimisiin ja tehdään lapsia, joita saadaan sitten käyttää lyömäaseena. Lapset ovatkin erossa ainoita totaalihäviäjiä.

      Minä en kadehdi ainoatakaan yh:ta, heillä ei ole mitään, mitä minulla ei olisi. Minulla on enemmän, mies, joka rakastaa minua naisena, ei äitinä. Minä tarvitsen häntä ja hän minua. Pidämme toisistamme huolta. Yh ei voi odottaa lasten pitävän itsestään huolta. Se ei liene luonnon tarkoitus, kun puhutaan lapsesta. Lisäksi lapsen ja äidin välinen rakkaus on erilaista. On paljon, mitä puuttuu, kun elää VAIN lasten kanssa. Se toinen aikuinen, mies- kontakti puuttuu. Ja vaikka kukaan ei sitä myöntäisi, sitä kyllä tarvitaan, tasapainoiseen elämään.
      Oma vika on sitten, jos ei kykene suhteessakaan kuin vaatimaan. Kuten sanoit, siinä vaiheessa pääsee helpommalla, kun ohittaa...

      • Dee

        .. voi olla vaikka se, että se exä, lasten isä, tekee elämää hankalaksi. Elämä on yhtä taistelua, selvitymistä. Se syö ihmistä. VAikka kuinka yrittäisi ja muuttaisi paikkakuntaakin, elämä on kunnossa, niin yksi mies menneisyydestä - koska lasten isä on - voi hankaloittaa elämää.

        Toisaalta voi olla, että se elämä sen miehen kanssa on ollut melkoista helvettiä, jättänyt arvet ja haavat sieluun ja niiden paikkaamisessa menee aikansa. Aikanaan eheytyy yksinhuoltajakin.

        On totta, että jää paljosta paitsi kun on yksin, ilman HYVÄÄ parisuhdetta, miehen rakkautta. Elämä on helpompaa lapsen kanssa kun perheessä on kaksi aikuista, joista MOLEMMAT kantaa vastuuta.

        Mutta elämä on myös helpompaa yksin kuin huonossa suhteessa, niin itselle kuin lapsillekin.

        Itse erotessani en halunnut uutta suhdetta. Minulle se ei ollut ongelma, muille senkin edestä, etenkin parisuhteessa oleville naisille. Miksi? "etkö sinä vieläkään ole saa.... löytänyt ketään miestä itsellesi" ja opiskelukaverit: "kyllä me sulle vielä tämän syksyn aikana mies löydetään!" oli kait vitsiksi tarkoitettu mutta kun tuota samaa oli kuunnellut eikä minulla ollut "tarvetta" miehelle, vastasin: "sehän on teidän ongelma." Suomeksi: minulle yh:na olo ei ollut ongelma, olin tyytyväinen elämääni. Muille se tuntui olevan ongelma.

        Olin siis heidän mielestään katkeroitunut. Vaikka todellisuudessa olin tyytyväinen elämääni. En ollut elänyt parisuhteessa, jossa mies ottaa vastuuta, olin hoitanut kaiken yksin ja nyt yh:na oli helpompaa, JAtkuva riitely ja vittuilu ja haukkuminen oli ohi.Ketään ei kiinnostanut kysyä tätä eikä minulla ollut mitään tarvetta tilittää heille menneisyyttäni. Elin tässä ja nyt, katse tulevaisuuteen.

        Eräs näkemys vain.


    • Yh-äiti

      ...mistä johtuu sinkkumiesten katkeruus?

      • Just'Iina

        ei kysyttykään...miksi vastaat kysymyksellä? Eikö äiti opettanut, ettei se sovi? Naisella voi olla silti tapoja, vaikka olisikin yh. Vai?
        Kompensoisi vähän niitä puutteita...


      • Sinkkumies

        Ihmettelen syvästi tapaamiani yh-äippiä tarinoita mitä olen kuullut/nähnyt yh-äipistä.Ymmärtääkseni ,jos ihminen ei ole valmis sitoutumaan niin käsittääkseni silloin kannattaa olla yksin vai mitä?Kaikki yh-äipät eivät sitä tajua vaan pitää ns. "esittää" seurustelevansa ja yrittää saada se ex-mies mustasukkaiseksi ja sen jälkeen voi lopettaa nykyisen suhteensa ja sen jälkeen taas haukkua kaikki miehet ,koska ovat niin "paskoja".....ja kiertokulku jatkuu taas uusimies ja muutamankuukauden seurustelu ja sen jälkeen loppuu into ja haukutaan mies ja taas uusi mies kiertoon ja sille haukutaan taas se entinen ja muutama kuukausi eteenpäin ja taas sanotaan miehelle ettei seurustelu kiinnosta ja ei muutakuin taas uutta vetämään ja taas sille uudelle haukutaan nyt tällä kertaa se edellinen ja niin edelleen ja niin edelleen..... siis LOPUTONKIERRE!

        Aikuistukaa arvon YH-ÄIPÄT ja miettikää kenen kanssa aloitatte seurustelun ja ,jos ette ole valmiit vielä uuteen suhteeseen niin älkää myös sitä aloittako.

        ....Ps. tämä ei ollut sitten mikään provo vaan niin sanottu näkemys tämänpäivän maailmanmenosta yh-äippien osalta.


      • itsehän
        Just'Iina kirjoitti:

        ei kysyttykään...miksi vastaat kysymyksellä? Eikö äiti opettanut, ettei se sovi? Naisella voi olla silti tapoja, vaikka olisikin yh. Vai?
        Kompensoisi vähän niitä puutteita...

        sinä vastaat kysymyksellä. Etsitään sinulle yhdessä paskanjauhanta palsta :)


      • Just'Iina
        itsehän kirjoitti:

        sinä vastaat kysymyksellä. Etsitään sinulle yhdessä paskanjauhanta palsta :)

        vain. Ei täältä ainakaan yhtään järkevää löydy...minun lisäkseni. : )


      • Yh-äiti
        Just'Iina kirjoitti:

        ei kysyttykään...miksi vastaat kysymyksellä? Eikö äiti opettanut, ettei se sovi? Naisella voi olla silti tapoja, vaikka olisikin yh. Vai?
        Kompensoisi vähän niitä puutteita...

