ei niitä ole, ei ole muutakaan..
En voi elää ilman niitä..
ymmärtänet..
En voi elää ilman niitä..
ymmärtänet..
Tunteet
jos..
2716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mullakin on tunteita ja varmaankin liian paljon.. enkä minäkään elä ilman tunteita.. nytkin on surullinen olo, ois vaan joku joka lohduttaisi...... nyyh, tietääpähän ainakin elävänsä ja tuntevansa jotakin...
Olin aikoinaan naimisissa. Lapsiakin tuli, oli hyvät työpaikat, harrastuksia, ystäviä. Kaiken piti olla mallillaan. Lasten tultua tarhaikäisiksi, exällä alkoi menojalkaa vipattamaan. Hän valehteli, petti jne. Erohan siitä tuli ja vielä "pitkän kaavan mukaan". Lasten asuminen oikeudessa määrättiin minulle.
Ex meni varsin pian eron jälkeen uusiin naimisiin ja sai lapsenkin. Nyt se(kin) avioliitto on historiaa. Viime aikoina ex on selvästi osoittanut kiinnostusta minua kohtaan eli "vanha suola janottaa".
En vain tiedä miten tuohon suhtautuisi. Hän oli ainoa, ketä olen koskaan rakastanut. Erossa meni luottamus häneen ja samalla kaikkiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Alkuun vihasin häntä. Nyt lähinnä säälin. Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Välinpitämätön exää kohtaan en ole.
Mietin, voisiko suhteesta tulla vielä jotain. Miten suhtautuisin hänen lapseensa, joka kuitenkin on pettämisen tulos ? Ovatko arvet liian syviä ja parantumattomia ? Haluaako hän aidosti suhdetta kanssani, vai onko taustalla vain keino päästä lähemmäksi yhteisiä lapsiamme ja tavoitella taloudellista hyötyä ? Asiat pyörivät mielessäni...