Mietin tässä mitä pitäisi tehdä..
Olemma seurustelleet n.2,5 vuotta. Emme asu vielä yhdessä olosuhteiden pakosta. Olen miettinyt että voisinkohon kosia poitsuani vai odottaisinko hänen tekevän jotain. Asiasta itseasiassa kysyin ja mies sanoi ettei ole mitään väliä kumpi kosisi. Molemmat tunnemme toisemme siksi oikeaksi(ymmärtääkseni).
Omasta mielenstäni voisinhan mä oikeestaan kosia mutta kumminkin itse haluaisin että mies kosii, se olisi vain romanttisempaa. Ja jos täräyttäisin sen nyt tässä puolenvuodenkin sisällä tuntisin itseni myös yli innokkaaksi ja että saattaisin painostaa häntä. Sekä jos kosisin niin tietäisin että appivanhemmilta tulisi tod.näk. kommenttia että ootko ihan hullu ja miks ihmeessä jo nyt ku ette ees oo asunu yhessä ja ootte viel nuorii jne. okei ikää on 21v mut mitä sitten... Rakastan miestä ja haluan olla hänen kanssaa loppuikäni ja mitä se muuttaisi loppupeleissä.. Paitsi iso asiahan se on, ei sovi vähätelläkään. Mutta kun ei pelota :D
Mitäs mieltä olette?
Olemma seurustelleet n.2,5 vuotta. Emme asu vielä yhdessä olosuhteiden pakosta. Olen miettinyt että voisinkohon kosia poitsuani vai odottaisinko hänen tekevän jotain. Asiasta itseasiassa kysyin ja mies sanoi ettei ole mitään väliä kumpi kosisi. Molemmat tunnemme toisemme siksi oikeaksi(ymmärtääkseni).
Omasta mielenstäni voisinhan mä oikeestaan kosia mutta kumminkin itse haluaisin että mies kosii, se olisi vain romanttisempaa. Ja jos täräyttäisin sen nyt tässä puolenvuodenkin sisällä tuntisin itseni myös yli innokkaaksi ja että saattaisin painostaa häntä. Sekä jos kosisin niin tietäisin että appivanhemmilta tulisi tod.näk. kommenttia että ootko ihan hullu ja miks ihmeessä jo nyt ku ette ees oo asunu yhessä ja ootte viel nuorii jne. okei ikää on 21v mut mitä sitten... Rakastan miestä ja haluan olla hänen kanssaa loppuikäni ja mitä se muuttaisi loppupeleissä.. Paitsi iso asiahan se on, ei sovi vähätelläkään. Mutta kun ei pelota :D
Mitäs mieltä olette?
Vastaukset 12
Vanhimmat
sama tilanne, mut vaan sillälailla että ollaan puhuttu paljon ja pitkään että mennään sillon ja sillon naimisiin ( miehen aloitteesta :-O ), mutta mitään ei ole tapahtunut, kosimista siis lähinnä...
Itse en periaatteesta halua kosia, mielestäni se on miehen tehtävä. Jos ei pienellä vihjailulla ymmärrä kosia, niin eletäänpä sitten vaikka minun puolesta vaikka " susiparina " ....
Olen myöskin sanonut hänelle että haluan naimisiin ennen kun vauva/vauvoja meille tulee, mutta ei silti mitään vaikutusta...Vauvoistakin hän on jo haaveillut ja pieni luonnonmukainen yrittäminen on jo käynnissä...:)
Mutta pointtini oli se että miksi hän ei ymmärrä kosia, vaikka tässä häistä ja vauvoista vouhottaa milteinpä enempi kuin minä...?!
Mutta älä kosi, vihjaile ja odottele! :-) tsemppiä!
Kiitos ^^ Niimpä niin, ihme homma toi että mikä siinä on sitten kynnyksenä ettei "ymmärrä" kosia ja siihen ois kiva saada kyl miehen kommentti :) mutta ketään ei voi tosiaan "pakottaakkaan". Onkohan se vaan liian iso juttu tai jotain sinne päin...
Kaikesta kertomastasi päätellen olet kaikkea muuta kuin valmis avioliittoon. Kosiminen ja kihlaus eli avioliittolupaus ON todella iso päätös. Mietihän tarkkaan!
Anna miehen kosia, jos siltä tuntuu. Jos ei kosi, voit vetää johtolpäätökset, ettei ole valmis (harva parikymppinen on, en ole minäkään edes kolmikymppisenä).
Mikä kiire teillä on?
semmonen juttu tossa takana on et mää oon uskovaisen perheen kasvatti ja pikkasen ottais omastatunnosta mennä avoliittoon ja silleen se sit toisaalt ois se järkevin ratkasu mennä avoliittoon.. Et ei mulla silleen kyllä mittään kiirettää oo mut emt oon vaan niin solmussa moraali/vakaumus/kastuksen/maalais järjen ym kanssa. Mutta taidan tosiaan odotella, se on varmaan järkevin päätös nyt ens alkuun. :)
karkauspäivänä, saat sulhasen,
tai rukkaset ja hamekankaan ;)))
niinku kysyä että joskos sitä ukko kuomaseni kohta sormukset ostettaisiin että oletko aatellu kosia...
Mutta kyllä se on varminta oottaa sitä virallista kosintaa koska silloin tiedät ainakin että mies on oikeesti tosissaan... koska jos sä sen kysyt niin se saattaa pahimmassa tapauksessa ahistua yms...(Tai vastaa miksei mutta on epävarma ja ahistuu aikaa myöten ja ero...)