        ...vaikka loppuvuosi


      • lopeta
        Sinkkumies kirjoitti:

        Ihmettelen syvästi tapaamiani yh-äippiä tarinoita mitä olen kuullut/nähnyt yh-äipistä.Ymmärtääkseni ,jos ihminen ei ole valmis sitoutumaan niin käsittääkseni silloin kannattaa olla yksin vai mitä?Kaikki yh-äipät eivät sitä tajua vaan pitää ns. "esittää" seurustelevansa ja yrittää saada se ex-mies mustasukkaiseksi ja sen jälkeen voi lopettaa nykyisen suhteensa ja sen jälkeen taas haukkua kaikki miehet ,koska ovat niin "paskoja".....ja kiertokulku jatkuu taas uusimies ja muutamankuukauden seurustelu ja sen jälkeen loppuu into ja haukutaan mies ja taas uusi mies kiertoon ja sille haukutaan taas se entinen ja muutama kuukausi eteenpäin ja taas sanotaan miehelle ettei seurustelu kiinnosta ja ei muutakuin taas uutta vetämään ja taas sille uudelle haukutaan nyt tällä kertaa se edellinen ja niin edelleen ja niin edelleen..... siis LOPUTONKIERRE!

        Aikuistukaa arvon YH-ÄIPÄT ja miettikää kenen kanssa aloitatte seurustelun ja ,jos ette ole valmiit vielä uuteen suhteeseen niin älkää myös sitä aloittako.

        ....Ps. tämä ei ollut sitten mikään provo vaan niin sanottu näkemys tämänpäivän maailmanmenosta yh-äippien osalta.

        lopeta tähän.


      • Sinkkumies
        lopeta kirjoitti:

        lopeta tähän.

        Mutta tälläkin palstalla on muitakin "ihmisiä" kuin -justiina-.


    • Äiti66

      Kyllä ne ex-miehet ovat yhtälailla katkeria jos on jotkut äiditkin. En minä ainakaan ole katkera mutta exä on.

    • nainen

      Niin katkeriä, ettei ainoastakaan vastaamaan. Puututtiin vaan taas kaikkeen, mitä ET kysynyt. Niin tyypillistä. Ja sitten ne ihmettelee, miksi meillä on tietty kuva ja ennakkokäsitys heistä. Heidän itsensä luoma. Onko se sitten väärä? Miksi piilotella oikeaa?

      • minä

        ihan näin.On ainakin mitä valittaa, kun pitää itse huolen, että kuva on samee.


    • Tuore yh

      ajattelin tuoda mielipiteeni asiaan.

      Olen vasta "opettelemassa" tätä ihanaa yh-äidin elämää ja toivottavasti en ole vielä tuonut kellekään mies-paralle mitään ongelmia.

      Ja on totta että monet yh:t varmaan on katkeria. Ja miksikö? Olisko syy ehkä se ex-puoliso. En minä ainakaan omasta halustani halunnut yksinhuoltajaksi. Kyllä se oli miehen halu.

      Nyt minun täytyy koota oma ja lasten elämä sitten kasaan vain sen takia että miehellä ei ollut lainkaan vastuuntuntoa vaikka aikuinen hänenkin luulin olevan.

      Mutta toivon että minäkin pääsen tästä tämän hetkisestä katkeruudestani joskus eroon.

      Olenko minä tehnyt jotain ansaitakseni tämän ihmeellisen haukkumisen ja nälvimisen? En omasta mielestäni.
      Voisiko joku selittää tyhmälle????
      Vaikka joku sinkku-mies tai vaikka joku aviovaimo.

      • aviovaimo

        Olen eron aiheuttaja, ja se olisi pitänyt laittaa sitaatteihin. Sillä, mieheni oli vain tehnyt niin kuin ex oli halunnut. Hänellä itsellään ei isommin ollut halua naimisiin eikä asuntolainaan. Hän vain teki niin kuin ajatteli oikein olevan. Mutta sitten kun me tapasimme, hän huomasi tehneensä virheen entisen elämänsä suhteen. Hän sanoi monta kertaa, ettei olisi ikinä uskonut, kuinka ihana voi nainen olla. Ei ollut painostusta, ei riitaa. Vain hyvä olla yhdessä. Ja on vieläkin. En ole vallanhaluinen, annan miehelleni hänelle kuuluvan kunnian. En painosta häntä, en nälvi. Hän on minun rakastettuni, koska hänkin rakastaa minua. Siinä sen salaisuus.

        Mutta valitettavasti tuli yksi yh.


    • Jossukka

      Yhtään et tainnut yleistää? Yh-äipissä on varmasti katkeria ihmisiä,mutta ei kaikki sellaisia ole.Sinullakin tuntuu olevan aika kattava otos yh-äipistä,oikein kaikki muutama kappale.

      Samalla logiikalla voisi sitten sanoa,että kaikki sinkkumiehet vain vonkaavat pil**a,kaikki naimisissa olevat miehet ja naiset pettävät,eronneet miehet ovat katkeria dokuja,kaikki autolla ajavat ovat piittaamattomia kaahareita...lista olisi loputon =)Mutta ei siinä mitään,jatkakaa vain yleistämistä.

      • Rakastaja

        Täytyypä tuoda esille yh-puolustuskirjoitus. Olen sinkkuvuosina seurustellut muutaman yh:n kanssa ja täytyy sanoa, etten ole yhtään ihmetellyt välillä esiin tulevaa katkeruutta. Aviomies jättää lapset täysin äitinsä vastuulle sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Siinä saat surra lastenkin puolesta, kun isä ei tapaa lapsiaan tai ei maksa elatusmaksuja. Ei voi muuta kuin olla häpeissään miessukupuolen vuoksi. Tälläkin hetkellä seurustelen yh:n kanssa, jonka isä tapaa lastansa pari kertaa vuodessa. Nytkin lapsi odottaa malttamattomana kahden viikon kesälomaa isänsä kanssa. Kuitenkin on hyvin todennäköistä, että jo viikon päästä isukki vie lapsen mummolaan hoitoon, kun on muka työkiireitä.
        En ymmärrä ikinä tällaista vastuuttomuutta ! En voi muuta kuin toivoa voimia yksinhuoltajille. Ei kai ne kaikki miehet ole samanlaisia paskoja. Ainakin minä osaltani yritän parantaa miessukupuolen mainetta, vaikka ystävättäreni onkin epäuskoinen.


