lopettakaa se turhanpäiväinen haikailu, jos nainen/mies ei ota sinuun yhteyttä/kerro pitävänsä sinusta niin ihastuminen/ikävöinti on turhaa! Menkää elämässä eteenpäin, keskittykää siihen mitä teillä on tällähetkellä ja lopettakaa ruikutus jolla ei rakkautta täältä saa.
kuulkaas ihmiset
ikävä ikävä
10716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vielä vähän järjen ääntäkin! Tosi mikä tosi! Elämä on tosi kovaa mutta se on vain kestettävä. Päivä kerrallaan. Jokainen päivä vie lähemmäksi kärsimysten loppumista.
tosissasi koskaan rakastaa ketään, jos kuvittelet että rakkaastaan noin vaan pystyy luopumaan. T: nainen
kommentoin sittenkin. Se on vaan niin kun pikku pakko jos ei itse olekaan rakas sille rakkaalleen. Helppoa se ei ole, mutta siinä ei auta muu, se on vain luovuttava kuinka paljon tuskaa se sitten toisikin. Ne särkyneet toiveet ja haaveet haalenee nopeammin jos ei niitä jää voivottelemaan ja vatvomaan. Se on valitettavasti monesti niin että häntä ei saa kenet haluaisi. Ei siinä itku auta. Elämä ei ole ruusuilla tanssia. Vaan niillä ruusun varsilla.
tiedä varmaksi rakastaako hän tosissaan minuakin, vai ei. Toivoisin ainakin, että se vielä selviää joskus. En ole ainakaan vielä luopunut toivosta hänen suhteensa. Sen takia en halua luovuttaa, koska en voi olla varma, haluaako hän minut, vai ei.
Tiedän sen, että ainakin pitää minusta, mutta en ole varma onko mahdollista että tunteet ovat sielläkin suunnalla voimakkaampia tai onko edes nahdollista, että ne tulevaisuudessa voimistuisivat. T: se sama nainen
onnesi ohi siinä odotellessasi?
onnea löydy kuin se mies.
"Hän on kaikki mitä haluan.
Enempää en tarvitse,
vähemmällä en mitään tee."
(Omia sanojani mukaillen) T: se sama nainen
Jos on kaksi ihmistä, jotka tietävät toistensa kaipuun, vaikkei sanaakaan olisi vaihdettu. Asia vain roikkuu ja häiritsee kumpaakin.
Ei pysty unohtamaan tätä toista, tekisi mieli tehdä tuttavuutta, löytää joku linkki, jonka varjolla päästä lähemmäksi rakastaan.
Joko uskaltautua ottamaan asiasta selvää tai jos ei uskalla niin sitten unohtaa koko asia ja nuolla haavojaan.
Ei hän ota yhteyttä eikä kerro. Miksen silti saisi häntä rauhassa ajatella - ja ikävöidäkin - kunnes tunne omaa tahtiaan haaliistuu pois? Minne eteenpäin minulla pitäisi olla kiire?
OIKEASSA. Kiitos sinulle, paras viesti tänään koko suomi-24:llä. Nyt tajusin sen, saanhan minä häntä rakastaa niin paljon kuin haluan, se on mun asia, mun tunne. Ei mun tartte koko ajan pelätä onko kaikki kuvitelmaa, huijausta. Tämä on mun tunne ja kannan sitä kunnes se kuolee. Kiitos sulle.