Koska miehille ei tosiaan ole mikä sormus IN vaikka lapsista puhuu...miehen ajatusmaailmalla kosia voi sitten kun lapset on aikuisia.. yms yms..
Että tosiaan nuoria oottaa ja etenkään mies jos on samaa ikäluokkaa ei ole välttämättä vielä moniin vuosiin kypsä lopulliseen kositaan.. (Jos että kuulu johki uskonlahkoon) ja suosittelin kyllä oikeasti ainakin 1v yhdessä asumista koska se muuttaa pahimmassa tapauksessa kyllä käsitystä monesta asiasta vaikka en väitä että teillä....
Totta taidat kuule puhua :) ei auta ku venailla, mut tosta asumisesta ku on semmonen juttu tossa takana et mää oon uskovaisen erheen kasvatti ja pikkasen ottais omastatunnosta mennä avoliittoon ja silleen se sit toisaalt ois se järkevin ratkasu.. ahistaa.
Miehesi kosii kun hän on itsevarma ja luottavainen
- kotiasioissa
- työssä
- seksissä sinun kanssa
ja ylipäätänsä kaikessa elämässä.
Mihin on hoppu noin nuorella iällä? Mielestäni yhdessä asuminen on hyvä kokea ennen avioliittoa, tietää sitten perinpohjaisesti tuleeko siitä edes mitään. 2,5 vuotta ei ole kovinkaan pitkä aika edes, varsinkin kun ei tuota ikää ole niin kovin paljon. Eikä avioliitto ole mitään teinihuumaa (mielestäni). Odota nyt vielä puolisen vuotta, katso miten yhdessäolonne etenee.. Tämä on oma mielipiteeni. Voit olla eri mieltä :)
Päätin nyt vastata sinulle, koska ollaan samanikäisiä, molemmat seurustellaan mut ei olla asuttu yhessä poikaystävän kanssa ja me molemmat ollaan uskovaisen perheen kasvatteja.
Kuten tuosta edeltä selvisi, niin ollaan samassa veneessä. Itsekin haluaisin ehkä naimisiin joku päivä, mutta en vielä näin nuorena. Haluan tutustua tulevaan elämänkumppaniini rauhassa, hätäilemättä. En halua lapsia tässä vaiheessa, en ehkä koskaan. Sekä minä että poikaystäväni eletään myös omaa elämäämme eli opiskelut ym. pitää hoitaa loppuun. Olemme nyt siis kaukosuhteessa.
Ja niin sitten olen tehnyt päätöksen, etten todellakaan kerro vanhemmilleni tai suvulle mitään poikaystävästäni. En tosiaan halua heidän asiasta tietävän, koska sitten tulis omantunnon tuskia, että "eihän seksiä ennen avioliittoa" jne. Olen kuitenkin aikuinen. En hypi kukasta kukkaan,vaan tämän poikaystäväni kanssa olen esimerkiksi seurustellut sen 2,5 vuotta. Ja hänen kanssaan olis sit tarkotus olla se loppuelämä, mutta mielestäni on ihan hyvä odottaa ja katsoa, koska jos toista rakastaa ja tietää olevansa tämän kanssa, niin voihan sitä ihan hyvin odottaa esim.kolmekymppiseksi ja sitten mennä naimisiin ja saada kenties perheenlisäystä.
Ei minulla mikään kiire ole, varsinkaan kun ei kukaan painosta naimisiin tai muuta sellaista. Ilmeisesti sukulaiset jotain epäilee, en tiedä, mutta mummo esimerkiks kerran sano, että voisi vaikka lentää, jos minulla on häät toisessa maassa (poikaystäväni on ulkomaalainen, kristitty) ja mummo ei ikinä oo matkustanu ulkomaille.
Mutta siitäkään huolimatta en tosiaan halua kenenkään tietävän, paitsi kavereiden, ja tämä on ihan toimiva minun kohdalla.
Sinunakin kyllä odottaisin kiltisti sitä poikaystävän kosintaa. kyllä se sieltä tulee, kun hän on valmis. Ei varmaan olis kiva mennä naimisiin, jos toinen ei oo oma-aloitteisesti kosinu?
itseasiassa oon nyt saanu hyviä ajatuksia muilta ja olen päätynyt juuri siihen että odottelen ja yritän kuunnella sydäntäni enkä "tuomitsevaa" perhettä jolla kyllä ei ole ko. miestä vastaan yhtään mitään. Vain avoliittoa. Ihana kuulla että jollain muullakin on melkein sama tilanne "menossa" :)
Ja raamattu ei ole tosiaan vastaan sellaisia suhteita jotka "päätyvät" avioliittoon. Joku hieman valaisi asiaa.. vaikka tulkinta juttu se vissiin kumminkin on. Ja ketään en tahdo painostaa, en edes itseäni hätiköimään.
Mutta hieman vielä tässä olen silti pähkäillyt mitenkäs sitä sen avoliiton kanssa pitäisi tehdä, odottaa jonkinlaista hyväksyntää vai oikeesti elää ihan omaa elämäänsä eikä välittää vanhuksista tms.. :)
Ja nimenomaan haluan että että poitsuni kosii sitten kun itse on valmis ja sitä todella haluaa. :)
Plus nimenomaan kiitos aktiivisen kommentoimisen saanu taottua järkeä päähän. :)