      • Just'Iina
        Rakastaja kirjoitti:

        Täytyypä tuoda esille yh-puolustuskirjoitus. Olen sinkkuvuosina seurustellut muutaman yh:n kanssa ja täytyy sanoa, etten ole yhtään ihmetellyt välillä esiin tulevaa katkeruutta. Aviomies jättää lapset täysin äitinsä vastuulle sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Siinä saat surra lastenkin puolesta, kun isä ei tapaa lapsiaan tai ei maksa elatusmaksuja. Ei voi muuta kuin olla häpeissään miessukupuolen vuoksi. Tälläkin hetkellä seurustelen yh:n kanssa, jonka isä tapaa lastansa pari kertaa vuodessa. Nytkin lapsi odottaa malttamattomana kahden viikon kesälomaa isänsä kanssa. Kuitenkin on hyvin todennäköistä, että jo viikon päästä isukki vie lapsen mummolaan hoitoon, kun on muka työkiireitä.
        En ymmärrä ikinä tällaista vastuuttomuutta ! En voi muuta kuin toivoa voimia yksinhuoltajille. Ei kai ne kaikki miehet ole samanlaisia paskoja. Ainakin minä osaltani yritän parantaa miessukupuolen mainetta, vaikka ystävättäreni onkin epäuskoinen.

        Lapsen tekoon tarvitaan vielä toistaiseksi vastakkaista sukupuolta olevat henkilöt!

        Kuka käskee tehdä kakara vastuuttoman miehen kanssa?? (Veikkaan, että keskustelu loppuu tähän, sillä olen sen aiemminkin saanut loppumaan samaan kysymykseen...)


      • Sandra
        Rakastaja kirjoitti:

        Täytyypä tuoda esille yh-puolustuskirjoitus. Olen sinkkuvuosina seurustellut muutaman yh:n kanssa ja täytyy sanoa, etten ole yhtään ihmetellyt välillä esiin tulevaa katkeruutta. Aviomies jättää lapset täysin äitinsä vastuulle sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Siinä saat surra lastenkin puolesta, kun isä ei tapaa lapsiaan tai ei maksa elatusmaksuja. Ei voi muuta kuin olla häpeissään miessukupuolen vuoksi. Tälläkin hetkellä seurustelen yh:n kanssa, jonka isä tapaa lastansa pari kertaa vuodessa. Nytkin lapsi odottaa malttamattomana kahden viikon kesälomaa isänsä kanssa. Kuitenkin on hyvin todennäköistä, että jo viikon päästä isukki vie lapsen mummolaan hoitoon, kun on muka työkiireitä.
        En ymmärrä ikinä tällaista vastuuttomuutta ! En voi muuta kuin toivoa voimia yksinhuoltajille. Ei kai ne kaikki miehet ole samanlaisia paskoja. Ainakin minä osaltani yritän parantaa miessukupuolen mainetta, vaikka ystävättäreni onkin epäuskoinen.

        Nytkö olet siis yh:n rakastaja?Sain sen käsityksen kirjoituksestasi?


      • Rakastaja
        Sandra kirjoitti:

        Nytkö olet siis yh:n rakastaja?Sain sen käsityksen kirjoituksestasi?

        Kyllä olen rakastunut rakastaja. Tilanne on vain se, että miten voin pysyä ulkopuolisena eikä minusta tule sijaisisää ? Minusta voin olla lapselle kaveri ja oikea isä voisi ottaa suuremman vastuun. Tämän naisen ja lapsen kanssa voisin viettää vaikka loppuelämäni. Olen kuitenkin varautunut, että jossakin vaiheessa biologisen isän isän vaisto herää ja voi tulla yhteenotto. Tässä on yksi esimerkki, minkä vuoksi yh:n kanssa seurustelu vaatii suurempaa panostusta yhdessäoloon. Moni mies pelkää tällaista tilannetta jo ennakkoon ja ehkä se on suuri syy, minä vuoksi pienen lapsen kanssa on vaikea löytää miesystävää. Minulla ei ainakaan ole mitään negatiivista kokemusta.


      • Sandra
        Rakastaja kirjoitti:

        Kyllä olen rakastunut rakastaja. Tilanne on vain se, että miten voin pysyä ulkopuolisena eikä minusta tule sijaisisää ? Minusta voin olla lapselle kaveri ja oikea isä voisi ottaa suuremman vastuun. Tämän naisen ja lapsen kanssa voisin viettää vaikka loppuelämäni. Olen kuitenkin varautunut, että jossakin vaiheessa biologisen isän isän vaisto herää ja voi tulla yhteenotto. Tässä on yksi esimerkki, minkä vuoksi yh:n kanssa seurustelu vaatii suurempaa panostusta yhdessäoloon. Moni mies pelkää tällaista tilannetta jo ennakkoon ja ehkä se on suuri syy, minä vuoksi pienen lapsen kanssa on vaikea löytää miesystävää. Minulla ei ainakaan ole mitään negatiivista kokemusta.

        Niin,että sitten kun teidän juttu paljastuu niin enää ei ookaan niin kivaa,vai mitä?Tämä sinun rakkautesi kohde ei taida tietääkään kuinka hyväksikäytettävissä hän on?!Etkä taida itsekään sitä tietää..No,ei käy sullekaan kateeksi..Älä tuu sitten tänne itkemään kun se yh tulee/hankkiutuu paksuksi ja joudut sen ipanan elatuksen maksamaan.Ettei vaan jäisi pää vetävän käteen-luuletko,ettei yh yritä tehdä sinusta sijaisisää?Sehän on aivan selvää,koska lapsen oma isä ei ole niin tiiviisti kuvioissa mukana kuin haluaisit ;) Näinhän se pitäisi olla,että oma isä ottaa suuremman vastuun..et kenties ole kuullut,että juuri yh voi olla syypää siihen,että mies ei halua ottaa vastuuta.Saat kuulla yh:n surkutteluja siitä että mies ei halua yms. Voin kuvitella-tuttu virsi.Uskon,että se,mikä sinua tässä yh:ssa viehättää,on se,että selibaatissa olleena hän on nyt "parhaimmillaan",kun on sinut löytänyt..joo,ei todellakaan käy kateeksi,vaikken mies olekaan.No,onnea yrityksellesi-tuskin sitä kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa riittää!


