http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/post.php?cat=10&fid=1&pid=61&page=1
Onko vl todellisuudessa uskoonovapautta. Kävin tuota keskustelua toisella palstalla. Onko vl perheissä oikeasti uskonnon vapautta.
Keskusteluun nousi mm ripikolun käymispaikka. Tuossa ketjussa edeleen ihmetyttää kaksi asiaa. Toinen oli se että 15 rippikouluun menevä ei ole kyllin kypsä ajatelemaan itsenäisesti. Ja tonen asia oli tämä....
Kun on kyse niin tärkeästä asiasta kuin lapsen iankaikiesesta elämästä lapsi ei saa valita. Vaan vanhemmat valitsevat lapselle ainoan oikan uskon?
Onko tästä samasta asiasta kyse myös muidenkin kuin vain lasten kohdalla? Vl valitsevat toisen ihmisen puolesta ainoan oikean uskon ja jos se "ei kelpaa" niin ...
Onko vl todellisuudessa uskoonovapautta. Kävin tuota keskustelua toisella palstalla. Onko vl perheissä oikeasti uskonnon vapautta.
Keskusteluun nousi mm ripikolun käymispaikka. Tuossa ketjussa edeleen ihmetyttää kaksi asiaa. Toinen oli se että 15 rippikouluun menevä ei ole kyllin kypsä ajatelemaan itsenäisesti. Ja tonen asia oli tämä....
Kun on kyse niin tärkeästä asiasta kuin lapsen iankaikiesesta elämästä lapsi ei saa valita. Vaan vanhemmat valitsevat lapselle ainoan oikan uskon?
Onko tästä samasta asiasta kyse myös muidenkin kuin vain lasten kohdalla? Vl valitsevat toisen ihmisen puolesta ainoan oikean uskon ja jos se "ei kelpaa" niin ...
Vastaukset 5
Vanhimmat
VL-kodin lapsi saa valita. Viimeistään aikuisena. En ota kantaa juuri nyt siihen, mitä monella vl-kodin lapsella/teinillä tulee vastaan, jos avoimesti yrittää valita toisin.
Mutta hintana on sitten se stigma "epäuskoinen" ja se, että yhtäkkiä itselle rakkaat ihmiset katsovat kyseisen luopujan menevän kadotukseen. Onhan se henkisesti rankkaa, vaikka itse vilpittömästi uskoisikin toisin. Jokainen tämän kokenut voinee yhtyä tähän.
Elämäänsä ei voi valita vaan kaikkeen on pohjimmiltaan Selvät syynsä. Jos osaisi katsoa ns. testamenttinsa vinkkelistä niin ymmärtäisi aivan toisin kuin hupakkona tai tietämättömänä rientäessään. Se että moni aikuinen ja vanhuskin ajattelee hupakkomaisesti on todella kypsymätöntä ja sääli.
Itse "sain ottaa parhaat päältä" eli sain opetuksen ja ymmärryksen asioihin joita kasvunkumppanini eivät ole voineet vieläkään saavuttaa.
Ja jo lapsena osasin ajatella ja käsitellä henkisiä ja sielullisia aiheita, jotka ovat rikastuttanut elämääni valtavasti.
Se mikä elämässä koetaan tappioksi on yleensä aivan muuta.
johdosta...
"Kun on kyse niin tärkeästä asiasta kuin lapsen iankaikiesesta elämästä lapsi ei saa valita. Vaan vanhemmat valitsevat lapselle ainoan oikan uskon? "
Kyllä se näin on. Jos lapsi uskaltaa olla eri mieltä, seurauksena on kaikensortista pakottamista ja uhkailua, henkistä ja hengellistä väkivaltaa.
Yritin erota vl-liikkeestä n 13 vuotiaana, minkä seurauksen vanhempani uhkasivat heittää minut kadulle sekä kieltäytyivät antamasta minulle ruokaa (paitsi välttämättömimmän). Tein pakkoparannuksen kun tuohon aikaan en ainakaan ollut kuulut mistään nuorten turvakodeista, johon olisin voinut mennä.
Uskonnonvapaus koskee todellakin aikuisia, kun sitä ajatellaan Suomen Lain kannalta. Uskonnonvapauslaki ei koske lapsia.
Oikeastaan kuta kuinkin kaikki Suomen Lain vapaudet ja velvollisuudet koskevat nimenomaisesti aikuisia eikä lapsia. Tästä syystä esim. hyvin usein alaikäinen ei myöskään joudu rikosoikeudellisissa tuomioistuimissa vastaamaan teoistaan, ts. jäävät ilman rangaistusta, jos ovat tehneet jotakin väärin.
Minä taas en yhdistäisi rippikoulun käymistä "iänkaikkiseen elämään" yhtään mitenkään.
Varmasti suurin osasuomalaisia, jotka käyvät rippikoulun, käyvät sen kotiensa "perintönä" (saadaksee naimaluvan). On toki niitäkin nuoria, jotka saavat kodeissaan itse päättää käyvätkö rippikoulun vai Protu-leirin vai jättävätkö kaiken väliin.
Se, että vl-vanhemmat "pakottaa" lapsensa rippikouluun, ei kai juuri eroa suuresta osasta muistakaan luterilaisista perheistä...