Hmm.
Olen 18, en ole seurustellut ikinä. Haluaisin itselleni miehen, mutta.
En tiedä, osaisinko olla 'sellaisen' kanssa. En kauheasti pidä läheisyydestä, halailusta, koskettelusta. Kuitenkin joka päivä mietin tätä asiaa, että olisi se kiva, kun vieressä olisi joku.
Mutta sitten, en tiedä osaisinko tarpeeksi sitoutua tähän mieheen, en halua enkä jaksa, tuskin pystyisinkään näkemään joka päivä, taikka edes joka toinen päivä.
Tuntuu, että olen ainoanlainen tässä maailmassa. Sellanen joka haluaa miehen, mutta tietää ettei vois olla sen kanssa. öh.
Olen 18, en ole seurustellut ikinä. Haluaisin itselleni miehen, mutta.
En tiedä, osaisinko olla 'sellaisen' kanssa. En kauheasti pidä läheisyydestä, halailusta, koskettelusta. Kuitenkin joka päivä mietin tätä asiaa, että olisi se kiva, kun vieressä olisi joku.
Mutta sitten, en tiedä osaisinko tarpeeksi sitoutua tähän mieheen, en halua enkä jaksa, tuskin pystyisinkään näkemään joka päivä, taikka edes joka toinen päivä.
Tuntuu, että olen ainoanlainen tässä maailmassa. Sellanen joka haluaa miehen, mutta tietää ettei vois olla sen kanssa. öh.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen jo seurustellut, ollut ns. naimisissakin, mutta ajattelen usein juuri noin kuin kuvailit: olisi kiva, jos olisi joku vieressä - mutta ei sitä koko ajan jaksaisi.
Joskus nuorena ajattelinkin ihan tosissani (?), että ois kiva, että olis mies kaapissa, mistä 'sen' voi ottaa tarvitessa esille - ja taas laittaa takaisin!
Luulen, että meillä on voimakas vapauden ja yksityisyyden tarve. Siksi minunkaan parisuhteet ei ole oikein onnistuneet. Me riitämme itsellemme - melkein ;-)
oon täysin samas tilantees sun kanssa..:)oon samanikänen enkä ikinä seurustellu. eli et oo ainoo... mäki mietin usein et haluisin jonku viereeni,sit ku kuuntelee joskus miten vaikeet joillai kavereil on niide poikien kaa, koko ajan jotai turhaa riitelyy, nii mietin taas et on se ihanaa ku ei tarvi olla sitoutunu.. mut sit taas ku kävelee ulkon yksin ja näkee näit onnellisii pareja halailemas tulee välil kauhee olo! :D
oon kans miettiny et miten mull riittäis aikaa kaikeen jos ois poikaystävä... sit viel koulu harrastukset ja kaverit päälle! nii jäiskö siin ollenkaa aikaa yksinoloon ( sen verran kuitenkin tykkään olla joskus ihan omissa oloissani)
mut kaippa sit ku löytää jonkun ihanan miehen (toivottavasti) nii asiat järjestyy!
Itselläni on aivan sama ongelma kuin sinulla, mutta itse olen poikapuolinen. :) Koskaan en ole seurustellut vaikka se olisikin ollut mahdollista... En vain halunnut tuolloin aloittaa mitään, sillä en välittänyt kyseisestä tytöstä muuten kuin kaverina.
Ikääkin on "jo" 18 ja etenkin suvulleni se on jo jotenkin outoa.. Jaksavat minua aina kiusata tällä asialla. kyselevät suoraan ja utelevat äidiltäni puhelimen välityksellä jne.
joo sama tääl, ärsyttää ku äiti aina välil kysyy "eiks sull nyt oo ketää poikaa" :D siit tulee vähä masentunu olo.. ei siin ees oo outoo jos ei seurustele vaik on 18... onha vaik kui paljon aikaa.. mielummin löytää sellasen jost oikeesti pitää
Aivan sama juttu. Haluaisin ottaa pomeranian-rotuisen pienen söpön koiran, mutta en tiedä jaksaisinko aina olla sen kanssa ja tehdä kaiken sen mukaan.
Joten olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että lainaan toisten koiria hoitoon ja kun kyllästyn, niin saan sitten vietyä sen takaisin omistajalleen.
Suosittelen.
Olen miespuolinen samanlainen. Ei ole helppoa ei.
Enempää en jaksa kommentoida, koska ei tällä hetkellä kiinnosta ajatella asiaa.
täytyy viel kommentoida, että uskon kylläki pystyväni seurustelemaan, kunha vaan "se oikea" sitten joskus löytys. ainakin toivon pystyväni, toivon löytäväni. varovasti alotellen