      • Rakastaja
        Sandra kirjoitti:

        Niin,että sitten kun teidän juttu paljastuu niin enää ei ookaan niin kivaa,vai mitä?Tämä sinun rakkautesi kohde ei taida tietääkään kuinka hyväksikäytettävissä hän on?!Etkä taida itsekään sitä tietää..No,ei käy sullekaan kateeksi..Älä tuu sitten tänne itkemään kun se yh tulee/hankkiutuu paksuksi ja joudut sen ipanan elatuksen maksamaan.Ettei vaan jäisi pää vetävän käteen-luuletko,ettei yh yritä tehdä sinusta sijaisisää?Sehän on aivan selvää,koska lapsen oma isä ei ole niin tiiviisti kuvioissa mukana kuin haluaisit ;) Näinhän se pitäisi olla,että oma isä ottaa suuremman vastuun..et kenties ole kuullut,että juuri yh voi olla syypää siihen,että mies ei halua ottaa vastuuta.Saat kuulla yh:n surkutteluja siitä että mies ei halua yms. Voin kuvitella-tuttu virsi.Uskon,että se,mikä sinua tässä yh:ssa viehättää,on se,että selibaatissa olleena hän on nyt "parhaimmillaan",kun on sinut löytänyt..joo,ei todellakaan käy kateeksi,vaikken mies olekaan.No,onnea yrityksellesi-tuskin sitä kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa riittää!

        Voi Sandra, kylläpä sinulta tulee katkeraa tekstiä ! Ensinnäkin olemme jo yli nelikymppisiä ja lapsia on tehty ihan riittävästi (minullakin on kaksi). Puheyhteys on lapsen isään, mutta mínulle tulee paha mieli, kun isukki soittaa exälle ja pyytää lykkäystä elatusmaksuihin. Lapsi kuuntelee vieressä ja isä ei halua edes puhua lapsen kanssa. Mitä lapsi on tehnyt ansaitakseen tällaista kohtelua ? Minun voimavarani on ollut aina hyvä suhde lapsiini, vaikka erosta on jo yli 10 vuotta. Jos naiset pettää, niin lapset eivät koskaan. Voisin alkaa jopa sijaisisäksi, jos olisin varma, ettei oikea isä ala temppuilemaan jossakin vaiheessa.


    • Ðejavu®

      Olen itse yh-äiti (omasta tahdostani ja tyytyväinen päätökseeni ja elämääni, uskokoon ken tahtoo). Olen elämäni aikana tuntenut lukuisia yh-äitejä ja omien kokemuksieni pohjalta voin sanoa että paljon katkerampia ovat ex-miehet kuin äidit. Jos katkeruudesta aletaan puhumaan niin puhutaan sitten niistä ex-miehistä! Ennenkuin tulin itse äidiksi tunsin montakin miestä jotka olivat eronneita (toisilla oli lapsia ja toisilla ei) ja joka ikinen ja ainoa heistä oli syvästi katkera ja kosti ex-naisen temppuja kaikille kenelle suinkin kerkesivät. Nyt kun mietin en ole tainnut "normaalia" eronnutta miestä tavatakkaan. Mutta SILTI en yleistä. Meitä ihmisiä asuu niin paljon tällä planeetalla että pakko on jossain olla myös eronnut mies joka ei ole katkera.

      Rehellisyyden nimissä voin kertoa että olen tuntenut 2 yh-äitiä jotka ovat pahasti katkeroituneet ja pysyneet katkerina vuosi tolkulla. Itse en ole heistä juuri tämän takia koskaan pitänyt koska ovat käyttäytyneet hyökkäävästi minua, ja muitakin ihmisiä kohtaan. Toinen heistä mitä ilmeisemmin vihaa nähdä minussa se huono puoli jota hän itsessään inhoaa eniten (yksinhuoltajuus) ja sättii ja nälvii minua joka kerta kun minut näkee (nyt tosin olen hankkiutunut eroon koko naisesta). Itse hankkiutui salaa raskaaksi naimisissa olevalle miehelle jonka kanssa hänellä oli suhde ja halusi vanhalla iällään tehdä äkkiä lapsen kun vielä kerkiää. Nyt on vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu vaikka tiesi jo etukäteen ettei mies tule kuulumaan hänen eikä lapsen elämään koskaan. Itse olen nuori nainen jolla on elämä vielä edessä ja tämä yli 45 vuotias yh vihjailee kokoajan kuinka "toivossa on hyvä elää" kun makuuhuoneessani on parisänky :DDD

      Toinen näistä katkerista taas tekee lapsen heti parin/kolmen kuukauden seurustelun jälkeen miehen kanssa. Nyt hänellä on kolme lasta ja kaikilla eri isät ja hän puhuu ympäri kyliä kuinka tein itse lapseni saadakseni vain miehen koukkuun :D Mistäköhän lie hänelle tullut moinen ajatus mieleen? :DDD Tosiasiassa en välittäisi nähdä koko miestä. Minulla ei ole kertakaikkiaan mitään häntä vastaan ja voinkin hänen kanssaan aivan sovussa ilman mitään riitoja keskustella ja nähdä mutta se nyt on aivan sama minulle itselleni onko hän kuvioissa vai ei.
      Eli minun takiani ei ainakaan yhdelläkään sinkkumiehellä ole tuollaista katkeraa käsitystä yh-äideistä. Ehkä olet tavannut edellämainitsemani naiset. Jos näin on niin en ihmettele jos olet alkanut yh:jia karttamaan mutta älä sinäkään yleistä kun en itsekkään niitä eronneita miehiä.

      • juonikas

        paljastui jo heti alkuun: kirjoitit miehistä eronneista sellaisista, näin: " ja joka ikinen ja ainoa heistä oli syvästi katkera ja kosti ex-naisen temppuja kaikille kenelle suinkin kerkesivät...että pakko on jossain olla myös eronnut mies joka ei ole katkera."
        Näin. Päätelmä:naisten "katkeroittamia miehiä" onkin enemmän kuin toisinpäin! Jos kerran katkeruus on mittarina. Mitä nainen saa siitä, kun hän pilaa miehen elämän? Suuretkin kiksit? Ja sitten loppuelämä on kiva jaaritella tätä juttua muille yh:lle ja valittaa kun ex on NIIN katkera! Ja ottaa marttyyrin viittaa hartioille.

        Kerrot tarinassasi niin. Yh:t eivät ole katkeria kahta lukuunottamatta.


      • Ðejavu®
        juonikas kirjoitti:

        paljastui jo heti alkuun: kirjoitit miehistä eronneista sellaisista, näin: " ja joka ikinen ja ainoa heistä oli syvästi katkera ja kosti ex-naisen temppuja kaikille kenelle suinkin kerkesivät...että pakko on jossain olla myös eronnut mies joka ei ole katkera."
        Näin. Päätelmä:naisten "katkeroittamia miehiä" onkin enemmän kuin toisinpäin! Jos kerran katkeruus on mittarina. Mitä nainen saa siitä, kun hän pilaa miehen elämän? Suuretkin kiksit? Ja sitten loppuelämä on kiva jaaritella tätä juttua muille yh:lle ja valittaa kun ex on NIIN katkera! Ja ottaa marttyyrin viittaa hartioille.

        Kerrot tarinassasi niin. Yh:t eivät ole katkeria kahta lukuunottamatta.

        Niin siis kerroin omista kokemuksistani ja tuntemistani ihmisistä enkä tehnyt täällä tiedotusta kaikista tämän planeetan asukkaista. Anteeks nyt hei kauheesti jos tuttavapiiriini kuuluu ainoastaan 2 katkeraa yksinhuoltajaa ja useita katkeria eronneita miehiä.


    • Äiti66

      mies ehkä ollut se eron vaativa osapuoli, ei kai muuten mitään katkeruutta syntyisi? Se mitä sanoit tutustumisesta yh-äitiin, voin kertoa sulle omalta kohdalatani, että toitotin kyllä moneen otteeseen miehelleni sitä, etten varmasti tule olemaan helppo ihminen ja ettei hän todennäköisesti kestä sitä, mitä kaikkea eronneen naisen (yksinhuoltajan) elämässä voi tulla vastaan, esim. suhteet exään (ovat huonot), mutta silti hän halusi yrittää. Itse olen sellainen ihminen, ettn halua muille pahaa ja yritän aina järjestää asiat niin että kaikilla olisi hyvä. Olemme nyt olleet yhdessä jo 5 vuotta ja näyttäisi ainakin siltä, että meidän kohdallamme asia ei ole niinkuin sanoit. Meillä katkeruus on exän puolella. Se miksi se on, ei vielä tähän päivään mennessä ole minulle valjennut. Yhdessä vielä ollessamme (olimme yhdessä 14 vuotta), en koskaan osannut tehdä hänen mielestään mitään asioita hyvin tai oikein. Minä olin meidän perheen päivänsäde enkä mielestäni ansainnut moista kohtelua. Omistauduin kuitenkin perheelle ja jaksoin vuodesta toiseen. Lopulta tuli kuitenkin toppi. En vaan jaksanut enää kuunnella. En myöskään halunnut pojalle sellaista käsitystä perhe-elämästä ja arvoista, joita meillä vaalittiin. Ero oli exän puolelta katkera ja hän edelleen tekee kaikkensa (5 vuoden jälkeen) jotta saisi minulle jotain pahaa aikaan. Valitettavasti lapsi kärsii. Koskaan en exää hauku enkä negatiivisesti arvostele lapsen kuulleen. Kehun iskää ja hänen tekemisiään vaikka hampaat irvessä. Joskus raivostuttaa aivan sairaasti. On ikävä nähdä että elämä toisilla menee sille mallille ettei enää huomaa itseään ja olotilaansa vaan etsii kostokeinoja. Ennenpitkää huomaa, että olisi voinut hoitaa asiat toisinkin ja viettää parempaa elämää.

      • Just'Iina

        jos saa tehdä niin kuin itse haluaa? ! Oletko hullu?
        Teillä katkeruus on exän puolella, eli sinä olet kiusaaja. Niinhän tuo yksi tuossa todisti.

        MINÄ OLIN MEIDÄN PERHEEN PÄIVÄNSÄDE; mitä paatosta, "en minä ainakaan mitään tehnyt, se toinen vaan"-tyyliin. Taidat olla sieltä, minne ei päivänsäde yllä...

        Tässä jutussa ei ollut päätä ei häntää. Ensin akka väittää, että mies halusi eron, koska hän oli huono joka asiassa, eikä mies ollut tyyväinen. Sitten hänestä tulikin katkera tätä PÄIVÄNSÄDETTÄ kohtaa, kun oli saanut haluamansa. Eli eron. Ristiriitaa. Kuka näitä sairauskertomuksia tekee? Ja kuka uskoo? Logiikan sanotaan olevan naisten laji, mutta tässä ei sitä nimeksikään ole.


      • Äiti66
        Just'Iina kirjoitti:

        jos saa tehdä niin kuin itse haluaa? ! Oletko hullu?
        Teillä katkeruus on exän puolella, eli sinä olet kiusaaja. Niinhän tuo yksi tuossa todisti.

        MINÄ OLIN MEIDÄN PERHEEN PÄIVÄNSÄDE; mitä paatosta, "en minä ainakaan mitään tehnyt, se toinen vaan"-tyyliin. Taidat olla sieltä, minne ei päivänsäde yllä...

        Tässä jutussa ei ollut päätä ei häntää. Ensin akka väittää, että mies halusi eron, koska hän oli huono joka asiassa, eikä mies ollut tyyväinen. Sitten hänestä tulikin katkera tätä PÄIVÄNSÄDETTÄ kohtaa, kun oli saanut haluamansa. Eli eron. Ristiriitaa. Kuka näitä sairauskertomuksia tekee? Ja kuka uskoo? Logiikan sanotaan olevan naisten laji, mutta tässä ei sitä nimeksikään ole.

        missä kohtaa väitin että meillä mies halusi eron!!!????? Älä ala vonkumaan siellä jos et itse osaa lukea. Vastasin ensin alukeräisen kysyjän kysymykseen ja sitten aloitiun kertomaan uudesta ja sen jälkeen exästä! Menikö perille? Minä hullu? joopa-joo, kaipa sinullakin on tarkoituksesi? Hyppäät koja jutussa heittämässä jotain täysin typeriä vastauksia tajuamatta edes mistä on kyse! Mene töihin!


      • Morjens
        Äiti66 kirjoitti:

        missä kohtaa väitin että meillä mies halusi eron!!!????? Älä ala vonkumaan siellä jos et itse osaa lukea. Vastasin ensin alukeräisen kysyjän kysymykseen ja sitten aloitiun kertomaan uudesta ja sen jälkeen exästä! Menikö perille? Minä hullu? joopa-joo, kaipa sinullakin on tarkoituksesi? Hyppäät koja jutussa heittämässä jotain täysin typeriä vastauksia tajuamatta edes mistä on kyse! Mene töihin!

        Miksi sitten kehut sitä iskää,jos olet kerran eri mieltä?Kyllä lapsi näkee teeskentelyn läpi!Onhan meissä jokaisessa niin hyvät kuin huonotkin puolet,mutta ex on ex ja sillä siisti.Ettei vaan ois sulla huonoa omaatuntoa siitä kun exäs jätit?Älä nyt hyvä ihminen kuitenkaan yritä olla mikään yli-ihminen!Miksi exäs on katkera?Jätitkö sen toisen miehen takia-loppujen lopuksi?Kaikkeahan täällä voi kirjoitella-emme kuitenkaan ole kuulleet kenenkään ex-puolison näkemystä asioista-silloin suurin osa jutuista jää vaille 100%:sta totuutta...


      • Just'Iina

        Suora lainaus tekstistäsi.

        "Meillä katkeruus on exän puolella. Se miksi se on, ei vielä tähän päivään mennessä ole minulle valjennut."
        Ei näy valkenevan. Jos mies on katkera, sinä olit kiusaaja. Kuten kirjoitin. Niin sanoi yksi toinen kirjoittaja aiemmin. Olen samaa mieltä.
        Kun et mielestäsi ansainnut moista kohtelua, mitä teit? Ettet vaan tätä samaa kuin nytkin?
        Ja se suuri kysymys, miksi valitsit kaikista maailman miehistä huonoimman?

        Eikä lapsen pitänyt kärsiä kuin avioliitosta, sitä vartenhan sä erosit! Ei se eron jalkeen kärsi.

        Koskahan sinä huomaat, että elämän olisi voinut elää toisinkin?? PÄIVÄNPAISTE?


      • Äiti66
        Morjens kirjoitti:

        Miksi sitten kehut sitä iskää,jos olet kerran eri mieltä?Kyllä lapsi näkee teeskentelyn läpi!Onhan meissä jokaisessa niin hyvät kuin huonotkin puolet,mutta ex on ex ja sillä siisti.Ettei vaan ois sulla huonoa omaatuntoa siitä kun exäs jätit?Älä nyt hyvä ihminen kuitenkaan yritä olla mikään yli-ihminen!Miksi exäs on katkera?Jätitkö sen toisen miehen takia-loppujen lopuksi?Kaikkeahan täällä voi kirjoitella-emme kuitenkaan ole kuulleet kenenkään ex-puolison näkemystä asioista-silloin suurin osa jutuista jää vaille 100%:sta totuutta...

        lähdin siksi, etten todellakaan halunnut enää kuulla olevani huono kaikessa. Joskus se mitta täyttyy kärsivallisimmalläkin ihmisellä. Koska exä ei ollut työssä eikä sitä halunnut hakeakaan, loppui häneltä samalla turvallisuudentunne, kun ei enää ollut ketään tuomassa rahaa kotiin. Minusta perheen huolehtiminen kuuluu molemmille osapuolille eikä toisen tekemisiä pidä aliarvioida. Omasta mielestäni hoidin oman osani hyvin, vaikka töissä kävinkin. Hoidin siivoukset yms. Katkeruus todennäköisimmin johtui siitä, että koska elin täysin lintattuna ja viimein sain uskallusta ja rohkeutta nousta vastaan ja vaatia. Avioliittoneuvojaa ehdotin, muttei se hänelle sopinut. Miksi siis olisin jatkanut? En halua elää ilman arvoa.
        Se mitä tulee iskän kehumiseen, on sellaista etten aliarvioi häntä, hänen tekemisiään ym. ja koitan rohkaista lasta. Iskä käyttää lasta lyöntivälineenä, mutta minuunhan se ei vaikuta. Olen vain surullinen kun kaikki kostautuu pienenpäälle. En tarkoita kehumisella mitään läpinäkyvää yliystävällisyyttä vaan sellaista normaalin ihmisen tapaa. Minun on pakko jaksaa tätä, koska pelkään että lapsi saa täysin vääristyneen kuvan äiti/isäsuhteesta. Isän luona lapsi ei nimittäin saa edes mainita äitiä, saatikka että voisi kertoa iloisista hetkistään joita hän on kokenut muualla kuin isän luona. Lapsi on jatkuvasti varuillaan siellä ollessaan, koska mistään oikeastaan ei voi puhua. Selvähän se, että asiat liittyvät aina jollainlailla minuun ja kun niistä ei voi puhua, niinminkäs teet. Siihen hommaan en lähde, että alkaisin sättimään exää. Eihän siinä ole mitään järkeä. Aikuinen ihminen osaa kyllä hoitaa asiat niin kuin kuuluu, varsinkin kun kyseessä on pieni lapsi.


      • Äiti66
        Just'Iina kirjoitti:

        Suora lainaus tekstistäsi.

        "Meillä katkeruus on exän puolella. Se miksi se on, ei vielä tähän päivään mennessä ole minulle valjennut."
        Ei näy valkenevan. Jos mies on katkera, sinä olit kiusaaja. Kuten kirjoitin. Niin sanoi yksi toinen kirjoittaja aiemmin. Olen samaa mieltä.
        Kun et mielestäsi ansainnut moista kohtelua, mitä teit? Ettet vaan tätä samaa kuin nytkin?
        Ja se suuri kysymys, miksi valitsit kaikista maailman miehistä huonoimman?

        Eikä lapsen pitänyt kärsiä kuin avioliitosta, sitä vartenhan sä erosit! Ei se eron jalkeen kärsi.

        Koskahan sinä huomaat, että elämän olisi voinut elää toisinkin?? PÄIVÄNPAISTE?

        Kun sulla on mies ja olet onnellinen, mitä teet täällä? Uskallanko odottaa vastausta?


      • Just'Iina
        Äiti66 kirjoitti:

        Kun sulla on mies ja olet onnellinen, mitä teet täällä? Uskallanko odottaa vastausta?

        voit odottaa, kuin mitä itse vastailit...


      • Tintti
        Just'Iina kirjoitti:

        Suora lainaus tekstistäsi.

        "Meillä katkeruus on exän puolella. Se miksi se on, ei vielä tähän päivään mennessä ole minulle valjennut."
        Ei näy valkenevan. Jos mies on katkera, sinä olit kiusaaja. Kuten kirjoitin. Niin sanoi yksi toinen kirjoittaja aiemmin. Olen samaa mieltä.
        Kun et mielestäsi ansainnut moista kohtelua, mitä teit? Ettet vaan tätä samaa kuin nytkin?
        Ja se suuri kysymys, miksi valitsit kaikista maailman miehistä huonoimman?

        Eikä lapsen pitänyt kärsiä kuin avioliitosta, sitä vartenhan sä erosit! Ei se eron jalkeen kärsi.

        Koskahan sinä huomaat, että elämän olisi voinut elää toisinkin?? PÄIVÄNPAISTE?

        Koskahan Sinä huomaat että olet psykiatrin tarpeessa? Oikeastaan....olen ajatellut että mikähän sinäkin mahdat olla naisiasi? Mies pettänyt kenties yh:n kanssa ja siitä olet katkera? Mies ei välitäkään sinusta ja kynsinhampain pidät hänesta kiinni ettet vaan joutuisi yksin olemaan?


      • Jus'Iina
        Tintti kirjoitti:

        Koskahan Sinä huomaat että olet psykiatrin tarpeessa? Oikeastaan....olen ajatellut että mikähän sinäkin mahdat olla naisiasi? Mies pettänyt kenties yh:n kanssa ja siitä olet katkera? Mies ei välitäkään sinusta ja kynsinhampain pidät hänesta kiinni ettet vaan joutuisi yksin olemaan?

        pahemmin pieleen ei olisi voinut mennä.
        Olen onnellisessa aviossa, miehen kanssa, joka kelpaisi kyllä sinullekin.
        Hän ei ole minua kuunaan pettänyt, sillä me rakastamme toisiamme.

        Mutta nyt minun on valitettavasti poistuttava työni ääreen, tai oikeammin olen siellä jo, mutta aloitan nyt työt. Muksaa päivää ;)!
        Kekustellaan siitä psykiatrista myöhemmin.


      • Salli
        Jus'Iina kirjoitti:

        pahemmin pieleen ei olisi voinut mennä.
        Olen onnellisessa aviossa, miehen kanssa, joka kelpaisi kyllä sinullekin.
        Hän ei ole minua kuunaan pettänyt, sillä me rakastamme toisiamme.

        Mutta nyt minun on valitettavasti poistuttava työni ääreen, tai oikeammin olen siellä jo, mutta aloitan nyt työt. Muksaa päivää ;)!
        Kekustellaan siitä psykiatrista myöhemmin.

        Kuka uskoo sua, mistäs tiedät vaikka pettäisi minun kanssani...Olen aika vetävän näköinen mimmi...varmaan nuorempikin kuin sinä....:) Vaikka rakastaa tai väittää rakastavansa, voi silti pettää...miehet on miehiä..


      • Äiti66
        Salli kirjoitti:

        Kuka uskoo sua, mistäs tiedät vaikka pettäisi minun kanssani...Olen aika vetävän näköinen mimmi...varmaan nuorempikin kuin sinä....:) Vaikka rakastaa tai väittää rakastavansa, voi silti pettää...miehet on miehiä..

        mietin ite samaa, että jotain on pahasti vialla kun luuhaa täällä vaikkei asia käytä häntä mitenkään koskettavan.


      • minä
        Salli kirjoitti:

        Kuka uskoo sua, mistäs tiedät vaikka pettäisi minun kanssani...Olen aika vetävän näköinen mimmi...varmaan nuorempikin kuin sinä....:) Vaikka rakastaa tai väittää rakastavansa, voi silti pettää...miehet on miehiä..

        ei petä.Älä YLEISTÄ! Jos omasi sinut petti, kaikki eivät petä. Ok?


    • Kaizu
      • Baarimikko

        Kuin epätoivoisia yh-äippiä.Kaikki muut naiset ovat jo ikävä kyllä varattuja tai vaihtoehtoisesti niitä nirppanokka ämmiä mille ei mikään kelpaa.


      • yh-sinkku-aikana
        Baarimikko kirjoitti:

        Kuin epätoivoisia yh-äippiä.Kaikki muut naiset ovat jo ikävä kyllä varattuja tai vaihtoehtoisesti niitä nirppanokka ämmiä mille ei mikään kelpaa.

        Yh-sinkku-aikana minä törmäsin EPÄTOIVOISIIN MIEHIIN!!! Ei otsassani lukenut, että tässä menee yh-äiti. Tapasin monenlaisia miehiä: eronneita, lapsellisia, lapsettomia, nuoria parikymppisiä ja omani ikäisiä. Kaikkia heitä siellä baaritiskillä yhdisti yksi ja sama asia: mistä löytää itselle nainen a) täksi yöksi b) elämänikäiseen suhteeseen, jonka kanssa tehdä vielä yksi lapsi, perustaa perhe, rakentaa omakotitalo...

        Minä olin vain pitämässä hauskaa, tanssimassa ja tapaamissa ihmisiä. EN etsimässä edes sänkykumppania. EN ollut epätoivoinen, sillä olin tyytyväinen elämääni, onnellinen siitä ja ajattelin, että olen yksin itsekseni vielä monta vuotta, kenties loppuelämäni. Joten ei ollut haku päällä.
        Miksi yh olisi epätoivoinen, jos flirttailee kapakassa?
        Miksi naista iskevä mies ei ole epätoivonen?
        Miksi sinkkunainen filrttailemassa ei ole epätoivoinen?
        Tutustuin yhteen sinkkunaiseen, 4-kymmentä lähenteli, ja joo, aika nirppanokka.

        Tutustuin myös mieheen, jolla ei ollut lapsia yhdestäkään liitostaan, 40 tai yli. Melko nirppanokka hänkin.

        Sitten tapasin miehen - en suinkaan kapakasta - joka oli samaa mieltä kanssani: ei kiitos enää uutta perhe-kotileikkiä, lapsia. Yksin on kiva olla, mikään hinku parisuhteeseen ei ole...
        ja kas tässä sitä ollaan :)

        Löytyi, vaikkei etsittykään. Kumpikaan.


    • Sivusta seuraaja

      Jotkut on saaneet pahasti takkiinsa ja toiset ovat itse niitä hankalia tapauksia(eivät vaan myönnä).Kuulin vähän aikaa sitten,että joku poikamies raasu lankeaa pian yhteiseen talouteen tällaisen hankalan tapauksen kanssa-ei vaan reppana tiedä vielä naisen todellista persoonaa.Harkitsiskohan toisenkin kerran,jos sais tietää,mitä kaikkea naisen taustalta löytyy-uskoisin näin!Joka tapauksessa-en sitten millään henno hänelle kertoa asiasta-saa itse sitten jonain päivänä huomata,mihin ansaan lankesi.

      • hankala

        Se hankala tapaus voi olla tosi ihana kumppani jollekin toiselle, kentes tälle kevarillesi. Oletko ajatellut sitä? Oletko ajatellut, että voi olla myös toisinpäin; ulospäin mukava lepposa tyyppi voi olla se parisuhteen määräävämpi osapuoli? Ulospäin se ei näy, ulospäin näkyy kun se "hankalampi" hakee omaa tilaansa tuittuilemalla ja se "mukavampi" vaanon niin kauhean mukava..??

        Meillä jokaisella on menneisyytemme ja siihen tuijottamalla ei saada mitään uutta aikaa. Jokaisella ihmisella on mahdollisuus muutoksen, suodaan se, hyväksytään se muutos!! NÄhdään se!!


      • Sipuli

        Varsinainen naisihminen !

        Pahansuopa,ilkeä,kateellinen,katkera...

        Anna pariskunnan nauttia onnestaan ja etsi
        sinä ilosi muualta!


    • pipsa

      Itse olen kunnollinen yh-äippä (tylsä varmaankin)--> en juokse baareissa miestä etsimässä, lapseni pyrin aina hoitamaan itse (harvoin hoidosa), aina hoidan laskut/ruuat/lapsen menot rahoistani ennen kuin itselleni hankin mitään, opiskelen, vietän mahdollisimman paljon aikaa lapseni kanssa, askartelen, laulan, piirrän ja leikin hänen kanssa. Joskus teemme picnic risteilyn ruotsiin (lapsen ehdoilla)--> kuten ex:äni totesi, että vietän tylsää lapsielämää. Mutta valinta on minun, että haluan antaa lapsellnei aikaa, rakkautta ja turvallisuutta--> minä olen aikuinen ihminen lapsi on vasta lapsi. Tietoisesti lapseni hankin ja vastuuta en voi lykätä muille.

      Sossusta en ole rahaa saanu, enkä koskaan ole elatusmaksun lisäksi pyytänyt ex:ltä.

      Se riippuu paljon mitä on tapahtunu jnee.. Varmasti meilläkin on katkeruutta, mutta meillä pahin oli henkinen väkivalta-->se jättää pysyvät ja syvät arvet ihmismieleen (niitä yritän psygologin luona ratkoa-->ne eivät kuitenkaan kos kaan täysin parane, ei vaikka ex:ni on minulle sanonut, että ketään ihmistä ei saisi kohdella niin kuin hän kohteli minua, tehtyä ei sillä saa tekemättömäksi).

      Lukekaan netistä tän pv:n iltalehti siinä psygologi hyvin selittää kuinka tunteet voi yllättää avioerossa...

    • Anonyymi

      Yksinhuoltajuus on pahinta mitä kenellekään voi sattua. 24/7 olet lasten kanssa , käyt töissä, jännität riittääkö 2000 euron kk tulot menoihin. Kelasta omistusasunnon saaja ei saa avusta. Sellainen tv minä olen ollut. Omistat lapsillesi koko elämän. Viet harrastuksiin jos niihin on varaa , kuuntelet kyselyä koska isi tulee, 10 vuoden yksinhuoltaja olon jälkeen olet hermoraunio, viimeistään kun murrosikä koettelee, pysy tyynenä ja iloisena niin lapsilla on hyvä olla. Heh. Yksinhuoltajuus on pahin rangaistus mitä elämä voi tuoda. Ja isukki ei laita kortta ristiin..ole siinä sit hymy naamassa.

      • Anonyymi

        Sellainen televisio minä olen ollut


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sellainen televisio minä olen ollut

        Voi sua miten voisin lohduttaa?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      163
      1433
    2. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      53
      1237
    3. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      24
      1219
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      214
      1120
    5. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      126
      1068
    6. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      223
      994
    7. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      315
      991
    8. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      42
      939
    9. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      905
    10. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      73
      899
    Aihe